Halloween yllätys

"Tämä voi olla joko helvetin hyvä idea tai sit totaalinen fiasko", mietin tätä kirjoittaessani. Hetken aikaa asiaa päässäni pyöriteltyä päätin että miksi en kokeilisi. Mä tykkään kirjoittaa eikä tekstin tuottaminen oo tuottanut ongelmia, joten ei kun tuumasta toimeen!

Itse saan kovasti inspiraatiota lukemalla muiden blogeja ja on mielenkiintoista seurata jonkun elämää tätäkin kautta. Hyvän kirjoittajan tunnistaa ja hänen postauksiaan lukee mieluusti ja innolla jää odottamaan seuraavia. Mä päätin kokeilla tätä ihan omaksi ilokseni, koska musta on ihanaa purkaa ajatuksia paperille. Tai no tässä tapauksessa näppäimistölle.
Mun blogi keskittyy enimmäkseen lifestyleen, mutta koska oon aika "perusnainen" mitä tulee shoppailuun ja vaikka hiustenhoitoon, tulen kirjoittamaan myös kauneudenhoidosta ja tyyliasioista.
Mikään muodin edelläkävijä en todellakaan ole ja jotkut uusimmat muotivillitykset ovat mun mielestä enemmänkin outoja kuin siistejä. En oo esimerkiksi koskaan ymmärtänyt haaremihousuja. Ei nyt oo ehkä paras esimerkki uusimmista villityksistä, mutta se tuli nyt heti ensimmäisenä mieleen.

Noniin ja sitten pitemmittä puheitta, aika kertoa hieman itsestäni. Olen Emilia, 24-vuotias helsinkiläinen cityihminen. Viihdyn hyvin keskustan hälinässä ja kahvi-tai ravintolatreffit ystävien kanssa on parasta mitä tiedän. Toki tulee päiviä, jolloin viihtyy myös oman kodin rauhassa peiton alle kääriytyneenä lempisarjaa tuijottaen.
Oon aika puhelias, iloinen ja seurallinen tyyppi, viihdyn hyvin ihmisten seurassa. Työkseni teen asiakaspalvelu ja myyntityötä, josta en tarkemmin aio blogissani kumminkaan puhua.

Angelika on toinen nimeni. Pienenä nappulana kuulin paljon vinoilua ja ilkkumista sen nimen erikoisuuden takia. Pitkään inhosin sitä nimeä, enkä halunnut vapaaehtoisesti lausua sitä ääneen missään. Muistan miettineeni silloin monesti Miksi äiti ei vaan voinut antaa tavallista samanlaista suomalaista toista nimeä kuin kaikilla muillakin? Olenhan kumminkin sataprosenttisesti suomalainen. Nyt ajateltuna miten typerältä tuo ajatus kuulostaa, olen viime vuosina alkanut pitää siitä toisesta nimestä (se lausutaan muuten Anzelika). On älytöntä miten pienet lapsetkin keksivät tuollaisista asioista vinoilun aihetta. Jokaisen nimi on omalla tyylillään kaunis. Siispä ylpeänä äitini kekseliäisyydestä tänäpäivänä, olkoot toinen nimeni myös osana tätä blogia.

Liikunta on mulle erittäin tärkeä osa elämää ja on ollut aivan pienestä pitäen. Aloitin 6-vuotiaana telinevoimistelun, jota harrastin pari kolme vuotta. Nykypäivän kankeudesta venytellessä ei kyllä uskoisi että tuollainenkin laji on ollut joskus liikuntalistalla. Telinevoimistelun lopetettua, aloitin taitoluistelun 9-vuotiaana. Siitä tykkäsin ja taitaa äitiltä löytyä vielä kaapin perukoiltakin vanha VHS taitoluisteluesityksestäkin. Sitä harrastin kolmisen vuotta myös. En muista miksi halusin nämä lopettaa, olin aika pieni silloin vielä. Luistelun jälkeen arkeen astui isona osana koripallo, jota pelasin Helsingin NMKY:ssä nelisen vuotta. Olin tuolloin fyysisesti elämäni kunnossa. Muistan ne raskaat kahden, kolmen tunnin treenit neljästi viikossa ja lähes joka viikonloppu huipentui yhteen, välillä jopa kahteen matsiinkin. Mutta tykkäsin siitä. Treenit olivat usein rankkoja, mutta sain niistä myös paljon irti. Tunsin itseni voimakkaaksi, joka siinä vaiheessa elämää, kun vastoinkäymisiä oli tavallista enemmän, tuntui mahtavalta.

Teini-iän kolkutellessa ovelle 16-vuotiaana, alkoi kumminkin tökkimään se aika kaikelle muulle. Alkoi kiinnostamaan enemmän pojat, bilettäminen viikonloppuisin,  kavereiden näkeminen useammin vapaa-ajalla. Silloin päätin lopettaa koriksen pelaamisen, koska siinä oli vähän niin että joko annat kaikkesi tai et ollenkaan. Joukkue oli kova ja kilpaili, treeneihin ei voinut mennä vain silloin kuin huvitti. Lisäksi tuntui, että vaikka kuinka lajista pidinkin, se ei ollut kuitenkaan aivan täysin se mun juttu.

Päästäkseni lempiaiheeseeni, joka ei tosin liity tuohon kuvaan viinilasi 
kädessä, olen myöhemmin aikuisiällä löytänyt lempiharrastukseni, josta

saan energiaa ja joka on mulle erittäin tärkeä, nimittäin tanssi.
Oon nyt reilun kolmen vuoden ajan harrastanut katutansseja, pääasiassa hip hoppia. Lajista on mulle päivä päivältä tullut entistä tärkeämpi ja tuntuu todella hyvältä nähdä itsessä oma kehitys ja tehdä sitä mikä on niin lähellä sydäntä. Treenaan 5h viikossa, välillä enemmänkin mikäli työt sen sallivat. Tanssista tulette kuulemaan vielä.
Olen koripallon lopettamisen jälkeen kokeillut myös vuoden ajan showtanssia ja noin kolme vuotta lattaritansseja. Vähän kaduttaa että aikoinaan lopetin nuo, mutta noh 18v silloin... Kyllähän te ymmärrätte. Ennen katutansseja kävin silloin tällöin kuntosalilla ja löysin rakkauden ennen niin vihaamaani juoksemista kohtaan.
Käyn juoksemassa ulkona edelleen aina vähän väliä. Tosin uudet juoksukengät pitäisi ostaa.

Siinä pieni tietokattaus itsestäni. Minulta saa myös kysyä (lähes) mitä vain, vastaan mielelläni. Olisi myös kiva kuulla mitä ja millaisia postauksia Te tältä blogilta toivotte. Rakentavaa palautettakin saa antaa mikäli kokee sellaisen aiheelliseksi.

Kuinka moni teistä viettää Halloweenia? Tämä kauhujen yöhän on tulossa tänä yönä ja itse aion viettää sen kavereiden kanssa teeman mukaisten pirskeiden merkeissä. Musta kaikki tämmöiset tietyn teeman mukaiset juhlat on hauskoja. On hauskaa käyttää myös luovuutta niihin pukeutumisessa. Viime vuonna laitoin päälleni hilpeän lehmäasun (mielummin överit kuin vajarit?). Postausta tämän illan asusta ja itse bileistä on luvassa piakkoin!

Mulla on muuten tapana kirjoittaa toisinaan hyvinkin huumori- ja sarkasmipohjalla, joten näitä postauksia kannattaa muistaa lukea pieni pilke silmäkulmassa. :)

Nyt onkin aika aloittaa vihdoinkin,  jatkaa valmistautumista, jotta pääsen ystäväni luo mahdollisimmin pian auttamaan järjestelyissä. Mulla on paha tapa olla Matti Myöhäinen kaikessa, joten luultavasti tämä rakas ystäväni repii kohta hiuksensa päästään ellen ala saapumaan riittävän ajoissa paikalle.  

Ei muuta kuin kauhistuttavan hauskaa viikonloppua itse kullekin säädylle ja rattoisaa Halloweenin viettoa! Palataan taas pian.

-Emilia