Erityisherkkä

Olen pitkään jo tiennyt olevani monissa asioissa herkempi kuin moni muu. Viimeaikoina tämä piirre on korostunut niin voimakkaasti, että välillä on ollut itsekin hieman vaikeaa ymmärtää sitä.

Sana herkkyys ei tarkoita vain stereotyyppisesti parempaa kykyä herkistyä ja liikuttua helpommin kuin muut. Tai sitä, että itkee helpommin kun tuntee surua tai iloa. Jotkut saattavat rinnastaa sen helposti myös ujouteen ja sisäänpäinkääntyneisyyteen, mikä on sekin toki mahdollista, mutta kaikki herkät tai erityisherkät eivät myöskään kuulu tähän ryhmään. Minut tuntevat henkilöt tuskin ihan esimmäisenä kuvailisivat mua sanalla ujo - oon hyvin ulospäinsuuntautunut, puhelias ja nautin paljon muiden ihmisten seurasta ja hyvistä keskusteluista. 

Ostin vähän aikaa sitten kirjan nimeltä HSP - Highly Sensitive Person, Erityisherkkä ihminen. Kirjoittajana on Elaine N. Aron, psykologian tohtori, joka on erikoistunut aisti-ja tunneherkkien ihmisten tutkimiseen ja auttamiseen. Hän on myös itse erityisherkkä. 

Sain suosituksen tähän kirjaan henkilöltä, joka on omasta mielestään myös erityisherkkä. Keskusteltuamme aiheesta hyvinkin antoisasti, ei voinut olla huomaamatta, että näinhän se on. 

Sain suosituksen tähän kirjaan ennen kuin edes tiesin kaltaiselleni ihmiselle olevan mitään erityistä käsitettä tai termiä. Tai mitä erityisherkkä edes tarkoittaa. Ajattelin olevani vaan erilainen ja että mun kaltaisia ei ole lähipiirissäni muita samanlaisia. 

Erityisherkkä ihminen reagoi voimakkaammin ja muita helpommin ulkoisiin ärsykkeisiin, sekä tunneherkkyydellä, että aistiherkkyydellä. Mulla on tunneherkkyyspuoli hyvin vahvana. Erityisherkät saavat myös muita helpommin ylilatauksen stressistä ja kiireestä. Yllätyin todella tuosta kirjasta lukiessani, että erityisherkkiä on jopa viidesosa väestöstä.  

Jotkut eivät välttämättä katso hyvällä liiallista herkkyyttä tai eivät ymmärrä sitä oikein. Moni saattaa nähdä ja ymmärtää sen esimerkiksi liiallisella dramaattisuutena tai huomionhakuisuudella. 

Mutta se mitä erityisherkän mielessä, sydämessä ja koko kropassa tuntuu tuolla ylilatautumisen hetkellä on aivan jotain muuta, jota on herkkyyteen taipumattomalle ihmiselle hyvin vaikea selittää. Itsestäni ainakin tuntuu, että joidenkin "järki-ihmisten" on välillä hyvin vaikea ymmärtää kun kuvailen miten pahalta tai hyvältä jokin asia tuntuu. 

Herkkyys ei ole vain huono asia tai korosta vain huonoja puolia, herkkyydellä on myös hyvät puolensa esimerkiksi siinä, että reagoimme myös hyviin asioihin voimakkaammin kuin muut ja olemme yleensä hyvin vähään tyytyväisiä. Saatamme huomata asioita, jotka saattavat muilta jäädä huomaamatta. Kuten pieniä yksityiskohtia eri asioissa tai aistia hyvin muiden ihmisten tunnetiloja. Erityisherkkien sanotaan ajattelevan ja pohdiskelevan asioita tavallista enemmän (pätee hyvin mun kohdalla) ja sillä on myös mahdollisuudet keksiä asioille enemmän ratkaisuita. 

Erityisherkkyys korostuu mulla parhaiten näissä asioissa: 

* Olen hyvin, hyvin tunteellinen. Teen paljon ratkaisuita kaikkeen tunteen pohjalta. Tuntuuko jokin asia hyvältä vai ei.

* Ajattelen myös hyvin syvällisesti ja pohdin paljon suurten ja syvällisten asioiden merkityksiä. Kun tutustun uuteen ihmiseen, kyllästyn keskusteluun hyvin nopeasti mikäli tämä henkilö ei ole mun kanssa lähellekään samalla aaltopituudella. Ei välttämättä juuri siinä syvällisyydessä, mutta jos ei vaikka huumorintaju tai muu tärkeä asia kohtaa lainkaan, saatan kyllästyä äkkiä mielestäni liian tylsään keskusteluun. Small talkit ja yhtään pintaa syvemmälle menemättömät jutut eivät ole lainkaan mua varten. Tosin small talk on yleensä lähes jokaisen keskustelun alussa, mutta tärkeintä on että keskustelu etenee eikä jää vain siihen.

* Koen kaikki tunnetilat hyvin voimakkaasti. Voimakkaammin kuin moni muu. Sekä hyvät ja huonot tunteet.

* Kun innostun jostain, oli kyseessä asia tai ihminen, innostun siitä todella käsinkosketeltavan ja kuultavan paljon, saatan hehkuttaa sitä koko ajan ja suhtaudun siihen suurella tunteen palolla, hyvin sitoutuneesti ja intohimoisesti.

* Mulla on hyvin voimakas ja vilkas mielikuvitus. Hyvissä asioissa se näkyy tietynlaisena luovuutena ja ehkä vähän lennokkaana huumorina, huonoissa asioissa mietin liikaa ja yli, niin että oma olo muuttuu helposti huonoksi. Saatan miettiä asioita monimutkaisesti tai saada päähäni huonoja skenaarioita miten kuvittelen jonkun asian menneen, vaikka todellisuudessa ei ole välttämättä lähellekään sinne päinkään. "Sä mietit ihan liikaa" on lause, jota kuulen ehkä noin joka toinen päivä.

Erityisherkkien sanotaan enemmän pohtivan ja jaottelevan asioita, siinä missä ei-erityisherkkä ihminen keksii ratkaisuita mielessään 2-3, erityisherkkä keksii niitä 10. 

* Olen hyvin herkkä kofeiinin, riittävän ruoan ja unen vaikutukselle. Tai lähinnä niiden puuttumiselle. Musta tulee kuin eri ihminen kun nämä ovat jääneet liian vähäiselle. Lievästi sanottuna aika kiukkuinen.

* Liika kiire, stressi ja liian moni samaan aikaan hoidettava asia aiheuttaa helposti ylilatautuneen tunteen, jolloin tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja tällöin se vaikuttaa niin että koen helposti väsymystä, ärtymystä, masentunutta fiilistä, turhautumista ja saamattomuutta. On vaikea aloittaa tietyt hommat kun töitä on liikaa. Tällöin tartten totaalisen rauhan ja levon niin että saan olla vähän aikaa itsekseni rauhassa, rentoutua ja palautua. Saatan tarvita tämän joskus todella helposti.

* Liika lataus stressistä vaikuttaa todella helposti mulla unen laatuun. Nukun tällöin usein huonosti, katkonaisesti ja näen helposti painajaisia. Saatan tulla myös helposti fyysisesti kipeäksi liian stressin ja huonosti nukuttujen öiden seurauksena.

* Tietyssä mielentilassa (väsyneenä tai ärtyneenä) kovat äänet ja ihmispaljous ovat usein liikaa ja aiheuttavat ahdistusta. Eikä välttämättä tarvitse juuri sillä hetkellä olla tuolla mielentilalla. Vähän aikaa sitten olin messuilla sitten monen vuoden jälkeen. Kivat messut oli, mutta se ihmispaljous oli liikaa enkä pystynyt olla ihan täysin rento oma itseni. Stockan Hulluja päiviä välttelen viimeiseen saakka. Pelkkä se ajatuskin siitä metelistä ja tungoksesta ahdistaa.
Talvisin myös kova pakkanen, se kylmyys, tuntuu monesti ylivoimaiselta.

* Muiden ihmisten mieliala vaikuttaa omaan mielialaani paljon. Sekä hyvässä että pahassa.

* Säikähdän helposti, silloinkin kun ei edes tarkoituksella yritetä säikyttää. Joskus oon jopa säikähtänyt asiakkaita, jotka ovat yhtäkkiä tulleet selän takaa kysymään jotain :D

* Tunnetilani näkyvät muille hyvin selkeästi, olenkin kuullut että mua pystyy lukea kuin avointa kirjaa. Kun olen iloinen tai onnellinen ja hyvällä tuulella, se näkyy ja kuuluu kauas. Surullisena se niinkään ei heti kuulu, mutta näkyy. Vihaisena myös. Sama pätee pidänkö jonkun ihmisen seurasta vai en. Näkee helposti kasvojen pienistä ilmeistä, vaikka en sanoisi mitään. Olen todella huono teeskentelemään mitään enkä edes näe mitään hyvää syytä semmoiselle. Olen kuullut hyviltä ystäviltä, että yksi mun parhaista puolista on se että oon niin rehellinen ja puhun kovin suoraan.

* Saatan joskus (yleensä ylilatautuneessa mielentilassa) loukkaantua todella helposti. Sen ei tarvitse olla kovin ilkeitä sanoja, joskus pelkkä tyly äänenpaino riittää. "Älä ota niin itseesi" on myös lause mitä kuulen paljon.

* Saan suurta nautintoa hyvistä ja koskettavista elokuvista ja pystyn eläytymään ja uppoutumaan niihin aivan totaalisesti. Monesti itken hyvien leffojen aikana, ei tarvitse olla välttämättä kovin traaginen tapahtuma kyseessä, monesti syvälliset ja koskettavat sanat tai teot riittävät. Sama pätee musiikkiin. Se on mulle yksi elämän suola sekä stressinhallintakeino. Kun jokin biisi iskee syvältä on kyyneleet aina taattuja. Herkistyn ja itken muutenkin joskus helposti kuin vain elokuvissa tai musiikkia kuunnellessa. Sydänsuruista, stressistä, läheisten tuesta, syvällisistä oivalluksista, ihanista sanoista ja välillä vaan siitä jos koen jonkun tunnetilan hyvin voimakkaana.

* Tykkään lukea ja tulkita paljon muita ihmisiä. Monesti joistain henkilöistä saatan jo hyvin pienistä kasvojen ilmeistä tai käyttäytymisestä huomata, että jokin painaa mieltä. Joskus saatan arvata mitä läheinen miettii, vaikkei hän sanoisikaan sitä ääneen. Joskus tuntuu, että huomaan tälläisiä asioita hyvinkin helposti ja välttämättä jotkut muut eivät huomaa niitä juuri lainkaan. Erityisherkkä ihminen-kirjassaan Elaine kertoo, että erityisherkillä on tutkitusti tietynlainen kuudes aisti havaitsemaan ja aistimaan ympärillään asioita, jotka saattavat jäädä muilta huomaamatta. Oon kirjasta lukenut ensimmäisen luvun kokonaan ja alan olla yhä enemmän myyty.

* Olen todella altis kosketukselle. Tietynlaiselle läheisyydelle. Halaan ystäviäni todella paljon ja välillä joissain tilanteissa saatan vaan yhtäkiä huomata halaavani mulle tärkeää ihmistä, vaikka tilanne ei muuten välttämättä olisi sellainen missä odotetaan halausta. Saatan myös helposti tällöin kehua häntä tai kertoa miten tärkeä hän on. Erästä ystävää, joka on mulle kuin toinen äiti, pussaan välillä poskellekin. Saatan myös helposti henkilöä, jota pidän hyvänä tyyppinä, koskettaa olkapäälle hänelle puhuessa. Näin kun teen on tämä tyyppi ikäänkuin tehnyt jollain lailla muhun vaikutuksen. Eikä se tarkoita nyt romanttisessa mielessä vaan sillä että pidän henkilönä tästä tyypistä ja vaikka erityisesti jostain hänen luonteenpiirteestään mikä on korostunut.
Jos seurustelisin, suhteessa tulisi olla paljon kosketusta ja läheisyyttä. Se on mulle hyvin tärkeää.

* Olen kuullut kehuja olevani tarkka työssäni. Pitää paikkansa silloin kun saan riittävän työrauhan ja riittävän ajan. Kiireessä saattaa käydä joskus vähän typeriäkin mokia ja virheitä, mutta muuten voisin väittää olevani tarkka ja tunnollinen.

* Oon mielestäni aika kykeneväinen empatiaan, tykkään siitä kun mulle puhutaan vaikeita ja henkilökohtaisia asioita. Tunnen hyvää oloa siitä jos koen olevani jollekin avuksi. Oon monesti aika ratkaisukeskeinen ja yritän keksiä asioille ratkaisuita, jotka ovat mielestäni oikein. Näissäkin tunne on vahvana ja monesti luotan omaan sisäiseen vaistooni, joka yleensä vain harvoin on väärässä.

* Haluan että ihmisillä mun lähellä on hyvä olla. Kun vaan huomaan että lähelläni henkilö, josta pidän on huonolla päällä ja itsellä on sillä hetkellä riittävästi energiaa, yritän piristää parhaani mukaan, oli se sitten halauksella, huumorilla tai kannustavilla sanoilla.
Läheisille huomaan joskus tarjoavan paljon tukea silloinkin kun omissakin asioissa olisi jo riittävästi käsiteltävää.


Olen mielestäni erityisherkkä. Kaiken lukemani, kuulemani ja erityisesti tuntemani jälkeen asiat tuntuvat yhä enemmän loksahtelevan paikoilleen. En tosin oo ollut itse se, joka tämän on ensimmäisenä huomannut. Henkilö, joka mulle tuota kirjaa suositteli, tuskin olisi suositellut jos ei olisi havainnut mussa piirteitä, jotka vastaavat kuvailua erityisherkästä. Hän sanoi kirjan luettuaan ymmärtävänsä itseään paremmin, luulen että itsellä tapahtuu sama. Pari läheistäni, joille jaan elämästäni kutakuinkin aivan kaiken, sanovat todella usein sitä kuinka herkkä olen. Välillä ehkä hieman ihmetellen, välillä ihaillen.

Välillä tosin tuntuu, että herkkyys ja erityisherkkyys ovat piirteitä, joita moni ei ymmärrä tai katso hyvällä. Joskus oon kuullut joiltain pientä ivaa siitä kuinka tunteellinen olen. Mun on vaan jotenkin vaikea käsittää sitä, miten kukaan voi tai kellään mielestään on mitään sanottavaa siihen miten kenenkin pitäisi milläkin hetkellä tuntea? Tunteet on jokaisen oma asia, joihin emme kovin voi vaikuttaa muutenkaan. Kaikki olemme erilaisia ja saatamme reagoida asioihin eri tavalla.
Lapsena ei myöskään herkkyyttä aina ymmärretty ja sainkin osakseni kiusaamista tästä luonteenpiirteestä. Kai silloin ei tarpeeksi opetettu/ymmärretty sitä että ihmiset ovat erilaisia.

Niistä kokemuksista vahvistuneena oon nykyään aika aito itseni juuri mitään peittelemättä. Asenteeni on aikalailla se että pidä minusta juuri tälläisenä kuin olen tai älä ollenkaan :D Ketään en ala miellyttämään käyttäytymällä yhtään erilailla kuin mitä oon.
Joissain tilanteissa on ollut itelläkin aikamoinen haaste ymmärtää erityisherkkyyttä itsessäni, ennen kuin edes kuulin tuosta kirjasta tai tiesin koko termiä.

Joskus kun sydämeen on kirjaimellisesti sattunut niin paljon että kaikki on tuntunut ylivoimaiselta, oon saattanut epätoivon hetkellä miettiä että oonko joku helvetin epänormaali, miksi kaikki pitää tuntea niin musertavan voimakkaasti... Enkö edes joskus onnistuisi pitämään päätä - ja varsinkin sydäntä - yhtään kylmempänä ja tuntemaan vähemmän? Mutta... eihän se silloin olisi MINÄ.

Sydänsurut, pettymyksen, surun, liian stressin koen hyvin voimakkaasti ja tällöin saatan olla todella eksyksissä oleva maansa myynyt surunaama autiolla saarella, joka epätoivoisesti yrittää pohtia asioille syitä ja tarkoituksia. Ja sitä miten päästä tuosta voimia vievästä tunnetilasta eroon pian.
Erityisherkkä ihminen-kirjassa Elaine opastaa voittamaan ja välttämään tämän ylilatautumisen tunteen ja kääntämään taipumuksen eduksi. Luulenpa, että kirja on parempi kuin luulenkaan.

Mutta siinä missä huonot, niin hyvätkin tunteet koen hyvin voimakkaina. Onnistuminen, hyvät pienet asiat mitä tapahtuu, hyvät teot ja sanat, todella hyvä huumori jonkun kanssa, hyvä ruoka, hyvä fiilis jostakin, pienikin ihastumisen tunne - oon hetken taas maailman onnellisin tyyppi ja hyvä fiilis näkyy, kuuluu ja ennen kaikkea itsellä tuntuu mahan pohjassa saakka ja silloin sitä Hangon keksi-hymyä on vaikea hyydyttää.

Niinkuin sanontakin kuuluu "It's both blessing and curse, feel everything, so very deeply." Allekirjoitan tämän. Loppuun vielä linkki erityisherkän 10:stä huippuominaisuudesta. Pystyn samaistumaan hyvin ja fiilis noi luettuani oli enimmäkseen kiitollinen ja raukea.

Olisi mukava kuulla, minkälaisia fiiliksiä tälläinen teksti herätti? Löytyykö ihmisistä keitä tunnen henkilöitä, jotka pystyvät samaistumaan tiettyihin tunnetiloihin? Onko mun tuttavapiirissä mahdollisesti toinen erityisherkkä kenestä en tiedä? Jos on niin haluun ehdottomasti kuulla :)

Mukavaa viikon alkua kaikille! Mä korkkaan kohta tämän päivän kolmannen Finrexin ja yritän sillä taltuttaa flunssan ja kurkkukivun. Kuume onneks jo hieman laski. :)

Pari hyvää smoothieta

Oon saanut ihan uuden innostuksen smoothieiden tekemiseen. Varsinkin kun niistä tulee todella hyviä kun vaan löytää mieleisiään raaka-aineita. Joskus aikoinaan tein smoothieita maitorahkapohjaan ja en vaan voinut sietää sitä maitorahkan makua, joka puski voimakkaasti esille kaiken muun hyvän maun päälle :D Ei liene siis epäselvää etten tykkää maitorahkasta. Smoothiet on helppo tehdä ja uusia ideoita niihin keksii kun vähän käyttää luovuutta. Itse sekoitan ainekset sauvasekoittimella, mutta hankintalistalla on ehdottomasti myös ihan kunnon blenderi. Ehkä toivon joulupukilta. 

Vaalea smoothie 

Ainekset: 

Tuore ananas

Banaani

Inkivääri

Chia-siemenet

Alpro Soya makeuttamaton mantelimaito

Aineksien määrä: Noin puolet kokonaisesta ananaksesta, kaksi banaania, pari palaa inkivääriä, 1-2 ruokalusikallista Chia-siemeniä ja loraus ( noin 1/3 purkista) mantelimaitoa. Tämän smoothien tein eka ja huomasin laittavani aluksi liian vähän inkivääriä kun yksi pala ei juuri maistunut. Tykkään että inkivääri maistuu mukavasti. Laitoin myös liikaa mantelimaitoa ja koostumuksesta tuli omaan makuuni ehkä vähän liian litkua, mutta tästä opin että ei tarvitse laittaa puolta purkkia mantelimaitoa vaan 1/3 riittää hyvin :) Koristelu oman maun mukaan, ite käytin chia-siemeniä.

Vihreä smoothie

Ainekset:

Avokado

Kurkku

Lehtikaali

Vihreä omena

Inkivääri

Banaani

Alpro Soya makeuttamaton mantelimaito

(halutessasi) 1-2 tl maca-jauhetta

Sekoita keskenään sauvasekoittimella tai blenderissä yksi avokado, 1/3 kurkkua, pieni kourallinen lehtikaalia, yksi vihreä omena, pari palaa inkivääriä, yksi banaani, 1/3 mantelimaitoa ja halutessasi 1-2 tl maca-jauhetta ja "Voila!" (kirjoitetaanko se noin?) terveellinen ja hyvä supervihersmoothie on valmis! 

Koristeluun käytin banaania ja pensasmustikoita. Täytyy sanoa että tuo mantelimaito toimii kyllä hyvin näissä. Maca-jauhe on terveellinen ja puhdas superfood-jauhe, jota voi käyttää hyvin makeisiin juomiin ja smoothieihin. Ostin tätä I love me-kauneusmessuilta. Maca on perulainen juurikasvi ja sen sanotaan auttavan kehoa ja mieltä stressaavissa oloissa. 

Ei oikeastaan tullut tällä kertaa juuri muuta kuin tätä ja jo aiemmin mainitsemaani kookosöljyä ja raakasuklaata ostettua niiltä messuilta. Mun mielestä suurin kauneus ja hyvä olo on aina sisältä lähtöisin.

Oon aiemminkin juonut smoothieita, jotka sisältävät jotain tiettyä superfoodia, kuten juuri macaa tai vaikka spirulinaa ja jotenkin tuntuu, että näiden smoothieiden jälkeen olo on paljon parempi ja kylläisempi. Tuskimpa ihan turhaankaan niistä käytetään nimitystä superfood.  

Tänään mulla alkoi kolmen päivän vapaat ja voin sanoa että tulevat enemmän kuin tarpeeseen. Aika vähän tuulettua ja ladata akkuja. Tänään pitkästä aikaa illalla nouseekin useampi viinilasi. Ihanaa lähteä ulos viettämään iltaa ja ehkä ottamaan hieman tanssilattioita haltuun hyvässä seurassa! 

Ja ihan vaan siksi kun jotkut ovat kysyneet ja mahdollisesti jotkut muutkin saattavat miettiä, se mitä mun tanssitreeneissä tehdään on hyvin erilaista kuin tyyli, jolla baareissa pikkutunneilla heilun :D Eli vaikka harrastan nyt viidettä vuotta tanssia, ihan samalla tyylillä tykkään jammailla, jorata ja heilua baareissa kuin muutkin. On itseasiassa parempi että se pysyykin sellaisena, joten älkää vaan pyytäkö mua pienissä maisteissa vetämään yhtään mitään enempää haha :D Voi olla et äkkiä sitä halataankin sit lattiaa (been there). 

Viime viikonloppuna tulikin käytyä vähän tavallisista poikkeavilla festareilla, joiden aiheena oli salmiakki ja lakritsi. Oivoi. Kuola alkoi jo valumaan pelkästä ajattelusta. Näistä lisää myöhemmin!

Rentouttavaa tai railakkaampaa viikonloppua kaikille! :) 

KOUKUSSA

Alkusyksy oli mun mielestä kivaa aikaa. Kun oli hyvin värikästä ja aurinko paistoi eikä ollut liian kylmä. Nyt on alkanut hieman harmaantua ja ovatpa ne pian luvanneet jo luntakin, jaiks!

Oon henkeen ja vereen kesäihminen ja talven tulo aiheuttaa itsessä jo valmiiksi pienen ahdistuksen ja halun vaipua talvihorrokseen ja herätä vasta keväällä kun on taas valoisaa, värikästä ja lämpimämpää. Eikä ole kyseessä vain asennekysymys, kylmänsietokykyni on hyvin alhainen. Talvisin palelen jatkuvasti, enkä siedä liikaa pakkasta kun tuntuu että jäätyminen tapahtuu luissa ja ytimissä asti. Eikä ole myöskään pukeutumiskysymys, untuvatakit, överisuuret kaulahuivit, paksut tumput, pipot, villasukat ja pitkikset ovat ahkerassa käytössä talvisin. Viime talvena ostin vedenpitävän pidemmän toppatakinkin, huisin lämmin ja hyvä. Näytin näihin kaikkiin vuorautuneena vähintään Siperiaan menossa olevalta eskimolta. Näystä huvittunut eskimo ottaa mielummin lämmön ja mukavuuden ennen kaikkea.

Samoin huomaan myös valon vähentyessä ja päivien pimentyessä, että oma mieliala on usein tavallista alhaisempi. Olo saattaa paljon helpommin olla väsyneempi, ärtyneempi, vetämättömämpi ja fiilis masentuneempi, vaikka syyn siihen ei tarvitse olla sen kummempi. Sen sijaan, että jatkuvasti valittaisin ja narisisin kylmästä (sen oon osannut tehdä hyvin jo monet talvet), päätin että nyt yritän saada itteni koukkuun mukaviin juttuihin, jotka tuovat lisäpiristystä arkeen ja kylmeneviin päiviin. Tässä muutama juttu mihin olen aivan koukussa nyt:

Kynttilät

On niin tunnelmallista ja rauhoittavaa vaan olla muuten pimeässä kämpässä ja ainoan valon tuo kynttilöiden valo. Tuon ruusukynttilän oon kohta polttanut loppuun, kohta tarviikin ostaa joitain uusia kivoja. 

Kookosöljy

Tämä luonnon oma ravitseva ja terveellinen öljy, jota voi käyttää vaikka mihin. Ruuanlaittoon (paistan monesti kanaa kookosöljyssä), erilaisiin naamioihin kosteuttamaan ja ravitsemaan (hiuksiin, kasvoihin, iholle) ja mihin vielä? Todella tehokas ihon ja hiusten ihmelääke, joka oikeasti toimii. Ja jota voi vielä syödä ja on hyvää. :) Koukussa olen myös raakasuklaisiin. Puhtaampia ja ovat hyviä. 

Syksyn kynsilakkasävyt

Omaan taidon hamstrata kynsilakkoja. Ne ovat niin ihania pieniä purkkeja ja kauniita. Näitä värisävyjä olen käyttänyt nyt syksyn aikana eniten. Vasemmalta alkaen Mavala sävy 133 Velvet Prune, Lumene Gel Effect sävy 118 Syysluumu, Lumene Gel Effect sävy 40 Tulen hehkua, Lumene Gel Effect sävy 35 Usvaniitty ( Uus lemppari!), Lumene Gel Effect sävy 35 Aamuinen sade (miksköhän näissä kahdessa edellisessä on sama sävynumero?), Mavala sävy 135 Amber Drop, Maxfactor Glossfinity sävy 60 Midnight Bronze ja Maxfactor Glossfinity sävy 145 Noisette. Tulipahan lista. 

Supernatural

En varmaan ole muistanut mainita että vähän fanitan tuota sarjaa ja siinä olevaa miestä eli Jensen Acklesia. Tää on niin hyvä ja koukuttava sarja. Lisäksi haluan tuon miehen.

Isot pehmeät neuleet

Mitä enemmän ilma kylmenee sitä enemmän haluan kääriytyä mukavuudenhaluisesti lämmittävän neuleen alle välttääkseni mahdollisen hypotermian iskemisen. Mitä isompi ja paksumpi, neule, sitä parempi.

Vasemmalla olevat ovat Vero Modasta ja oikeanpuolimmainen Bik Bokista. Mulla on kohta kaappi täynnä pelkkiä jättineuleita. 

Lämmin kuppi-keitot

En oo aiemmin ollut kovin suuri keittofani. Tai siis ovathan ne hyviä, mutta itselläni epäkäytännöllisiä omatessani hevosen ominaisuudet mitä tulee syömiseen. Kuulostipa toi lause järkevältä. Syön siis paljon. Enkä täyty tarpeeksi keitoista. Eikä näitäkään voi mitenkään ainoana lämpimänä ateriana syödä, mutta ovat hyviä välipaloja! Varsinkin toi tomaatti-basilika on tooodella hyvää! Helppo ja nopea valmistaakin kun lisää vaan kuuman veden. 

Lisäksi muita koukuttavia juttuja ovat ainakin iltaisin teen juonti hunajalla sekä terveellisten vitamiinipommi smoothieiden tekeminen. Lisävitamiinit ja niiden tuoma energia ei ole lainkaan pahitteeksi. Lisäksi haluan lukea hyviä kirjoja. Mikäli mieleenne tulee joku hyvä, saa suositella. Ei mitään tyttöjen hömppä-novelleja, vaan joku mielenkiintoinen ja koukuttava jännäri tai hyvin syvällinen ja pohdiskeleva kirja jostain psykologisesta aiheesta tai elämästä ylipäätänsä. Sellaiset on enemmän mun mieleen. :) Tai sitten luen Havahtumisen uudestaan. 

Nyt kumminkin hyvää yötä. Katsotaan saadaanko lunta huomenna, tai no tänään, vai ei :)

ÄLÄ VAADI LIIKAA

... Itseltäsi. Monesti sanotaan että älä vaadi liikaa muilta, mutta älä tee sitä myöskään itsellesi. Näin voi käydä aika huomaamatta monissa hyvin erilaisissa tilanteissa ja olen huomannut tämän asian vaikutuksen olevan ainakin minulla jotain ihan päinvastaista kuin kannustavaa. Nimittäin lamauttavaa. 

Toki voi olla hyvä haluta päämääriä ja tavoitteita asioille, oli kyse arjen pienistä jutuista tai suuremmassa mittakaavassa olevista asioista. Nämä motivoivat meidät liikkeelle toteuttamaan itseämme näitä kohti. On hyvä kumminkin huomata ja tajuta olla vaatimatta täydellisyyttä. Saatamme jättää tekemättä monelta hyvän tuntuvan idean, jos emme näe sen menevän heti niinkuin pitäisi.

Saatan ajoittain saada mieleeni monta hyvältä tuntuvaa ajatusta ja ideaa liittyen omalla kohdallani arjessa vaikka blogipostauksiin tai tanssikoreografian tekemiseen. Silti helposti jätän toteuttamisen paljon tuonnemmaksi kun sillä hetkellä ei ole aikaa, on liikaa muuta tekemistä tai ajattelen olevani niin väsynyt ja pää nyt niin sumussa ettei se ole kykeneväinen mihinkään luovaan. Ja joskus näin onkin hyvä ajatella.

On kumminkin hyvä, asiassa kuin asiassa, tajuta olla vaatimatta itseltään liikaa ja jättää myös mahdollisuus epäonnistumiselle. Kun vaan lähtee tekemään ja toteuttamaan asioita avoimin mielin silloinkin kun ei ole täysin varma sen onnistumisesta, voi pettyä ja epäonnistua, mutta samalla myös onnistumisprosentti on suurempi. Yrityskertoja on enemmän. Saatatkin yllättyä, että asiat menivätkin paremmin kuin odotit ja vaikka eivät menisikään niin ainakin yritit.

Monesti parhain tulos ja inspiraatio eivät synny silloin kun olit ajatellut niin käyvän. Joskus semmoinen pieni hälläväliä-asenne toimii. Tällöin mielikin tuntuu olevan enemmän avoin uusille inspiraatioille kun energiaa ei keskity liikaa sen väkisin pakottamiseen. En tarkoita tuolla nyt täyttä välinpitämättömyyttä mihinkään tai mitään kohtaan. Itse ainakin olen hyvin paljon kaikkea muuta kuin välinpitämätön tyyppi.

Tänään pienenä esimerkkinä tarkoitukseni oli tiskata altaassa oleva astiavuori ennen iltavuoroon töihin menoa. Tiesin että minua ottaa päähän jos näen sen keon siinä vielä pitkän päivän jälkeen töistä tullessani ja samalla ärsyynnyin siitä jo valmiiksi ja itteeni että miten oon taas onnistunut pelaamaan näin hyvin Huojuvaa Tornia likaisilla astioillani. Mietin kumminkin samalla myös aamukahvia hörppiessäni mistäs sitä seuraavaksi kirjoittaisi. Mietin viimeaikaisia tapahtumia ja hieman päällä ollutta kiirettä ja kuinka tuntuu ettei välillä aika riitä oikein mihinkään ja siitä idea tähän postaukseen lähti. Normaalisti olisin pienessä ärsytyspäissä tarttunut tiskiharjaan viimeiset hetket ennen töihinlähtöä, että ehtisin tekemään eli tiskaamaan mahdollisimman paljon ennen iltaa. Nyt päätin kumminkin ajatella että "siinähän ovat" ja hoitaa asian myöhemmin, vaikka tiesin ettei sitä millään jaksaisi enää illalla. Samalla arvuuttelin mielessäni montakohan banaanikärpästä mahtaa tuohon lasi-lautanen-labyrinttiin päivän aikana eksyä. Olisin sillä hetkellä toivonut että työt olisivat alkaneet hieman myöhemmin ja olisin aamulla ehtinyt kirjoittamaan tämän loppuun, sain meinaan ihan älyttömän hyvän ja motivoituneen fiiliksen kirjoittaa, ihan yhtäkkiä. Vaikka en ollut aluksi niin ajatellut ja suunnitellut. Näin vaan kävi. Yllätyin. Ihan iloisesti.

Nyt on vuori toistaiseksi tasoitettu eikä harmikseni sieltä labyrintin syövereistä löytynyt yhtäkään banaanikärpästä. Ovatkohan ne jo tältä vuodelta kuolleet? Harmi, minä niin tykkäsin niistä.

Monet asiat, tilaisuudet, mahdollisuudet, eivät tule kohdallemme aina parhaimmalla mahdollisella hetkellä. Mutta harva asia elämässä menee muutenkaan aina täysin niinkuin olet sen suunnitellut, eikö? On aina helpompaa mennä monessa asiassa sieltä mistä aita on matalin ja olla siinä turvassa etten ainakaan epäonnistu. Joskus myös silti parhain onnistuminen ja tulos syntyvät silloin kun aika ei omasta mielestämme ole se parhain. Jotta onnistuu, on oltava myös riski epäonnistua. Olen joskus kuullut sanonnan "Rohkeat teot palkitaan.". Tähän herää myös kysymys, kuinka monta oikeasti hyvää tilaisuutta ja mahdollisuutta uskallamme jättää käyttämättä?

Liikunnan tuoma hyvä olo

 Huppari: Cubus, toppi: Reebok, urheiluliivit: Puma,
housut: Röhnisch, kengät: Adidas

Helou pitkästä aikaa! Tai no missä se pitkä aika määritellään? Reilu puolitoista viikkoa tuntuu kumminkin vain lentäneen ohi äkkiä kuin lokki konsanaan ja tuntuu ettei ole oikein mitään ylimääräistä ehtinyt tehdä. Voisin todeta tähän perusjuttuja olleeni hyvin kiireinen ja että liian väsyneenä ei kulje omat ajatuksetkaan saati energiaa tuottaa mitään tekstiäkään. Samoin tuntuu että yli 10 astetta lämpötilasta hävisi nyt ilokseni jo parissa päivässä ilmeisesti pysyvästi tässä syksyssä. Ettehän te nyt ilman mua sitä olisi huomanneetkaan.

Joten ihan näin kevyissä vaatetuksissa kuin näissä kuvissa landella ei enää pärjää, mutta hyvä syy on silti liikkua siitä huolimatta :) 

Liikunta on ollut aina lähellä sydäntäni ja suht säännöllisenä kulkenut mukana läpi elämäni. Tykkään aivan älyttömästi niin fyysisestä kuin henkisestä tunteesta mitä liikunnan jälkeen tulee. Parhaimmillaan se on aivan kuin flow tila, missä haluat vaan pysyä ja tunnet olevasi vahva ja voittamaton. Tiedän, että se tuo mukanaan myös ajoittain kipeitä lihaksia ja niin kuin monessa muussakin asiassa, aloittaminen ja sen säännöllinen ylläpito väsymyksestä, kiireestä ja muusta huolimatta, on aina se vaikein asia. 

Mutta se fiilis kun olet tehnyt edes lyhyenkin lenkin tai lihaskuntoharjoittelun, se raukea olo mitä siitä seuraa on aivan huikea! 

Itsellä liikunta toki toimii kropan vahvuutta ylläpitävänä juttuna, mutta on myös tärkeä henkisen tasapainon ylläpitävä asia. Jotkut purkaavat stressiä muihin asioihin kuin liikuntaan, minä tykkään mennä tällöin tanssimaan (jos sattuu olemaan tanssitreenipäivä) tai raivojuoksulenkille. 

Täytyy myöntää että kesän aikana semmoinen säännöllinen liikunta on muutamaa tanssituntia ja juoksulenkkiä lukuunottamatta hieman jäänyt.. Tarkoitus oli näihin kuviin liittää myös pieni lihaskuntotreenipätkä, joka tulee kuvien mukana hieman viiveellä ihan vaan siitä syystä että semmoista ei ole hetkeen ollut. :) 

Nyt kumminkin päätin lähteä korjaamaan asiaa ja tässä tulee mukana vain viisi liikettä sisältävä pieni, yksinkertainen, tehokas lihaskuntotreeni koko kropalle ja tähän pystyy ihan jokainen ja on hyvä sellaiselle, joka ei hetkeen oo lihaskuntoa ittekseen treenannut, kuten minä, sillä liikkeet ovat suht helppoja ja vaikeus asteen määrää tahti jolla teet! Voin sanoa että kyllä tuntui lihaksissa seuraavana päivänä. Pieni treeni, mutta tehokas! :) Mitään ajanottovälineitä ei tarvitse. Laita taustalle soimaan menevää hyvää musaa mistä tykkäät, mielellään monta biisiä putkeen niin ei tarvitse kesken kaiken alkaa vaihtelemaan biisejä :D Tee näitä viittä liikettä kolme kierrosta, huilaa hetki kierrosten välillä ja hörppää vettä. Muista aina lämmitellä ennen lihaskunnon tekemistä! 

Alkulämppä, esim hölkkää 10 min. 

3 Kierrosta: 

1. 25 x vatsalihakset  

(perus vatsalihasliike. Itse teen nämä aina polvet koukussa ilmassa. Jos liian haasteellinen, pidä jalkapohjat maassa. Tee liike mielummin huolella ja hallitusti, älä hätiköiden ja puoleen väliin.)

2. 7-10 x miesten punnerrus

(sama juttu tässä, huolella ja hallitusti, niin että nenä koskettaa maahan :) Jos on liian raskas, tee naisten punnerruksia esimerkiksi 20 kertaa. Itse pyrin tekemään kahdella ekalla kierroksella 7 miesten punnerrusta ja vikalla rutistaa 10.)

3. 25 x selkälihasliike

(perus selkälihasliike, vaikuttaa hyvin koko selän lihaksiin. Pidä kädet joko suorana edessä tai koukistettuna korvien kohdalle, jälkimmäinen helpompi.)

4. 10 x triplahyppy

(En ole varma onko tälle liikkeelle olemassa joku virallisempi nimitys, mutta on helpompi kuin miltä kuulostaa! Tän tyylistä tehdään monesti tanssitreeneissä, on mun mielestä kivempi ja haastavampi versio ihan tavallisesta kyykkäämisestä. Tällä saat räjähtävää voimaa jalkojen lihaksiin!

Eli: 

Seiso suorassa jalat hartioiden levyisessä asennossa jalat aluksi suorina. Tee kolme hyppyä paikallaan täysin putkeen niin, että kaksi ekaa hyppyä ovat pieniä ja niissä jalat koukistuvat hieman eteen kun hyppäät paikallasi, mutta älä hyppää vielä korkealle. Kolmannessa hypyssä hyppää niin korkealle kun jalkojesi voimasta pystyt ja koukista jalat ilmassa eteen. Eli kaksi pientä hyppyä ja kolmas todella iso, nämä kolme nopeasti putkeen ja tämä lasketaan lopulta yhdeksi hypyksi. Helpottaa kun lasket mielessä "yy, kaa, koo" . Pidä hyppyjen välissä parin sekunnin tauot, mutta tahti kumminkin ripeänä! 

Helppoa? Haastetta tuot tekemällä saman yhdellä jalalla. Eli toinen jalka ilmassa koko ajan ja teet hyppytoistot tässä tapauksessa esim. 5 x ja 5 x kummallakin jalalla. Ensin toinen jalka loppuun 5x ja sitten seuraavan vuoro. Tämä versio on aika raskas kun tekee aivan täysillä :D Hyvää jalkatreeniä! 

Hox! Älä pelkää hypätä korkealle, mutta yritä tulla hallitusti alas. Ennen näitä kaikkia on tärkeää lämmitellä! :) 

5. Lankku (niin kauan kuin jaksat)

(Hyvää keskivartalon hallinta ja käsi-treeniä. Pysy lankussa aina sarjan lopuksi niin kauan kuin jaksat.)

Sellaista. Jos toi kuntopiiri tuntuu liian raskaalta, sen voi tehdä myös vain kaksi kertaa. Suosittelen venyttelemään tuon jälkeen, varsinkin vatsalihaksia :) Mukavaa viikonloppua! 

SUNNUNTAIN LISTA

Passenger - Anywhere

Andy Grammer - Fresh Eyes

Nathan Goshen - Thinking about it

Gryffin - Whole Heart

Glades - Drive

Coldplay - A Sky Full of Stars

Donkeyboy - Lost

Tietyt biisit sopivat aina tiettyyn mielentilaan. Itse löydän näistä biiseistä sellaisen rennon ja raukean fiiliksen, joka sopii hyvin esimerkiksi leppoisan vapaapäivän aloitukseen samalla kun kahvi on porisemassa. Tai sitten vaan rentoon löhöilyyn ja fiilistelyyn. Kuulun siihen kategoriaan tyypeistä, jotka kuuntelevat musiikkia melkein aina silloin kun siihen on mahdollisuus.  

Mun on kyllä näiden mielestäni hyvien biisien joukosta silti nostettava yksi ylitse muiden. Kun kuulin Gladesin Drive-biisin ekan kerran Spotifyn omalta soittolistalta, menin kylmille väreille ja oikein jähmetyin aloilleni kuuntelemaan. Yksi kauneimmista kappaleista mitä olen ikinä, IKINÄ, kuullut ! Niin herkkä kappale...niin kaunis. 

Toi biisi on soinut mulla varmaan viikon putkeen kuulokkeissa. Se olisi myös ihanaa kuunnella jonkun rakkaan tyypin vieressä. Tuota biisiä kuunnellessa pystyisin vaan niin myös kuvitella itteni tyhjään tanssisaliin ja antaa musiikin vaan viedä.

Chili-basilika-lihapullat

Mikään kokkikolmonen en ole, mutta tykkään tehdä ruokaa ja varsinkin silloin kun siihen löytyy hyvin aikaa. Tässä olisi hieman omanlainen versio itsetehdyistä lihapullista. Hyvin simppeli.

Oon mausteiden ja makujen ystävä ja en esimerkiksi koskaan noudata ruokaohjeissa olevia maustemääriä, koska ne ovat mielestäni aaaaaivan liian vähäisiä eli aika rankalla kädellä saatan kaataa ruokaan kuin ruokaan esimerkiksi rouhittua mustapippuria tai rosmariinia ja kanaruokiin kurkumaa.

Tykkään myös soveltaa vähän raaka-aineiden kanssa, jos katson tietylle ruualle ohjeita. Kuten tähän Valion Isoäidin lihapullat-ohjeeseen lisäsin chiliä ja basilikaa antamaan hieman potkua.
Ohjeen oon ottanut Valion sivuilta, mutta lisäsin siihen ne mausteet mitä käytin ja tarkkaa määrää en osaa sanoa kun ihan vapaalla kädellä kaadoin, mutta jos arveluttaa lisää niitä vähitellen oman maun mukaan :) Tein myös tuplamäärän aineksista, jotta sain lihapullia enemmän tehtyä kerrallaan. Laitan tähän kumminkin alkuperäiset määrät niin voi halutessaan tehdä myös pienemmän satsin.


Chili-basilika-lihapullat 

Ainekset:

* 1dl Valio kermaviiliä
* 1/2 dl korppujauhoja
* 1-2 sipulia
* n. 1 rkl Valio Oivariini rasvaa
* 400g naudan jauhelihaa
* 1 kananmuna
* 1 chili (jos teet tuplamäärän pullia voit ottaa kaksi)
* tuoretta basilikaa (haluamasi määrä, ei tarvitse kovin paljoa, taikinaan, tarjoillessa lihapullien päälle tai sekä että.)

Oman maun mukaan:

* suolaa
* rouhittua mustapippuria
* jauhelihamaustetta
* rosmariinia

Valmistus ohje: 

- Aloita sekoittamalla kermaviili ja korppujauhot keskenään kulhossa. Anna näiden turvota noin 10min.
-Hienonna sipuli, paista se Oivariini rasvassa pannulla pehmeäksi. Hienonna myös chili ja heitä lopuksi joukkoon. Chilistä saa vähemmän tulisemman poistamalla siemenet.
-Yhdistä kaikki ainekset kermaviilin ja korppujauhon kanssa kulhossa ja sekoita tasaiseksi.
-Muotoile taikinasta lihapullia vedellä kostutetuin käsin.
-Paista lihapullat Oivariini rasvassa pannulla tai uunipellillä leivinpaperin päällä 250 asteessa noin 15 minuutti tai kunnes ovat kypsiä.


Itse laitoin lihapullat uuniin ja tuli kyllä hyviä. Kylkeen voi tarjota perunamuusia (of course), salaatti yms tai tehdä jonkun hyvän kastikeen.

HOX! Basilikasta tuli yllättävän vahva maku, joten jos et halua sen liikaa puskevan läpi, laita sitä vain hyvin vähän taikinaan tai tarjoile erikseen lihapullien päällä.
Myös oman turvallisuutesi tähden käytä maksimissaan kahta chiliä.

Tälläistä tällä kertaa. Näyttäis ulkona olevan aika hieno ilma ja ihana auringonpaiste. Menkäähän kaikki tuonne ulos keillä on vapaata. Hyvä sää ulkoilla. Minä painelen kohta ahkerana töihin :) Mahtavaa lauantaita itse kullekin säädylle!

Laiskiainen

Tiedättekö sen tunteen kun joku asia kummittelee tekemättömien asioiden listalla, mutta sen asian tekeminen on vaan niin vaikea aloittaa? Mulla on näitä aika monta :D Mainittakoon, että en pidä itseäni normaalisti kovin laiskana tyyppinä, mutta tietynlainen aikaansaamattomuus voisi mennä omiin huonoihin puoliin.

En sellainen ole kyllä kaikissa asioissa, teen jokapäiväiset tehtävät töissä ja kotona mahdollisimmin huolellisesti loppuun saakka. Ahdistun liiallisesta tekemisen puutteesta ja paikallaan olemisesta. Ja liiallisesta epäjärjestyksestä. Saatan yhden vapaapäivän viettää rennosti kotona vain omissa oloissani, mutta näitä päiviä ei voi omalla kohdallani olla liian montaa putkeen, sillä mieli kaipaa pois neljän seinän sisältä liikkumaan ja tekemään, ihmisten ilmoille ja käymään eri paikoissa.

En myöskään ole mikään pikkutarkoin ja järjestelmällisin henkilö, mitä tulee vaikka kodin siisteyteen, vaan aika suurpiirteinen. Tykkään että on sopivan siistiä ja kotoisaa. Eikä ole niin justiinsa onko jokin paita jäänyt roikkumaan tuolin karmille tai iso lakana kuivumassa montakin päivää kaapin ovessa. Mutta liiallinen sekasotku ja kaaos kyllä saa munkin niskavillat pystyyn :D

On kuitenkin asioita, isompia töitä tai projekteja, jotka eivät ole ihan päivittäisiä ja niiden aloittaminen on hankalampaa kun niihin yleensä menee tavallista kauemmin aikaa. Tai omassa tapauksessani jo niinkin koomista, että kyseessä saattaa olla joku maailman yksinkertaisin ja nopein asia, olen vaan itse muodostanut mielessäni asian jotenkin suurempaan mittakaavaan ja joko vahingossa tai tahallaan joko pitkittänyt asiaa tai ajoittain unohtanut asian hoitamisen.

Yksi lempibloggaajistani Sara, Tickle your Fancy, kirjoitti vähän aikaa sitten vastaavanlaisen postauksen niistä asioista, mitkä hänelle on ollut vaikeampi aloittaa ja pystyin samaistumaan aivan sataprosenttisesti. Tässä tulee lista omistani, järkyttykää tai olkaa huvittuneita :D


1. Puhelimen näytön korjaaminen

Kännykkäni lasi on ollut rikki jo ties kuinka monta kuukautta, mutta oikeesti miten vaikea onkaan viedä se huoltoon? Lähinnä ei se pelkkä huoltoon vieminen, vaan kaikki mitä pitää tehdä ennen sitä. Tallentaa varmasti kaikki tärkeimmät numerot sim-kortille, siirtää kaikki kuvat puhelimestani koneelle (tässäkin asiassa ollut ongelmaa, joko vika tietokoneessa tai puhelimessa tai käyttäjässä, joten tämäkin asia pitäisi selvittää ensin...) jne, jne.. Mutta hyvinhän mä olen pärjännyt kun luuri vielä muuten toimii? Ylipäätänsä KAIKKI mihin liittyy sana huolto, tuottavat astetta hankalampaa vaikeutta hoitaa. Hoitamisaika on siinä parista kuukaudesta yhteen vuoteen. Pelkäämpä että mulla alkaa kohta vuosipäivä lähestyä...

2. Lamppujen vaihto

Maailman yksinkertaisin ja nopein asia, mutta miksi tätä on niin vaikea muistaa? Lähtökohtana olisi se, että muistaisi edes ostaa uudet lamput eka vanhojen palaneiden tilalle. Tajusin juuri, että mulla on palaneet lamput olkkarin lisäksi myös yksi eteisestä ja keittiöstä. Hupsista. Mutta muut lamput niissä kyllä palavat, joten hyvin vielä näkee. Mun olkkarin lamppu oli palanut koko kesän ajan, mutta kun oli niin valoisaa ulkona niin ei silloin paljoa lamppua tarvinnutkaan. Nyt toki sille voisi olla käyttöä.

3. Valokuvien lisääminen

Tämä on ehkä näistä "ongelmistani" pienin, mutta ihan ajankohtainen. Vaikka ihan ahkerasti käytän somea, lähinnä facebookia ja aika säännöllisesti sinnekin lisäilen kuvia ja päivityksiä, on silti todella paljon myös kuvia, joita sinne en lisää tai lisään ne vasta hyvin paljon myöhemmin kuvan otto hetkestä. Mutta eihän kaikkea tarvitsekaan lisätä. Esimerkiksi tämän postauksen kuvat taitavat olla heinäkuulta. Parempi kumminkin myöhään kuin ei milloinkaan? Kuvissa myös kesän ehdottomasti käytetyin hame. Löytyy myös harmaana.

Yleensä haluan keskittyä enemmän itse hetkeen mikä on meneillään kuin alkaa liikaa muokkailemaan puhelimella kuvia ja miettimään minkä nyt lisäisi ja mitä siihen kirjoittaisi yms. Esimerkiksi kaikki lisäämäni ruokakuvat ravintoloista lisään aina vasta kun olen syönyt ensin. Joskus saatan jostain tilanteesta lisätä kuvan reaaliajassa, mutta aika usein vasta vähän myöhemmin. Eikä se haittaakaan mitään, parempi näin niin pystyy keskittymään paremmin hetkeen? Tuli tässä mieleen, että viime talven Meksikon reissukuvia on vielä varmaan noin puolet julkaisematta. Kiinnostaisiko teitä vielä Meksiko-aiheiset postaukset, vaikka reissusta onkin jo vierähtänyt puoli vuotta?

4. Vaatekaapin järjestäminen

Tällä hetkellä vaatekaappini on sellainen pommi, että aiheuttaa itselleni jo harmaita hiuksia ja muutaman piuhan katkeamisen. Tiedän että hyvin pieni juttu tämäkin sillain oikeasti OIKEASTI, mutta tämä on jälleen kevyemmän mielen postaus, joten mainittakoon myös tästä. Helpottaisi kummasti omaa arkea kun kledjut olisivat edes jonkinlaisessa loogisessa järjestyksessä ja siististi, sieltä löytäisi heti etsimänsä, eikä tarvitsisi pelätä vaatteiden päällevyörymishyökkäystä joka kerta kun avaa raollaan olevan kaapin oven.. Kyllä raollaan, sillä kaappi on niin täynnä ettei mahdu kunnolla kiinni...
Niimpä, nämä kaikki tarvitsisi täysin järjestellä ja uudelleenviikata, katsoa vanhempia vaatteita niitä mitä en käytä enää, menisivät UFF:iin ja liian kulahtaneet yksilöt roskiin.

5. Olohuoneen hyllykön läpikäynti

Mulla on olohuoneessa iso 16 lokeroa sisältävä hyllykkö, joka on kirjaimellisesti täynnä kaikkea pikkusälää. Pikkusälää ovat muunmuassa kynsilakat, muut pienet kosmetiikkapurnukat ja osa niistä varmasti jo liian vanhoja lähes tyhjiä, joita en ole aiemmin raaskinut heittää roskiin, vaikka en edes niitä enää käytä. Kaapilliset lokerot ovat täynnä kaikkea ylijäämäkamaa, mitkä eivät mahdu muualle ja ne on vaan pitäneet saada johonkin mahdutettua säilytykseen.. Luultavasti suurinosa näistä menee roskiin, jahka jaksan käydä kaikki läpi ja siistiä hyllykön. Pölyä alkaa jo sen verran tulla, että kaappi huutaa "Joko..? Joko??"

6. Hammaslääkärin varaaminen + viralliset puhelut

Hampaani näyttävät ja tuntuvat ihan hyviltä, joten silloinhan kaikki on ok? Olen uskotellut itselleni jo pitkään. Pitäisihän ne silti käydä tarkastuttamassa säännöllisesti joka vuosi..? Tämmöisten ei-akuuttejen lääkäriaikojen varaaminen on hirveän vaikeeta kun tietää ettei toimenpiteet lekurilla ole sieltä mukavimmasta päästä ja ajattelee ettei asialla nyt niin kiire ole.. Ylipäätänsä kaikista virallisistakin asioista soittaminen on vaikeaa. En saa aikaiseksi virallisia puheluita ellen ole kotona yksin rauhassa ilman mitään ylimääräistä meteliä ja omaa rauhaa :D

7. Ikkunoiden pesu

Kokeeko muut ihmiset tämän yhtä työläänä ja vaikeana aloittaa? Koko kesä ollut aikaa ja vieläkin tekemättä.. Puolustaudun hieman sillä, että kesä oli oikeasti mulla aika kiireistä aikaa, tai ainakin kiireisempää kuin yleensä, ja jos oli hyvä sää niin tottakai mä mielummin menen siitä nauttimaan ulos kuin kuuraan neljän seinän sisällä ikkunoita? Suomen kesä, no.. se on monesti arvaamaton. Vaikka tämä kesä osoittautuikin hyvin pitkäksi ja lämpöiseksi. Ja itsehän tosiaan pystyin pitämään kesälomani vasta elo-syyskuussa. Ikkunanpesuvälineet ja aineet on valmiina jo, joten se on hyvä alku? Ja mainittakoon että ylimmässä kerroksessa koko seinän pituisella ikkunalla varustetussa yksiössäni oli kesähelteillä lämpötila lähellä saunalukemia, joten siinä mielen-ja lämpötilassa ei ihan ensimmäisenä tule mieleen hikoilla yhtään enempää jynssäämällä ikkunoita olemalla samalla suora target auringolle sen paistaessa aivan koko päivän suoraan isoon ikkunaani. Kyllähän tämä pitäisi jo hoitaa.. sitä muistuttaa itselleni päivittäin ikkunan reunassa oleva iso lokinpaskajälki, joka ei huuhtoudu pois edes sateella.


... Isommat projektit, joita olen hiljattain saanut aikaan: 

-Netflixin lataus. Parin klikkauksen päässä ja multa meni tämän asian hoitamiseen noin puoli vuotta...

-Jääkaapin siivous. Ei tämäkään niin iso asia olisi ollut, mutta ei päivittäinen. Eräänä iltana, kun jääkaapissa ei sillä hetkellä tainnut olla muuta kuin valo, päätin että nyt prkl mä siivoan ja puhdistan tämän kauttaaltaan ja johan nyt kiiltää! 

-Work your own dance. Oman koreografian kehittelyä. Tästä en niinkään ole ottanut stressiä ja paineita, mutta tehtyäni kesällä ekan oman koreografian Karoliinan polttareihin, sain inspiksen ja fiiliksen, että tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä jatkossakin! Eilen sain aloitettua tämän viimein, kun päässäni on pyörinyt jo hetken ideoita. Toteutus on kumminkin hitaampaa, eikä se ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Inspiraatio tulee ajoittain ja kun se tulee ja siihen tarttuu ja onnistuu, fiilis on aivan mahtava!

Kun katson aiempia mainitsemiani tekemättöjä "projekteja" tulee vähän fiilis et nyt nainen... Ryhdistäydy! :D Jos tässä aloittaisi hieman vaatekaapin järjestelyä ja muistaisi seuraavalla kauppareissulla ostaa uusia lamppuja. Olisko seuraava hyvä tavoite olla myös pessyt ikkunat ennen joulua?