Muutama sana onnellisuudesta

En liene ainoa, joka silloin tällöin miettii mitä onnellisuus on ja mitä kaikkea siihen sisältyy. Ennen kaikkea miten tämän tunteen ja tilan voi saada takaisin silloin kun tulee hetkiä, jolloin olo on kaikkea muuta kuin onnekas?

Kerroin lukeneeni psykologisen Havahtuminen-kirjan, joka todella havahdutti miettimään onnellisuutta.

Periaatteessa onnekkuus ja onnellisuus ovat kaksi eri asiaa. Onnekkuus on lähinnä tuuripeliä, johon kohtalo sanelee kortit, mutta pysyvä onnellisuus on tila, joka jokaisella, aivan jokaisella on. 

Miksi emme sitten tunne aina itseämme onnelliseksi?

Monet ajattelevat onnellisuuden olevan asioiden saavuttamista, jotka tuottavat meille mielihyvää. Toisin sanoen, joko tietoisesti tai tiedostamatta ajattelemme, että emme voi olla onnellisia, mikäli emme saa tuota tiettyä asiaa. Kuinka moni voi kirkkain silmin myöntää olleensa koskaan ajattelematta tai toivomatta enempää rahaa helpottaakseen taloudellista tilannetta, tai että pääsisi enemmän matkustelemaan tai enemmän ostamaan itselleen kaikkea mistä tykkää? Kuinka moni voi joskus väittää ettei olisi toivonut parempaa työpaikkaa, jotta arkipäivät olisivat mukavempia? Kuinka moni yksineläjä voi väittää ettei olisi koskaan hartaasti toivonut löytävänsä elämänsä miehen tai naisen, sen jonka kanssa olisi niin hyvä olla ja kun hän tunnustaisi välittämisensä ja rakkautensa, tunnen itseni niin onnelliseksi?

Minä en ainakaan voi nostaa kättäni ylös missään noissa väittämässä. Tuskin moni muukaan, mikä tarkoittaa että olemme rinnastaneet osan onnellisuuttamme asioihin, joita haluamme saavuttaa. 

Mitäs jos väittäisin että voisimme olla onnellisia myös ilman noita kaikkia? 

Se on mahdollista, mikäli avaamme silmämme ja tajuamme elämän kauneuden itsessään. 

Onnellisuus on meidän luonnollinen tila. 

Se on pienen lapsen luonnollinen tila. Miettikää miten lapsi näkee maailman. Hän on luonnostaan onnellinen, iloinen ja utelias. Hän näkee maailman ihmeellisenä paikkana ja on haltioissaan kun pääsee sitä tutkimaan. Hän näkee kauneutta kaikkialla, haluaa päästä tutkimaan ja koskettamaan luontoa. Mudasta tehty linna kuraveden ympäröimänä on hänelle hieno valtakunta. Kaikki eläimet ovat ihmeellisiä ja kauniita. Kaikki on kaunista. 

Mikä estää meitä näkemästä maailmaa lapsen tavoin? 

Se, että olemme lisänneet todellisuuteen jotain, mitä siihen ei kuulu. Toistan, olemme itse lisänneet siihen jotain. Nimittäin oman kielteisen reaktiomme. 

Näitä ovat muunmuassa negatiivisuus, odotukset ja vaatimukset, asioiden ja arvon tavoittelu, onnellisuuden rinnastaminen materiaan. 

Missä niin sanotaan, että köyhä ei voisi olla onnellinen? Missä sanotaan, että täytyy olla arvostettu työ, jotta voisit olla onnellinen? Missä sanotaan, että sinulla täytyy olla elämänkumppani, jotta olet onnellinen? Ikisinkku voi olla paljon onnellisempi kuin moni parisuhteessa oleva. 

Olemme itse luoneet odotuksemme ja vaatimuksemme, joiden ajattelemme edistävän onnellisuuttamme.

Ja se mikä myös luo paineita, on yhteiskunta ja sen odotukset. Koko ajan odotetaan ja vaaditaan enemmän esimerkiksi työntekijältä. 

Kun avaamme silmämme, havahdumme, voimme nähdä että onnellisuus on sellaista mitä meillä on jo. Sitä ei tarvitse saavuttaa, koska meillä on se jo. 

Se tunne, kun havahdumme, että onnellisuus on paljon muutakin kuin värisyttävät onnenhetket, elämän kohokohdat, tai mieleenpainuvimmat unohtumattomat muistosi. 

Onnellisuus on kykyä nähdä maailma ja elämä kauniina. Nauttia joka hetkestä parhaansa mukaan, olla jo vähään tyytyväinen.

Et sinä tarvitse noita kaikkia asioita ollaksesi onnellinen. Mitä sinä teet kaikella rahalla, jos sisällä velloo suru ja epävarmuus? Onni lähtee sisältä ja havainnoimisesta, kyvystä rakastaa elämän kauneutta ja tahtoa hyvää. 

Miettikää asioita, joissa ette koe olevanne onnellinen. Voitteko tehdä jotain asian parantamiseksi? Jos ette, niin luopukaa asiasta. Onnellisuutta on myös oikeanlainen terve itsekkyys ja kykyä nähdä selkeästi. 

Monet, jotka jakavat onnensa, esimerkiksi parisuhteessa, jossa kokevat kumminkin onnettomuutta, eivät ole niin alttiita näkemään aina selkeästi. Tietysti suhteessa kuin suhteessa on välillä huonot hetkensä, mutta jatkuva onnettomuus ei ole kummankaan kannalta hyväksi. Kukaan ei saisi syödä sinun onnellisuuttasi. Elämäsi tarkoitus ei ole tehdä toista ihmistä onnelliseksi oman onnellisuutesi hinnalla, vaan olla itse onnellinen. Joko yksin tai toisen seurassa, sillä ei ole väliä. Mutta kellään, ei kellään, ole oikeutta vaatia sinua tekemään häntä onnelliseksi, jos itse olet onneton hänen seurassaan. 

Kun toisen tekee onnelliseksi, se tapahtuu myös yleensä huomaamatta ja tiedostamatta, jolloin se on aitoa. 

Aito rakkaus ei ole riippuvuutta. Kukaan ei saisi vaatia sinua rakastamaan häntä oman onnellisuutesi hinnalla. Miettikää kuinka itsekästä tämä on. Kaksi ihmistä ripustautuneina toisiinsa, koska "eivät osaa erota" (pelkäävät eroa ja muutosta) ja ovat onnettomia ja he vielä nimittävät sitä rakkaudeksi? 

Suora lainaus Havahtuminen-kirjasta, kohdasta Oikeanlainen itsekkyys: 

"Eräs nainen kertoi kerran, että kun hän oli lapsi, hänen serkullaan, joka oli jesuiitta, oli tapana pitää retriittejä Milwaukeen jesuiittakirkossa. Hän aloitti jokaisen virikepuheen sanomalla "Rakkauden koetinkivi on uhri ja rakkauden mitta on epäitsekkyys!" Upeaa! Kysyin häneltä: "Haluaisitko sinä minun rakastavan itseäsi oman onnellisuuteni hinnalla?" "Haluaisin", hän vastasi. Eikö olekin hupaisaa? Eikö se olisi ihmeellistä? Hän rakastaisi minua uhraten oman onnensa ja minä rakastaisin häntä uhraten oman onneni, ja siinä meitä olisi kaksi onnetonta ihmistä, mutta kauan eläköön rakkaus!"

Aito rakkaus on kaunista, se ei vaadi mitään pysyäkseen yllä. Ei varmaan ole mitään aidonpaa, kuin vanhemman rakkaus lasta kohtaan. Rakkautta monesti sokaisevat riippuvuudet ja vääränlainen onnellisuuskäsitys. Ja allekirjoittanut tietää kyllä tarkalleen mistä puhuu. 

Elämä on kaunista. Miksi sitten niin paljon tapahtuu pahaa? Ensimmäinen askel on ymmärtää, että maailma ei ole paha. Pahuus on lähtöisin ihmisistä. Niistä jotka eivät olleet hereillä elämän kauneudelle. 

Väistämättömät asiat, kuten sairaudet ja kuolema, ovat osa elämän kiertokulkua, niille emme mahda yhtään mitään. Antaa niiden tapahtua miten tapahtuvat, aikamme suremme ja elämä lopulta voittaa taas. 

Pahaa tekevät ihmiset, kuten terroristit ja murhaajat, ovat lisänneet todellisuuteen jotain mitä ei sinne kuulu. He eivät ole olleet hereillä elämän kauneudelle. Heidän mielensä ovat sumentuneet, he eivät olleet hereillä. 

Ei ole mitään, ei mitään, millä pystyisimme selittämään kaikki kauheudet mitä tapahtuu. Sillä elämä on mysteeri, eikä ajatteleva mielemme saa näille asioille järkeä. 

Ainoa mistä voimme huolehtia, on se miten itse näemme maailman ja miten havainnoimme elämää. Ja tajuta huonoinakin päivinä sen, että kaikkea hyvää tapahtuu, koko ajan.