Tapaksia, kadunkulmia ja lähenevää lähtöä

Mausteista makkaraa ja valkopapukastiketta.

Tar tar härkää.

6, 12 ja 18 kk kypsyneitä juustoja. Vanhin oli parhain. 

Jälkiruuaksi mantelinougaata ja Creme Brulee'n tyylinen uunileivos.

Viikko edennyt taas aivan ennätysvauhtia. Kirjoitan tämän viikon lauantaina viime viikon lauantaista. Mainittakoot että kiire on hyvin vaikuttava tekijä ja itse ainakin haluan kirjoittaa siinä tapauksessa harvemmin ja ajatuksella, kuin vaan nopeasti jotain rustaten ilman että sitä on mietitty aivan loppuun asti. 

Tai sitten ajatuksen ja kirjoituksen juoksu voisivat käydä astetta nopeammalla, ehkä tämäkin kehittyy ajan kanssa ;)

Ennen siirtymistä reaaliaikaan, hieman otteita viime lauantaista. Vapaapäivä ja hyvin menneet ja energiaa tuovat treenit antoivat hyvän alkuspurtin päivälle. Aurinkokin paistoi ja mittarikin näytti "vaan" jotain -6 astetta. Treenien jälkeen pikasuihkuun kotiin ja tuccaväri päähän, nälkä parin tunnin semirankan liikunnan jälkeen kohosi yli äyräiden, joten myös iso satsi ruokaa. 

Moni ei meinaa uskoa kuinka paljon oikeasti syön. "Miten noin pieneen ihmiseen mahtuu noin paljon ruokaa?" Kuulenkin säännöllisin väliajoin. Minulle ruoka on välttämätön polttoaine oman jaksamisen kannalta. Liikun paljon, joten myös energiaa tarvitsen enemmän. Ruoka on myös suuri nautinto, on aivan ihanaa mennä ulos hyvään hyvään ravintolaan syömään kunnolla todella hyvää ruokaa.  

Olimme sopineet Sannan kanssa menevämme syömään illalla tapaksia Soil Wine Room nimiseen ravintolaan Helsingin keskustassa. Tapakset ovat hyviä pieniä naposteltavia espanjalaisia herkkuja, mutta niitä ei kannata kovin suuressa nälässä mennä syömään, tosiaan kun ovat aika pieniä. Siksi oli hieman syötävä alle. 

Seuraava tapahtuma on suora kuvaus tämän piiloblondin elämän kommelluksista. Enpä tiedä onko monelle muulle käynyt vastaavaa, jos on huutakaa hep, jos joku kanssaeläjä löytyy. 

Ensinnäkin, illalla en katsonut lämpömittaria ennen uloslähtöä,VIRHE, ja lähdin liikenteeseen ilman pipoa tai hupullista takkia, ilman mitään, millä saisi kunnolla korvat ja pään peitettyä kylmältä. Big mistake... Päälle valikoitui myös lyhyt TOPPAtakki, ei pitkä untuvatakki, missä olin jo tottunut ulkoiluttaa itteäni näillä Siperia pakkasilla. "Päivällähän oli niin "lämmin"..." Jepjep. Karu todellisuus iskeytyi vasten kasvoja junaa odotellessa (joka sentään silloin oli kerrankin ajoissa) kun hytisin kauttaaltaan ja korvista ja sormenpäistä alkoi lähteä tunto. The Weeknd - Can't feel my face, sopii hyvin talveen. Junan taulukko näyttikin pakkaslukemia olevankin -18. 

Epätoivoinen yritys tuijottaa intensiivisesti lamppua josko siitä olisi hehkunut hieman lämpöä. Toki olisi voinut olla ihan mahdollista, Sen jälkeen tajuttiin kuinka järkevältä koko touhu näytti. 

Oltiin sovittu, että käyn Sannan uudessa kämpässä käymässä ennen kun menemme syömään. Sanna oli muuttanut ihan stadin keskustaan ja en ollut käynyt hänen luonaan siellä aiemmin. Hän kertoi osoitteensa ja kadun numeron olevan 43. "Sä kävelet vaan sitä katua suoraan, sä et voi eksyä."... Ne kuuluisat viimeiset sanat. 

Löysin kyseiselle kadulle, otin haltuuni vasemman puolen kadusta. Lähdin tarpomaan suoraan siinä tappopakkasessa sellaista semivammasta pikakävelyä, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti perille. Tunto oli hävinnyt sormista, korvista ja varpaista kauttaaltaan, kirosin mielessäni kylmyyden ja liukkaan kadun, jolle olin vähällä liukastua koko ajan. Päättäväisesti painoin menemään eteenpäin katsoen kadun numeroita, 36, 38, ei enää kauaa! 

Hyvin pitkältä tuntuneen ajan ehdin kumminkin tarpoa ja aloin jo miettiä että mitä helvettiä, kunnes saavuin tien päähän, jossa oli käännyttävä joko vasemmalle tai oikealle ja numerokin taisi olla jo 50. Nyt kirosin ääneen sillä sillon viimestään olin aivan totaalisen jäässä. Eihän kukaan nyt voi eksyä menemällä vaan suoraa tietä eteenpäin?!?

Mikään ei ole näköjään mulle mahdotonta mikä tulee hitaaseen sytytykseen ja piiloblondiuteen. Olin kattonut kadun numeroita vaan vasemmalta, siltä puolelta missä ite kävelin... Ja sillä puolella oli vaan parilliset numerot. Oikealla puolella oli parittomat eli olin kävellyt talon ohi! Tähän se käsiä silmien edessä pitävä apinaemoji. 

Täyskäännös takaisin ja johan löytyi perille :D 

Sisällä lämmiteltiin hetki, kunnes menimme syömään. Piiloblondius jatkui hieman ravintolaan mennessäkin, kun aluksi kävelimme kylmästi koko mestan ohi ja kun pääsimme sisälle ja pöytään, kysyimme ruokalistoja, vaikka ne olivat aivan nenämme edessä pöydässä pienessä telineessä. Peruskämmejä. Kuvat oli pakko ottaa salaman kanssa suurin osa, sillä paikka oli niin hämärä, ettei niistä muuten olisi saanut mitään selvää. Itekin näytin vähintään siltä Kauna muijalta pitkine tumminen hiuksineen ja pikimustina silmänalusineen, kun kuvia yritti ottaa ilman salamaa.

Soil Wine Room on tunnelmallinen, intiimi ja kodikas erittäin pieni (mun yksiötäkin pienempi) ravintola Fredrikinkadulla. Tunnelmaa loi hämärä valaistus ja kotoisa sisustus. Semmonen aika romanttinen paikka. Viereisessä pöydässä taisikin olla aika kuumat treffit menossa. Tykkäsin paikasta ja voisin mennä toistekin. Tapakset ja jälkiruuat olivat erittäin hyviä ja otollinen paikka myös tulla nauttimaan ihan vaan lasit viiniä tai pari. Kyllähän takastulo kotiinpäin matka sujuikin helpommin kun oli vähän viiniä alla ;)

Etittiin hyvää kuvauspaikkaa ja tämmöinen osui hyvin kohdalle.
Kuvassa joku vähän tärähtänyt yksilö ja paikka mistä on karannut.

Huomenna lähden Meksikoon. Tuntuu todella jännältä ajatukselta, että tähän aikaan huomenna olen jo lentokoneessa. Aiemmin ei ole kunnolla ehtinyt vielä lomafiilis tulla ja vielä viikko sitten ei oikeasti tuntunut siltä että on mihinkään lähdössä. Nyt alkaa pikkuhiljaa tulla sellainen kutina, että kohta on lämpö jo hyvin lähellä. Eiköhän lentokentällä viimeistään se fiilis iske aivan täysillä. Todella innoissani olen kyllä matkasta! Osuu aika hyvään kohtaan muutenkin. 

Vielä on paljon hommaa tälle päivälle. Nyt jatkan kämpän siivousta, aloitan pakkaamaan, päivitän Spotifyn Meksiko-soittolistaan biisejä, poistelen puhelimesta turhia kuvia ja virittäydyn parhaani mukaan lomafiilikseen. Eihän tässä viimetinkaan mitään oo jäänyt, koko ilta aikaa. ;) 

Näen sieluni silmin palmuja, kirkasta merta, hiekkarantaa, LÄMPÖÄ, ja sisäinen lapsi hyppii jo ilosta. Jokainen matka on ainutlaatuinen kokemus ja hyppäys tuntemattomaan. Eikä tämän ikuisen maailmanmatkaajan seikkailunhalua helposti pysäytetä.  

Huulipunafriikki

... ja ehkä pari kynsilakkaakin löytyy. Kauneusaiheista postausta tällä kertaa, samalla tyttöjen juttuja hömppä-varoitus.

Oon aivan hulluna huulipuniin! Käytän huulipunaa lähes päivittäin ja tykkään kokeilla aika rohkeasti eri sävyjä. Yleensä tykkään eniten käyttää sellaista aika kylmää tummaa "rose sävyä" tai vähän punertavampaakin. Kesäisin tulee käytettyä paljon koralliin taittavia sävyjä, jotka sopivat hyvin päivettyneemmälle iholle. Myös aivan haalean vaaleanpunaista ja nude sävyisiä huulipunia löytyy sekä kirkkaan pinkkiä. Omistan varmaan kaikki mahdolliset sävyt, paitsi aivan tumman violetit tai rusehtavat, ne eivät oo mun juttu. Halloween bileissä ja tanssiesityksissä tuli kokeiltua aika tummaa vähän luumun väristä punaa, se ei ollutkaan yhtään hullumpi, tosin ehkä ihan arkikäyttöön mun makuun liian tumma. Mutta viikonlopun viettoon uudelleen, miksipä ei.

Oon myös kynsilakkafriikki. Mutta hyvin usein maailman laiskin lakkaamaan kynsiä ja samat lakat saattavat jumittaa kynsissä päiviä vielä sen jälkeen kun aika olisi jo ryhdistäytyä ja aloittaa se iki-ihana putsaus, viilaus, aluslakka, kynsilakka ja päällyslakka-operaatio.

Mulla on silti niitä puteleita varmaan ehkä 30..40... tykästyn aina kaikkiin uusiin väreihin ja ne on pakko saada. Pitäähän nyt kesällä, syksyllä, talvella ja keväällä olla aivan omat sävynsä, sehän on aivan selvä?

Viimeisimmäksi hankin nuo ihanan kimaltavat talveen sopivat sävyt Lumenelta, valkoinen on sävy 61 Snow angel Lumienkeli ja hopeaan ja aavistuksen lilaan taittava sävy on 59 Shimmering light Valonsäteet.
Tykkäsin paljon molemmista sävyistä, valkoinen tosin on aika läpikuultava. Jos haluaa peittävämmän tuloksen alle kannattaa laittaa mattavalkoista lakkaa. Mulle kävi tällä kertaa hyvin se ihan vain kevyenä ja kimaltavana lopputuloksena.
Hopeaan taittuva sävy olikin jo peittävämpi ja näkyvämpi kimallehilelakka ja tykkäsin paljon tästä lopputuloksesta.

Kuvissa esiintyvä huulipuna on taas uudelleenlöytö punasta, jonka olin jo ostanut aiemmin. Olin ostanut sen erästä tanssinäytöstä varten, jossa huulet pitivät olla aivan kirkkaanpunaiset.
Oon aiemmin paljon vieroksunut täysin kirkkaanpunaisia huulipunia, mutta nyt kun kokeilin uudelleen pitkästä aikaa tuota Maxfactorin sävyä 715 Ruby tuesday, yllätyin sillä se olikin aika kiva.

Kuvissa ei ehkä tule aivan täysiin oikeuksiinsa, mutta tuo puna on kyllä todella kirkas. Ehkä tästä voisi innostua enemmänkin käyttämään kirkkaampia sävyjä. Muutenkin tykkään paljon meikkaamisesta ja musta on aivan ihanaa laittautua joitain juhlia tai iltaa varten.

Suosikki meikkimerkeistä mulla on ehdottomasti tuo Maxfactor ja tykkään paljon varsinkin heidän huulipunistaan ja ripsiväreistään. False Lash Effect-mascara on kestosuosikki, joka saa aikaan todella näyttävät ripset. Huulipunissa tykkään eniten siitä kun niissä on paljon pigmenttiä ja kosteuttavat samalla huulia riittävästi.
Talvella varsinkin punertavampi sävy tuo hieman väriä enemmän vaaleille kasvoille.
Nyt on aika morjestaa Nukkumattia ja painua unten maille. Päivä on mennyt töissä ja komedialeffaa katsoessa hyvässä seurassa, siihen on hyvä päättää tämä päivä. :)

Kylmyyttä pakoon

Viime päivinä oon varsinkin yrittänyt olla poistumatta mukavuus alueeltani. Mikä tarkoittaa, että välttänyt turhaakaan ylimääräistä askelta ulos. Kun mittariin pamahti -25 asteen pakkaslukemat, koin tuskaa jo pelkästä ajatuksesta mennä kylmyyteen edes roskien viennin ajaksi. Tämähän olisi tietysti tarkoittanut pystyyn jäätymistä hypotermian iskiessä ja olisin jäätynyt paikalleni ihan sinisenä jääkalikkana, sellaisena kuin näkee lasten piirretyissä.

Ei siis liene epäselvää, että rehellisesti sanottuna en pidä lainkaan talvesta ja lumesta. Oon lämpöä rakastava kesäihminen, jolle -10 astettakin tuntuu olevan jo aivan liikaa. Puhumattakaan että viime päivinä ne pakkaslukemat tosiaan ovat..köh..hieman ylittäneet sen oman sietokykyrajan näyttämällä -15, -20 ja pahimmillaan -27. En ehkä kestä.

Mantereen pahinpana vilukissana oon myös todennut, että on ihan normaalia oleskella kotonaan kolmet paksut sukat päällekäin ja hanskat kädessä. Sen verran tämä ruumis hytisee. Ulos menemisessä on oma henkinen tsemppaaminen kun tuntuu että kylmyys ottaa vallan, vaikka kuinka yrittäisi matkia eskimo-lookkia. Ja pukea parhaimmillan se viisi vaatekerrosta päällekäin. Ehkä se on se kylmyys, joka estää näkemästä kuinka kaunista ulkona on, kun lunta on satanut runsaasti. Ehkä se on se kylmyys, joka myös vie ajatukset liikaa itseensä, vaikka syytä muuten olisi enemmän hymyillä. Ehkä se on se pinttynyt asenne, joka olisi syytä muuttaa?

  
Vaikka edes väkisin yrittämällä tiedän etten varmasti koskaan tule pitämään talvesta. Ainakaan paljoa. Hymyilemällä kumminkin kaikki tuntuu aina paremmalta. Nytkin kun asteet ovat laskeneet "vain" viiteentoista ja välillä sen alle, ulkonahan on jo miltei lämmin. Kesää odotellessa!

Mulla on jatkuva tiedon ja kokemuksien nälkä, mitä tulee matkusteluun. Oon reissannut koko pienen ikäni ja kaukokaipuu on loputon. Ylimääräiset rahat pistän aina matkoihin. Voisin ristiä itseni ikuiseksi maailman valloittajaksi. En saa koskaan tarpeeksi reissaamisesta, rakastan aurinkoa, lämpöä, hiekkarantoja, uimista, trooppista luontoa ja kaikkea siihen kuuluvaa, paikallisia ruokia, uusiin kulttuureihin ja ihmisiin tutustumista, uusia kokemuksia ja Elastista kompaten "haluun käydä joka kolkas maailmas." Oon aina onnesta soikeana silloin kun pääsen matkalle ja oon hyvin kiitollinen niistä kokemuksista ja rikkauksista mitä se on elämääni tuonut. Ja äidille, jonka kanssa oon lapsesta asti reissannut vähän väliä, siitä että on antanut mulle mahdollisuuden nähdä ne.
Voin sanoa vaikka olen hyvin perusnainen mitä tulee shoppailuun ja että vaatteita ja kenkiä ei ole ikinä tarpeeksi, MIKÄÄN materia ei vastaa sitä tunnetta ja ah niitä koko elämän pysyviä muistoja, mitä reissaaminen ulkomaille tuo. Se on niin ainutlaatuista. Joskus luin horoskoopeista (ja nyt loppui ne kuittailut siihen paikkaan!) oman horoskooppimerkkini luonteesta kutakuinkin näin: "Jousimies on avarakatseinen ja matkustelu on hänelle hyvin tärkeää. Hänen utelias ja seikkailunhaluinen luonne ei saa koskaan tarpeeksi matkustelusta ja häntä on siinä asiassa hyvin vaikea pidätellä tai hidastaa. Hän ei halua pysyä liikaa aloillaan, sillä kyllästyy muuten helposti. Jousimies on iloinen ja optimistinen maailmanmatkaaja, joka haluaa nähdä, kuulla ja kokea kaiken itse." Ai osuiko nappiin?

   
Nämä kuvat ovat Meksikosta. Tarkemmin sanottuna sellaisesta paikasta kuin Tulum. Tänne lähden parin viikon päästä ystäväni Sonjan kanssa kylmyyttä hetkeksi pakoon ja ennen kaikkea viettämään kunnon railakas biletys rentoutumisloma. Ihanaa! Olen todella innoissani (siis aivan supersekaisin ilosta) tästä matkasta. Oon kerran aiemmin ollut Meksikossa vuonna 2004 Playa del Carmenissa ja se jätti erityisen paikan sydämeen puhtaan turkoosineen merineen, vaalealla hiekkarannallaan, kauniilla luonnollaan, taivaallisilla ruuillaan ja ihanilla ihmisillään. Olen siitä asti ajatellut ja halunnut palata Meksikoon uudestaan, aina on tosin ollut jotain tiellä, liian vähän rahaa, ei lomaa, matkakumppani halunnut johonkin muualle ja pitäisikö sitä nyt itsekin vaan sitten lähteä johonkin muualle missä ei ole ollut aiemmin. Mutta silloin jos jokin on niin vahvasti sydämessä ja palaa sieltä mieleen säännöllisesti vähän väliä, sinne on syytä palata. 11 vuotta on pitkä aika, mutta nyt mä viimein lähden! Ja vaikka olen kokenut mahtavia matkoja muuallakin, Meksiko on niistä ylivoimaisesti paras matkakohteena. Tähän voisi laulaa "I left my heart in Mexico..." no joo, kyllä sinne on ainakin pala sydämestä tainnut jäädä.

Tulum on paikkana vähän pienempi ja rauhallisempi kuin esimerkiksi Cancun (johon meidän lento laskeutuu) tai Playa del Carmen, jotka taitavat viimeaikoina olla aika turistisoituneita. Mitä luettiin Tulumista, se on aika rauhallinen, enemmän pitäisi olla paikallisia kuin turisteja. Tulumin ympärillä on viidakkoa, taivaallisen sininen meri, sekä lähellä historiaalliset Maya-temppeleiden rauniot. Läheltä löytyy myös Chichen Itza a'la Chicken Pizza eli arkeologinen entinen Maya-kaupunki, jossa on se suuri Maya temppeli, yksi maailman seitsemännestä ihmeestä. Siellä täytyy käydä. Ja kaikilla viidakkoretkillä.

Years & Years - King
Kygo feat. Conrad Sewell - Firestone
Major Lazer feat. Nyla & Fuse ODG Remix - Light it up

...biisejä, joita olen kuunnellut täysiä ja fiilistellyt tänään. Miten hyvälle tuulelle tuleekaan hyvästä musiikista! Lisäenergiaa talveen, nappaanpa muuten D-vitamiinin.

Vielä on vähän hommaa ennen matkaa, mutta enemmän ja enemmän alkaa pikkuhiljaa tuntua että on oikeasti lähdössä. Kohta alan varmaan laskea päiviäki. Tuolla lomalla aion niin nauttia ja ottaa kaiken energian mitä auringosta saan ja tuoda sitä mahdollisimman paljon mukanani. Näihin kuviin ja tunnelmiin...en saa silmiäni irti tuosta merestä. Paljon on rahaa tuohon reissuun jo uponnut ja tulee uppoamaan. Mutta edelleenkin, once in a lifetime-kokemuksia ei mitata rahassa. Tällä hetkellä koen olevani onnekas. :)

   

Energiaa maanantaihin

Väsyttääkö, pureeko pakkanen, huonompi fiilis? Otahan lisäenergiaa musiikista ja esimerkiksi näistä seuraavista biiseistä. Kuulosti nyt ihan joltain mainokselta. No antaa kuulostaa. Jos et oo vielä lukenut mun aiempaa postausta koskien musiikkia, voit lukea sen TÄÄLTÄ .

Mulla on itellä tavallista energisempi olo, sillä oon saanut viettää monta vapaapäivää putkeen ja levännyt paljon, sekä nukkunut kunnon yöunia. On tehnyt todella hyvää. Lisäksi oon aivan super iloinen siitä, että treenit jatkuvat tänään noin kahden viikon tauon jälkeen! Jeiiijj! Kuinka oonkaan tanssia kaivannut :)

Vaikket olisikaan niin musafriikki kuin minä, kannattaa silti ainakin yrittää kuunnella piristävämpää musiikkia. Monesti aivan huomaamatta siitä tulee jo pirteämmäksi ja vähintään hymy irtoaa väsyneimpänäkin maanantaina. Tässä on pieni lista biiseistä, jotka saavat mut hymyilemään.


Kim Cesarion - I love this life (Iloinen, mukaansatempaava biitti, biisin nimessä jo tulee hyvin selväksi koko pointti kuinka ihanaa elämä on)

Owl City feat. Carly Rae Jepsen - Good time (Iloinen muisto, Suomen matsi eräänä keväänä, Sports Academyssä Suomipaita päällä skumppa pöydässä hyvässä seurassa odottaen Suomen lätkämatsin alkua, tämä soi silloin. Iloinen, menevä biisi.) 

Ellie Goulding - Goodness Gracious (Kesä, Ruisrock, Ellie Goulding lavalla, se fiilis. Ei muuta tarvii.) 

Ellie Goulding, Madeon - Stay Awake (Maailman kaunein ääni laulaa kuinka kaikki on alkamassa ja mikä vain on mahdollista) 

Clean Bandit feat. Jess Glynne - Real love (Se fiilis kun olet aivan lääpälläsi tiettyyn henkilöön, niin ihastunut tai rakastunut, se tunne...) 

Haloo Helsinki - Maailma on tehty meitä varten (Tässä biisissä on todella sitä jotain. Musiikin melodia ja biitti heti alusta alkaen, ne laulun sanat, jotka muistuttavat kuinka tärkeää on elää hetkessä. Kuinka kaunista elämä ja asiat ovat.) 

Neon 2 - Kaunis (Nimensä veroinen biisi. Tunteella tehty. Mulle aika uusi löytö ja ainutlaatuinen siinä mielessä, että harvoin suomalaiset biisit iskevät muhun näin kunnolla.) 

Secondcity - I wanna feel (Tanssittava iloinen biisi, tähän ollaan tehty tanssitreeneissäkin koreografiaa.) 

Maroon 5 - Moves like Jagger (Tämä jos ei mikään, saa hymyn kasvoille ja menojalan vipattamaan, eikö?) 

Deorro feat. Chris Brown - Five more hours (Jälleen kerran tanssitunneilta saa hyvää musainspistä, menevä biisi, johan tekee mieli jo joraamaan.) 

Elastinen - Iisii (Mun suosikki suomiräppäri ja positiivisuuden perikuva. Onnistuu jälleen.)

Spekti feat. Setä Tamu - Teen mitä haluun (Tämän biisin sanoja, ellei koko biisiä, voisin omistaa itselleni. Iskee hyvin omaan ajattelutapaan ja takuuhymy taattu.) 

Armin van Buuren feat. Cindy Alma - Beautiful life (Nyt siirryttiinkin kunnon jumputuspuolelle. Tämä on vaan niin hyvä. Niin hyvää melodiaa ja kaunista lauluääntä.) 

Avicii - I could be the one (Tämä niin puhkikuunneltu biisi on tehnyt comebackin mun soittolistalle kun pidin tästä hetken taukoa kyllästyttyäni. Mun mielestä toisiksi paras Aviciin biisi. Paras on ja tulee aina olemaan Siluettes. Suosittelen myös kuuntelemaan.)

David Guetta - Lovers on the sun (Tähän liittyy hyvin mieleenpainuva muisto. Tein ex tempore reissun rohkeuteni ylitettyä yksin ulkomaille Kreikkaan Samoksen saarelle syksyllä 2014. Tutustuin paikallisiin aivan mahtaviin tyyppeihin joiden kanssa biletettiin tätä aivan täysillä mun yksiön kokoisessa yökerhossa. Eräällä heistä oli jalka paketissa niin ettei hän pystynyt tietysti kunnolla tanssia, niimpä otettiin hänet mukaan tanssimalla hienossa rivissä pitäen häntä pystyssä. Tuli myös juotua paljon ouzoa ja näytin heille kuinka Suomessa vedetään shotteja. Mulla oli niin hauskaa! Tämä biisi soi ja itelle tuli silloin semmoinen ahaa-elämys kuinka siistiä ja mahtavaa elämä on ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta. Vieläkin hymyilyttää kun tämän biisin kuulen.) 

Zedd feat. Matthew Koma, Miriam Bryant - Find you ( "If you lose yourself I will find you". Kuunnelkaa. Ei oo liian jumputusta.) 

Swedish House Mafia - Save the world (Tässä on kanssa niin sitä jotain. Koirafanien kannattaa myös katsoa se musavideo. Aika hellyyttävä. Ja tämä biisi. Parasta Swedish House Mafiaa.) 

John Martin - Anywhere for you (Mulla meinaa tulla kyyneleet kun tätä kuuntelen. Onnen kyyneleet. Tehty niin tunteella ja niin hyvät sanat siitä kuinka toisen vuoksi tekisi mitä vaan ja kuinka toista arvostaa. Ja mä rakastan tämän miehen ääntä.)

Tämän listan päätän keventävään biisiin Tiesto feat. Matthew Koma - Wasted (Parhaimmistoa jumputusbiletysbiiseistä, tulee mieleen kesä, Summer Sound-festarit ja onhan toi itse biisi aivan helvetin hyvä. Tekee mieli korkata ja juhlia hyvällä porukalla kun tätä kuuntelee. Väkisin tulee iloiseksi.) 

Tälläinen lista tällä kertaa, jos kuuntelitte toivottavasti piditte. Eikö ookin ihanan näköinen toi meri tuossa kuvassa minkä laitoin? Se kuva on googlesta ihan, kyllä voikin sit piristää pelkkä auringon ja merikuvien katseleminen. Pääsen hyvin suureksi ilokseni moikkaamaan aurinkoa ja merta ennemmin kuin olin ajatellutkaan.. Siitä lisää myöhemmin. Nyt pistän kamat kasaan ja eikun tanssilattian valloitukseen!

Hyvää maanantai-iltaa kaikille ja muistakaa hymyillä! :)

Uuden Vuoden lupauksia

Vuosi 2016 täällä ollaan valmiina. Edellinen vuosi on pitänyt hyvin paljon sisällään, ollut tapahtumarikas sekä hyvässä ja pahassa. Oon joutunut äärirajoille omassa heikkoudessa, kärsivällisyydessä, mutta samalla koen, että se kokemus on kasvattanut myös hyvin paljon henkisesti. Menetyksiltä, sydänsuruilta ja stressiltä ei olla vältytty ja oonkin jälleen saanut aikamoisen puraisun siitä, miltä tuntuu todella pärjätä yksin. Pyrin kumminkin uskomaan siihen, että asiat tapahtuvat niinkuin ne ovat tarkoitettu tapahtumaan. Ei tietysti laajemmalta näkökannalta päde aivan kaikkiin asioihin, esimerkiksi perjantai 13 päivän Pariisissa tapahtunutta ei kukaan terve ihminen pysty ymmärtämään. Eikä pidäkään. Lähinnä se, että huonoissa kokemuksissa ja vastoinkäymisissä mitä jokainen väistämättä kohtaa, on se kolikon kääntöpuoli kun asian kääntää voimavaraksi. Joka kokemuksesta oppii jotain ja niitä tapahtuu siksi, että kasvamme ihmisinä ja opimme arvostamaan enemmän kaikkea hyvää mitä on. Oli se sitten ystävyyttä tai parisuhdetta, oon tullut omien kokemusteni myötä entistä tietoisemmaksi siitä mitä haluan ja ennen kaikkea mitä ansaitsen.

Jos on pahaa niin on hyvääkin, viime vuosi on avannut enemmän silmiäni kuinka upeita ihmisiä on ympärillä. Oon ikuisesti kiitollinen mun hyville, tosi ystäville, jotka pysyvät vierellä silloinkin kun ovat nähneet mut "pahimmillani" ja kun en aina osaa käsitellä juuri sillä hetkellä niitä vastoinkäymisiä yhtään hillitsemättä tunnepuuskia ja en varmasti oo helpoin mahdollinen ihminen käsitellä. Draamakuningatar täällä siis hei. Mutta lainaten lausetta: "If you can't handle me at my worst, you don't deserve me at my best."
Oon myös tutustunut paljon paremmin uusiin tyyppeihin, jotka ennen olivat vain tuttuja ja joihin tutustumalla paremmin oon huomannut kuinka mahtavia ihmisiä he ovat. Mun mielestä koskaan ei oo liian myöhäistä saada uusia ystäviä. Omiin parhaimpiin ystäviini oon tutustunut itse vasta aikuisiällä. Luulenkin että silloin ihmiset lähelleen valitsee vielä tarkemman seulan läpi. Mulle ainakin tärkeintä on luottamus, kaiken a ja o tietysti, rehellisyys, aitous ja että on henkisesti suht samalla aaltopituudella. Hyvä huumorintaju ja iloinen elämänasenne ovat myös tärkeitä. Ne tekevät kenestä tahansa ihmisestä vielä viehättävämmän. Ystävyydestä oonkin miettinyt tekeväni ihan omaa postausta.

Kuvassa 17-vuotias minä suht tarkalleen 8 vuotta sitten Uuden Vuoden illallisella Mauritiuksen saarella Etelä-Afrikassa äidin kanssa. Muistan tuon illan aika hyvin, tuohon aikaan oli myös siistiä tupeeraa hiukset mahdollisimman tuuhean näköisiksi ja tykkäsin käyttää paljon värillisiä piilolinssejä. Semisti yöpaidan näköinen kultainen mekko taisi olla myös suuri muotivillitys tuohon aikaan. Tuona iltana syötiin todella hyvä Uuden Vuoden rapuillallinen hotellimme ravintolassa ja maistoin ensimmäistä kertaa hyvää rosee-viiniä.

Sain luvan tuona iltana, vaikkakin olin ala-ikäinen, juoda hieman alkoholia. Kohtuudella, "Uuden vuoden kunniaksi vedä nyt ekat kännisi" :D vaikka salaa olin vetänyt ne jo aiemmin.. Kun oltiin syöty, hotellimme tarjosi ilmaiset drinkit, joiden kanssa mentiin sankoin joukoin rannalle katsomaan mun tähän asti näkemistä upeimmat ilotulitukset. Tuossa hetkessä oli jotain niin maagista, katsottiin vaan paljain varpain hiekassa seisten kun tyynen meren päälle pilkkopimeään taivaaseen piirtyi niin kauniita eriväristen rakettien siluetteja. Ja se porukka, jossa niitä katsottiin: kaikki olivat niin iloisia ja niin eläytyivät hetkeen. Täysin ventovieraat ihmiset toisilleen maailman joka kolkasta ja kukaan ei tietystikään puhunut edes samaa kieltä, toivotimme yhteen ääneen sen minkä nyt kaikki osasi englanniksi hyvää Uutta Vuotta ja halasimme vuorotellen toisiamme ja nostimme maljaa yhdessä. Ja lopulta teimme vielä suuren ryhmähalin.

Tuo, monen muun pieneltä kuulostavan asian lisäksi muistuttaa ainakin minua miten tärkeää on elää ja nauttia joka hetkestä. Oon ollut aina huono tekemään Uudelle Vuodelle sen suurempia lupauksia, mutta tänä vuonna lupaan ainakin seuraavia millä on suuri merkitys. Ensimmäisenä keskityn enemmän omaan hyvinvointiin. Tämä tarkoittaa niinkin nykyään aliarvostettuja perus asioita kuten se että nukun enemmän. Mulla liiallinen väsymys vaikuttaa suoraan mielialaan ja jo valmiiksi äkkipikainen luonne saa lisäkiukkua turhasta väsymyksestä, jolloin myös kaikki tuntuu raskaammalta. Unen merkitystä ei oo syytä liikaa laiminlyödä. Kun itse voi hyvin ja on fyysisesti kunnossa, kaikki muukin näyttää paremmalta. Toinen asia on tämä hetkessä eläminen. Mulla, kuten varmasti monella muullakin, on toisinaan huonona tapana stressata ja joskus miettiä liiaksi etukäteen asioita, miten ne tulevat tapahtumaan. Kun näin tekee, ei ole täysin läsnä nykyisessä hetkessä kun mieli ja ajatukset ovat muualla. Tietty on fyysisesti läsnä, mutta hetkestä ei samalla tavalla nauti tai saa irti, kuin vain keskittymällä hetkeen, joka juuri sillä hetkellä tapahtuu. Asiat jotka ovat tarkoitettuja tapahtuvaksi tulevat kyllä tapahtumaan silloin kun on niiden aika. Muistetaan nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä, sillä ne ovat juuri niitä, jotka tekevät tästä elämästä kokonaisuudessaan ihanaa.