Sademetsästä saarelle

Jämähdin Ubudiin vähän pidemmäksi aikaa kuin oli alunperin tarkoitus. Yhden ekstrapäivän otin aluksi siksi, että ehdin paremmin rauhassa näkemään ne nähtävyydet, joita olin suunnitellut ilman että yhdelle päivälle kertyy liikaa kohteita ja liikaa aikatauluitusta. Liiallinen aikatauluitus ja paikasta toiseen ravaaminen lyhyen ajan sisään ei oo lomalla lainkaan mun juttu. Ajattelutapa on ennemminkin että eihän mulla ole mitään aikatauluja, oon lomalla :) Haluun nauttia nähtävyyksistä täydessä rauhassa ilman mitään kiirettä mihinkään.
Ubudissa on sen verran paljon nähtävää ja koettavaa, että vaikka olinkin siellä lopulta 5 kokonaista päivää, koettavaa jää seuraavallekin kerralle. Pääsin kumminkin näkemään ne mitä eniten halusin eli Apinametsä, Tegalalangin iso riisipelto, temppeleitä ja kahviplantaasi. Näistä kerron varmasti myöhemmin vielä paremmin, sen verran mahtavia olivat :)

Ubudin jälkeen tarkoitus oli mennä sinne mitä oon lomalta eniten odottanut, paratiisirannat omaaville Gilin saarille. Gilin saaria on kolme, Gili Air, Gili Meno ja Gili Trawangan. Ne ovat pieniä ja ne voi kävellä ympäri tunnissa. Saaret ovat kaikki vierekkäin ja sijaitsevat Balin saaren koillispuolella ja niihin pääsee fast boatilla parissa tunnissa. Sää ei vaan ole ollut mulle suotuisa tässä asiassa, sillä merenkäynti on ollut nyt viimeisen viikon ajan niin voimakasta, että kaikki venekyydit Gileille on peruttu ja käsky siihen on tullut jostain korkeampaa merivoimilta. Liian tuulista ja kuulemma useampiin metriin kohoavia voimakkaita aaltoja, joten on liian suuret riskit lähteä pienellä veneellä kyyditsemään turisteita sinne. Gilit sijaitsevat aika avomerellä, vähän kuin keskellä ei mitään ja ainoa tie niihin on veneen kyydissä, lentokenttiä niissä ei ole.
Onneksi en ollut vielä ehtinyt maksaa Gileiltä hotellia tai muuta, kuulin monelta muulta turistilta, että heille kävi sama juttu. Olivat aikeissa mennä Gileille, mutta kuulivat myös että veneet sinne peruttu. Osa oli maksanut jo hotellinsa ja osa sai rahansa takaisin, mutta kaikki eivät.

Ubudissa olin ehtinyt jo vähän pakata rinkkaani, kunnes sain tiedon tästä että seuraavan aamun venekyyti on peruttu. Ei osattu vielä sanoa varmuudella olisiko mahdollista lähteä sitä seuraavana päivänä. Päätin viettää yhen ylimääräisen päivän Ubudissa ja toivoa että sitä seuraavana päivänä olisi mahdollista ja pääsen lähtemään. Selvisi sitten myöhemmin ettei ollut ja venekyydit olisi peruttu koko viikolta. Great... no ei se aina suunnitelmien mukaan mene ja päätin ottaa selvää, kulkeeko mikään vene mihinkään muualle saarille. Kuulemma isommille saarille veneetkin ovat isompia ja muut saaret ovat niin paljon lähempänä, joten mahdollisuudet paremmat. Mulle oltiin suositeltu Nusa Lembongania eli Lembonganin saarta, joka on myös pieni saari, mutta Balin saaren kaakkois osassa paljon lähempänä kuin Gilit ja veneellä sinne pääsee puolessa tunnissa. Selvisi, että tänne on mahdollista päästä ja nyt oon ollut täällä kaksi päivää ja kyllä on ihana paikka! Pieni rauhallinen saari, jonka voi hölkätä reilussa tunnissa ympäri. Hiekka on vaaleaa, merivesi turkoosia ja jälleen paljon ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Majoitun tälläisessä aika söpössä ja sympaattisessa tummassa puutönössä :D mulla on oma pieni terassi ja kylpyhuone sijoittuu ulos niin että katto puuttuu ja taivas on kattona. Tunnelmallista. Ainoa miinus että näin tähän asti isoimman hämähäkin eilen kyhjöttämässä nurkassa. Se oli jalkoineen noin reilun puolen nyrkin kokoinen ja huomasin puhuvani ääneen sille älä tule lähelle. Hämis hävisi eilisen aikana ja pystyin rentoutuneemmin kävelemään sen jälkeen kylppärissä ja pienemmän hämikset, joita välillä näkyy eivät enää juuri haitanneet.

Toissapäivänä illallistin hyvän kalaillallisen lyhyen kävelymatkan päässä olevassa ravintolassa, missä hyvä-ääninen paikallinen mies lauloi ja soitti kitaraa. Olin ihan unohtanut miten rentouttava vaikutus on rauhallisella livemusiikilla, kitaralla, hyvällä ruualla ja viinilasillisella. Totaalinen hetkeen pysähtyminen. Siinä tilanteessa olis voinut jättää vaan puhelimenkin täysin huoneeseen kun ei edes tehnyt mieli kaivaa sitä esille missään vaiheessa.

Innostuin livemusiikin innoittamana ennen nukkumaanmenoa kuuntelemaan sängyssä kuulokkeilla kahta rockballadisuosikkibiisiäni pitkästä aikaa. Näitä biisejä olen kuunnellut ainakin kymmenen vuotta ja edelleen Aerosmithin I don't wanna miss a thing ja Bon Jovin Bed of roses saavat kyyneleet silmiin sillä miten kauniita kappaleita ovat, niin tunteikkaita ja voimakkaita. Lauluäänet, musiikki, sanat ja kaikki niissä on aivan täydellistä.
Sillä hetkellä kun vähän kyyneleet karkasivat noita biisejä kuunnellessa juuri sillä hetkellä täällä tunsin tietynlaista onnellisuutta ja kiitollisuutta aivan kaikesta.

Lembongan, sydän sykkii tälle paikalle. Täällä olen ainakin maanantaihin, jolloin päätän kysyä venetilannetta Gileille uudelleen. Jos en pääse silloinkaan Gileille on hyvin todennäköistä että loppuloma (viikko vielä.. miten tää aika meneekin niin nopeasti!) menee täällä rentoutuen, ellen innostu jälleen lähteä tutkimaan uutta kohdetta. En tiedä vielä, päivä kerrallaan elän, niinkuin täälläkin sanon kaikille, saatan ehkä olla täällä vielä ensiviikolla, who knows :)

Täällä olisi ainakin täydelliset puitteet kokeilla jälleen sitä mikä vei sydämen jo vuosi sitten Meksikossa. Snorklaus.

Pääsin just illalliselle eli kohta aika taas syödä :)

Surffausta ja skootterikyytejä

Viikko on vierähtänyt hurjan nopeasti. Tämän postauksen kirjoittaminen vähän viivästyi kun vika päivä Canggussa oli niin tapahtumarikas etten juuri "ehtinyt" olla puhelimen äärellä. Paljon kaikkea, pakko varmaan kirjoittaa jossain välissä siitä päivästä oma tarinansa. Kun saavuin Ubudiin sain ärtsyn vatsapöpön, joka veti sängynpohjalle aivan täysin ekaksi päiväksi. Eilen ja toissapäivänä oon ollut aikalailla koko päivät liikkeellä milloin missäkin seikkaillen ja kun oon illansuussa palannut hotlalle on uni tullut melkein samantien :D Täällä oon saanut jotenkin paljon helpommin unenpäästä kiinni kuin Suomessa ja oon yleensä nukkunut semmoista 9h per yö.

Ganggussa ja muutenkin lähes kaikkialla Balilla (millaisen kuvan oon saanut) jokaisella paikallisella on skootteri. Aivan jokaisella. Joskus yhdellä henkilöllä voi olla useampikin skootteri. Autoja täällä ei ole juuri ollenkaan ja paikalliset käyttävät liikkumiseen enimmäkseen skoottereita ja niitä vuokrataan myös turisteiden käyttöön. Liikenne täällä (Ganggussa ja Ubudissa ainakaan) ei ole aivan niin kaaoottista kuin Thaimaassa olen nähnyt. On myös ilo huomata, että moni paikallinen käyttää kypärää. Thaimaassa en nähnyt sen kerran kun oon siellä ollut kellään paikallisella kypärää.

Täällä on tapana pyytää ravintoloista, joissa asioidaan soittamaan taksi mikäli sellaisen tarvitsee. Takseille ei ole omaa tolppaa eikä niitä saa lennosta, joten turha huidella ne eivät pysähdy :D (itsehän huitelin ihan vain pariin otteeseen ennen kuin selvisi että se on täysin turhaa). Taksilla matkustaminen on tosi halpaa ja heillä on käytössä mittari. Joskus taksia pyytäessä on myös soitettu esim oma veli tai kaveri heittämään, jolloin hinnasta sovitaan etukäteen ja nekään eivät paljoa pyydä :D Pari kertaa on myös tarjottu kyyti skootterilla määränpäähän ja voin sanoa että paikallisen skootteria ajavan kyydissä (vielä ilman kypärää) on samaan aikaan vähän pelottavaa, mut hurjan hauskaa :D ehdottomasti mukavempi matkustusvaihtoehto itelle kuin auto, niissä alkaa helposti (varsinkin näillä lämpöasteilla) tuntemaan matkapahoinvointia jos on yhtään pidempi matka.

Parina vikana päivänä Ganggussa kokeilin surffausta, joka oli itselle täysin uusi kokemus. Pitkän hehkuttamisen ehdinkin jo kirjoittaa facebookiin ja voin sanoa, että jos matkustat kohteeseen, jossa siihen on mahdollisuus, KOKEILE!! Ihan mielettömän hauskaa :D ei ollenkaan niin vaikeata kuin oisin kuvitellut ja itse en ainakaan ottanut koko hommaa turhan vakavasti, vaikka toki siinä on omat haasteensa ja varsinkin aaltojen ollessa isot se ei ole helpointa mahdollista. Mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoista! Ja hauskaa kun ottaa vaan huumorilla! Se ei ole vaarallista ja lähellä on koko ajan surffiope, joka huolehtii että kaikki on hyvin. Surffiopet ovat myös rentoja ja voit nauraa heidän kanssa omalle toilailullesi :D Voin taata että se muutama sekuntti kun onnistut pysymään pystyssä laudan päällä (jos siis onnistut) on totaalisesti sen arvoista! Adrenaliini virtaa ja tulee ihan voittamaton olo :D Hinnat eivät täällä ainakaan ole kalliita, oisko ollut noin 15e/2h sisältäen laudan, surffipaidan ja opetuksen. Rannalla oli monta eri surffikojua, jotka tarjosivat oppitunteja.

Kolmantena päivänä Canggussa kokeilin ekan kerran surffausta. Olin eka käynyt Ganggun keskustassa aamupalalla Avokado Cafeessa ja myöhemmin kierreltyäni hetken kävin Little Flinders nimisessä ravintolassa smoothiella, josta taksia pyytäessäni mulle tarjottiin yheltä työntekijöistä skootterikyyti Old Man's beachille, jonka kuulin olevan hyvä aloittelijoille.
Ensimmäiset päivät Balilla satoivat hirveästi. Kuuroittain ja enimmäkseen oli pilvistä. Se harmitti tietysti, mutta yritin pitää mielen positiivisena. Onhan tässä aikaa. Oltiin sanottu, että jos on liian sateista ja tuulista niin surffaaminen on hankalempaa. Sade oli kaikonnut iltapäivällä, joten hetken mielijohteesta päätin jo silloin lähteä kokeilemaan onnistuisko surffaus. Olin ajatellut aiemmin tekeväni sen vasta seuraavana päivänä. Samana päivänä olisi myös balilainen illallinen hotellilla sen asiakkaille täysin ilmainen, johon olin ilmoittautunut ja se alkaisi klo 19.30. Ehtisin hyvin ennen sitä. Päätin mennä iltapäivä surffille.

Sain kyydin Old man's beachille ja se oli aivan täynnä surffareita. Marssin ekaan surffikojuun ja kerroin sitten etten ole koskaan surffannut ja haluaisin oppia. Sain surffiopen, joka puhui tosi hyvää englantia ja oli hyvä opettamaan, ainoa vaan että mun mielestä hän oli vähän turhan vakavalla ilmeellä liikaa. Tai no, kai se surffaaminen sitten joillekin on vakavaa hommaa. :D Mulla oli noin tunti aikaa ennen kuin pitäisi lähteä hotellille takas ja tunti riitti ensikertalaiselle ihan hyvin. Aika meni yllättävän hitaasti vedessä ollessa. Paikalliset eivät ole kumminkaan minuutilleen tarkkoja missään. Taidettiin mekin olla ainakin vartin yli tunnin vedessä. Innostuin hommasta niin et kysyin aina "One more?" jonka jälkeen kapusin uudelleen laudalle odottamaan uutta aaltoa.

Surffin päätyttyä olin aivan täynnä intoa ja adrenaliinia ja oli vaikeaa olla hymyilemättä ja nauramatta. Seuraavana päivänä mentiin myös surffaamaan viereisessä huoneessa majoittuvan Lanan kanssa ja nää kaks muuta surffiopea olivat myös hyviä ja ainakin vähän enemmän hymyilevämpiä :D oli tosi hauskaa!

... kumminkin vielä palatakseni ekaan surffipäivään, hiukset märkinä ja ne aivan sekaisin käveltiin takaisin surffikojulle, jossa kysyin voisinko saada taksin. Surffiope tarjoutui heittämään itse skootterilla, joten jälleen istuin skootterin kyytiin. Aluksi kun kerroin hotellin nimen, hän ei ollut aivan varma missä se sijaitsee. Annoin kortin, jossa luki osoite ja sitten taisi välähtää ja lähdimme liikkeelle.
Hetken kaahailimme pitkin katuja ja tämä ei ainakaan turhia hidastellut. Pikkasen joutui keskittymään pysymään tasapainossa. Kaahailimme aivan erinäköistä reittiä kuin muistelin aiemmin menneeni ja kysyinkin tiedätkö reitin ja vastasi myöntävästi. Hän sanoi myös, että hän tietää oikotien. Selvä.

Ei menny kauaa kuin PAM!
...ei, ei törmätty mihinkään. Vaan mentiin hyvin kapeasta risteyksestä oikealle melkeen puskien läpi, kunnes huomaan että pamahdetaan keskelle riisipeltoa.
Ajotie oli noin vähän reilu puoli metriä. Yritin pitää tasapainon. Katsoin vasemmalle, paljon aukeaa peltoa ja siellä kanoja ja paikallinen viljelijä. Katsoin oikealle ja siinä oli lehmä.
Sellainen tie mihin ei varmasti kukaan turisteista eksyisi.
Oli kyllä täysin hetkeen pysäyttävä skootteriajelu. Ei voinut kuin hymyillä.

Pääsin hotellille, kiitin hirveästi kyydistä. Hotellilla tapasin jälleen ihanat ystävälliset ihmiset, jotka aina vaan jaksavat niin hymyillä ja kysyivät miten päivä on mennyt. Selitin innoissani suu vaahdoten ja kädet huitoen surffaamisesta ja kuinka haluan heti huomenna uudelleen mennä. Jokuisen tovin ehdin höpöttämään, kunnes huomasin että se illallinen alkaa pian ja täytyy kiirehtiä suihkuun ja valmistautumaan ennen sitä.

Valmiina balilaiselle illalliselle. Johan tässä tuli uudelleen nälkä mahtavan surffitreenin jälkeen.

Loppuun vielä Canggussa kuultuja kohteliaisuuksia.

"26?!? You look like 20!"

:) :) :) kiitos.

"You must be German because you're so white."

:D thankyou? :D

"You have like Asian nose."
"Why?"
"Because it's so long."

:D :D :DD :D :D

Kerrottiin vielä että täällä hymykuopille hymyillään ja niitä arvostetaan, sillä jos ne omistaa sen katsotaan merkitsevän suurta onnea ja hyvää.