Perus hehhehheh, olihan mulla tämmöinen blogikin-aloitus tähän. Vielä elävien kirjoissa ollaan, vaikka edellisestä postauksesta vierähtänytkin jo tovi. Pahoittelut pienestä blogihiljaisuudesta. Nyt kun taas palattu Suomeen ja arki ja rutiinit saatu kutakuinkin mukavasti hallintaan, on kivempi myös kirjoittaa tätä, kun energiaa löytyy myös ylimääräisiin juttuihin.
Aloittaminenhan on aina se vaikein juttu, oli asia mikä tahansa ja mietinkin jo mietintämyssy päässäni miten ihmeessä tämän aloitan? Noinkin järkevän kuuloiseen tulokseen päädyin sitten.
Mietin jo Meksikoon lähtiessäni, että kirjoittaisiko itse paikan päällä pari kolme lyhyttä postausta sen hetkisistä fiiliksistä. Ajatus kumminkin hautautui äkkiä, sillä kun niin harvoin tuollaiseen paratiisiin pääsee, haluaa siitä nauttia myös täysin rinnoin, eikä antaa ajatusten ja itsensä olla liiaksi keskittynyt johonkin muuhun. Toisin sanoen olla enemmän läsnä, elää hetkessä.
Lisäksi nettiyhteydet kohteessamme eivät olleet parhainta laatuaan, mikä oli vaan hyvä. Ei tullut vahingossakaan liikaa vietettyä aikaa siellä.
Matka meni kokonaisuudessaan erittäin hyvin. Lähdin siis kahdeksi viikoksi Sonjan kanssa lomalle Meksikoon, Tulumiin. Paikka osoittautui aivan nappivalinnaksi, sillä molemmat toivoivat rauhallista, ei liian turistisoitunutta paikkaa, missä olisi ranta lähellä ja näkyisi paljon paikallinen elämäntyyli. Tulum oli aivan täydellinen siihen, enkä tule koskaan unohtamaan sitä täydellisen turkoosia merta, joka on luokiteltu yhdeksi maailman puhtaimmista eikä suotta. En oo missään nähnyt niin upeaa merta. Paikka oli aivan ihana ja vei kyllä paikan sydämestä.
Tarinoita Meksikosta riittää kyllä kerrottavaksi, yksi jos toinenkin. Niistä enemmän omissa postauksissaan. Muuten tästä tulee Sinuhe Egyptiläinen 2 eepos ja nukahdatte siihen näytön ääreen. Antaa kuvien kumminkin vielä hieman puhua puolestaan.
