Midsummer

Toimin paparazzina joidenkin romanttiselle hetkelle.

Alkaakohan tässä tulla jo vanhaksi kun juhannusviikonlopun juhlimiset tuntee luissa ja ytimissään vielä tiistaina?

On kyllä väsyttänyt ihan urakalla, mutta jestas miten mahtava viikonloppu takana! Perjantaina lähettiin neljän tytön karhukoplan voimin valloittamaan ensin Tallink Baltic Sea'n buffetpöytä ja myöhemmin illalla (tai no yötähän se oli) tanssilattiat.
Minä, kuten tiedätte, ruokaa rakastava hahmona olin kuin seitsemännessä taivaassa ruokia notkuvien pöytien äärellä. Ja kanssaeläjiä tuohon hehkutukseen löytyi.
Lähes kierittiin pois buffetista, onneksi tuo syömisaika oli sen verran aikasin, että ruoka ehti laskeutua ennen kuin oli aika lähteä tanssilattiolle joraamaan. Siinä välissä ehti hyvin hakea Tax Freestä viinakset.
Oli kyllä aivan huisin hauskaa tällä porukalla ja tuli juhlittua aivan aamuun asti. Niin mahtavaa ja hauskaa seuraa nämä tytöt!

Kun palasimme Helsinkiin, sää ei olisi voinut ottaa meitä paremmin vastaan, sillä oli täysin aurinkoista ja i-ha-nan lämmintä! Suuntasimme heti Henry's Pubin terassille ja siinä istuimme juoden ja syöden varmaan seuraavat viisi tuntia vain ollen vailla kiirettä ja auringosta ja toistemme seurasta nauttien. Oli kyllä niin hauskaa! Ja mikä kesäfiilis!

Tuon jälkeen kävin pikaseen kotona, suihku, vaatteiden vaihto, viinipullon korkkaaminen ja pieni ehostus ja uusi ilta oli aluillaan!
Olin ostanut laivan Tax Free'stä noin 5 euroa maksavan valkoviinin, joka osoittautui yllättävän hyväksi. Nimeä en muista. Sininen pullo. Kyllähän te sen tiedätte. Joinpa tuon koko pullon sitten samana päivänä kuin olin ostanut. Kyllä se lämmin kesäpäivä nyt hei pistää janottamaan ;D

Juna alle ja Helsingin yöhön. Aluksi joimme hetken lämpimässä kesäillassa Töölönlahdella, jossa auringonlasku oli aivan sanoinkuvaamattoman upea! Tuolta miltä kuvissa näyttää, näytti kello kaksi yöllä. Aivan upea fiilis ja niin kaunis näkymä. Ei olisi millään malttanut lähteä, mutta alkoi tanssijalka jälleen vipattamaan. Ei ollut huono cityjuhannuspäivä Helsingissä, yllättävän paljon oli porukkaa liikenteessä. Ja tuo hyvä lämmin sää ja seura kruunasi kaiken. Enpä hetkeen muista kokeneeni yhtä hauskan mahtavaa juhannusta.

Kesäyöt

Juomapeli alkakoon! Ei ollu helpoin tehtävä heittää pöydän toiselta puolelta pieniä palloja noihin laseihin niin että vastajoukkueen pelaaja joutuu juomaan sen tuopillisen boolia. Salakavalasti synttärisankari täytti yhden vastajoukkueen laseista myös pelkällä vodkalla.

Tulihan se kesä takaisin neljä päivää kestäneen rankkasateen jälkeen. Yksi asia mistä erityisisesti kesässä pidän on lämpimät ja valoisat kesäyöt. On aivan ihanaa kävellä illalla kotiin ja aamulla lähteä töihin kun on valoisaa!

Viime viikonlopun synttärijuhlat menivät oikein hauskan railakkaissa meiningeissä, tulipa todettua meiningin Lady Moonissa olevan edelleen kuin ruotsinlaivalla. Eikä railakkuutta tulevastakaan viikonlopusta puutu, sillä perinteisen mökkijuhannuksen sijaan suuntaan toisessa tyttöporukassa laivalle. Katotaan onko Viron laivalla yhtä hyvä ruotsinlaivameininki kuin Lady Moonissa!

Tänään olin vikoissa tanssitreeneissä ennen kesätaukoa. Hiukka haikea fiilis meinaa tuppaa olemaan, mutta onpahan mulla pari suunnitelmaa tuon asian varalle. Sen verran poikki olin kyllä työpäivän ja pitkien treenien jälkeen että mut olis voinut hakea kantamalla sieltä kotiin :D kysyin saisinko vaan jäädä siellä olevalle jumppapatjalle nukkumaan. Jostain syystä se ei käynyt. Tähän loppuun vielä kuva, joka aiheutti jälleen totaalirepeämisen töissä. Älkäämme siis juhannuksena juoko simaa.

Hetkiä

Pahamainen ei niin hyvä ystäväni kiire meinaa nyt liikaa ottaa otettaan arjessa. Vaikka olen kaikkea muuta kuin pelkkä kotona viihtyvä hahmo, tykkään käydä 'ihmisten ilmoilla' näkemässä ystäviä ja olla paljon menossa, viimeaikoina liika asioiden aikataulutus on käynyt vähän stressaavaksi. Huomaan että omaa aikaa on ollut ihan liian vähän ja yöunet jääneet aivan liian lyhyiksi. Vaikka ystävien kanssa kahvittelu ja muu sosiaalinen kanssakäyminen on parasta mitä arkeen voi tuoda, on liiallinen liikkeessä ja menossa oleminen välillä liikaa tälläiselle liian rutiininomaista ja aikatauluitettua elämää karttavalle tyypille.
Niimpä heti ensiviikosta lähtien enemmän rentoutumista ja aikaa itselle, tekee varmasti hyvää. Kiireiseen viikkoon on toki mahtunut paljon hyviä hetkiä, jotka toimivat vastapainona kaikelle hektisyydelle, joita ovat muun muassa:

Ystävän kanssa kokattu hyvä ja suht terveellinen lauantaidinneri hyvän valkoviinin kera. Oli kyllä todella kiva viikonloppu Punavuoressa. Sannalla on upea kämppä! Saat majoittaa mut vielä toistekin :D

Dagen efter-jäätelöt Eiranrannassa. Vaikka olikin hiukka pilvinen päivä, tuo miljöö ja tunnelma toi jo itsessään aikamoisen kesäfiiliksen. Helsingissä on kyllä hienoja paikkoja paljon missä pitäisi käydä enemmän. Lisään ne kesän bucket listaan. Oli muuten ihan jäätävän kokoiset jätskitötteröt! Ja aivan törkeeen hyviä! Voitte arvata oliko toi isompi mun jätski.

Sain ihan hillittömän naurukohtauksen kun huomasin, että mun työpaikan taukohuoneeseen oli ilmestynyt juomalaseiksi Karhu-olut tuoppeja. Ehkä siksi kun a) olin yliväsyny, joten kaikki pienetki hauskat jutut aiheuttivat räkätysnaurun. B) Tuli parin työkaverin kanssa naurettua aiemmin Karhu olueeseen liittyneeseen hauskaan läppäkuvaan, joka on kohta tuossa alla.

Ja nyt meillä on taukohuoneessa sitten Karhutuoppeja.

Aivan upean värinen auringonlasku keskiviikkoiltana töistä kotiin kävellessä.

Kahvitteluhetki pitkästä aikaa Jutan kanssa. Espresso House Forumissa oli yllättävän hyvä ja viihtyisä ja voin sanoa vannoutuneena kahvin ystävänä, että heidän kahvivalikoimansa oli kaikkea muuta kuin huono. Rakastuin täysin tuohon valitsemaani suklaakermavaahdolla kuorrutettuun mochalatteen! Nimeä tälle en muista...mutta lupaan että se oli siinä listassa ensimmäisenä! :D

Lisäksi on hetkiä, joista ei löydy kuvamateriaalia. Kuten:

- Aina ilostuttavat tanssitreenit. Tosin nyt oon vetänyt ne jotenkin aivan pää sumussa (väsymyksestä) että oon vähintään pariin otteeseen sotkeutunut omiin jalkoihini ja kerran vedin kirjaimellisesti itseäni turpaan. Nyrkillä suoraan naamaan. Tapahan se on sekin tanssia.

- Walking Dead-sarjan hienous. Vähintäänkin nostalgista aloittaa sarjan katsominen aivan alusta ja huomaten sarjan olevan vieläkin niin hyvä ettet voi lopettaa katsomista. Nyt ollaan jo kolmoskaudessa!

-Tuli köh.. vähän ostettua uusia treenivaatteita Intersportista. Forumin myymälässä on muuten loppuunmyynti, kannattaa käydä kattomassa valikoimia! Ja itsellänihän ei missään tapauksessa ole liikaa treenivaatteita ja niitä kannattaa ostaa kun kivoja löytyy ja vielä alennuksessa. Itseäni ainakin hieman lisämotivoi uudet treenivaatteet ja treenipostausta oon miettininyt myös tänne kirjoittavani.

- Viime lauantain nauruntäyteinen ilta ystävän kanssa ja extempore baariin lähtö. Extemporejutut on yleensä aina niitä hauskimpia ja meiltä kesti Sannan luota Punavuoresta vain 10 minsaa kävellä Kalleen.

- Majoittauduin baarin jälkeen Sannan luo yöksi ja sohvalla nukkuessani heräsin aamuyöstä todella creepyyn ääneen. Sanna nukkui yläparvella ja yhtäkkiä alkoi kuulua todella outoa raapimisääntä ja multa sydän jätti muutaman lyönnin väliin, Walking Deadin yliannostuksissa muutamankymmensekunttia mietin että mitä helvettiä tapahtuu, saiko Sanna jonkun kohtauksen vai onko hänellä useinkin tapana raapia unissaan seinää...

KUNNES havahduin todellisuuteen, että parven alla asusteleva Sannan lemmikkikani oli päättänyt yöllä vetää pikajuoksua ympäri häkkiä. Tapansa sitä kullakin.

- Note to self, ei, et ole liian vanha olla pelkäämättä kauhuleffoissa... varsinkin hieman krapulalla höystettynä. Sunnuntaille oli sovittu leffatreffit toisen kaverin kanssa ja valinta oli jo päätetty olevan uusin Conjuring, eli Kirottu 2. Sinnehän oli ihan hyvä mennä pienessä darra-ahdistuksessa. Sen verran pelkäsin ja pelästyin että pari kertaa kiljuin ääneen ja sitten musta näkyikin enää jalat kun olin piilottanut väkisin yläruumiini kaverin selän taakse.
Sentään säikähdin silloin kuin muutkin. Edessä olevassa rivissä oleva jamppa päästi kerran aika kovalta ja korkealta tulevan kiljaisun kun muut salista olivat hiljaa. Tämä aiheutti hieman hilpeyttä ja hänen kaverinsa totesikin asiallisesti hänelle sitten "Vitun homo". Sen verran tärinöissä oli leffan jälkeen, että olihan sitä vielä rauhoittavalle lasilliselle mentävä, että vähän levollisimmin mielin uskalsi kävellä kotiinsa.
Eli jos mielestäsi kauhuleffat eivät ole liian pelottavia tai haluat extremelisäfiilistä leffaelämykseen, suosittelen lämpimästi vetämään edellis iltana hyvät kännit.

Nyt alan valmistautumaan Mariellan synttärijuhlia varten, tulee hauska tyttöjen ilta! Saas nähdä vedänkö samanlailla kuin viime vuonna. Itsehän en muista mitä kuvassa tapahtuu. Tai oikeastaan ei ole harmainta aavistusta.

Taitaa vissiin olla joku tosi hieno poseeraus yritys tai sitten Mariella pitää mun päästä kiinni etten kaadu :D 

Hyvää viikonloppua kaikille!

Pieniä asioita

Olen huomannut että kohdatessa vastoinkäymisiä tai olon muutenkin ollessa stressaantuneempi, saa paljon lisäenergiaa kun muistaa iloita pienistä asioista. Kaikki lähtee siitä, että nämä asiat oivaltaa ja siitä mihin kaikkeen energiansa keskittää. 

Minulla, kuten varmasti monella muullakin, on tosin kieltämättä niinä ankarimpina ketutuspäivinä hankalaa olla näyttämättä ulkoapäin ärsyyntyneeltä ja kiukkuiselta ja hyvin helposti pari ärräpäätäkin lentää (Ei kai... :D)

Joillakin on kumminkin tapana valittaa ja keskittyä enemmän huonoon myös muulloinkin kuin kiukuspäissään. "Elämäntapavalittajat" saavat itselläni aikalailla niskavillat pystyyn. Valituksenkin takaa löytyy varmasti monia syitä ihan yleisestä ärsytyksestä tyytymättömyyteen omaan elämään ja siksi olisi hyvä tiedostaa mikä on valittamisen perimmäinen syy. 

Onko kaikki oikeasti niin huonosti, että joka ikisestä asiasta edes keksii valittamisen aihetta vai olisiko syytä hieman parantaa asennettaan? 

Myönnettäköön, että niinä huonoina kiukkupäivinä monesti sorrun itsekin valittamaan, mutta en tee sitä jatkuvasti. Keksin myös paljon hyviä puolia eri asioista. Liiallisesta valittamisesta olisi hyvä oppia pois, ainakin itse olen todennut monesti turhan valittamisen olevan täysin hyödytöntä. 

Viime viikonloppuna olin ystäväni kanssa käymässä alkuillasta hieman kaupungilla.

Sää oli ollut aika vaihteleva ja alkuviikosta lämmin, joten pistin tuon överilyhyen hameen päälle (virhe...)

Kävimme aluksi syömässä oikein mainiot pizzat Kaivokadun Splizzeriassa, jonka jälkeen päätimme vielä lähteä käymään jälkiruokakahveilla Cafe Ursulassa. Päätimme sporan sijaan kävellä, ihan vaan siksi että nyt on kesä.

Jo kävelyvaiheessa huomasimme viiman käyvän aika kylmäksi ja molemmat aloimme palella kauttaaltaan lyhyissä hameissamme. Myöhemmin selvisi, että lämpötila oli laskenut sieltä vähän päälle paristakympistä viiteentoista asteeseen ellei vielä senkin alle.

Huomasin myöhemmin hieman nauraen valittavan kylmyydestä ja olipahan hyvät asut valittu. Kumminkin huomasimme myös paljon muutakin, joka aikalailla tiedostamatta sai unohtamaan kylmyyden enemmän taka-alalle. 

Kävelymatkallallamme Kaivopuiston suuntaan joka puolella oli vehreää ja kaunista. Puut loistivat vihreydessään, kauniita kukkia näkyi vähän väliä ympärillä. Meri kohisi kadun toisella puolella (olenko kertonut aiemmin että merellä on itseeni ihan älyttömän rauhoittava vaikutus?). Linnut lauloivat. Välillä tuntui olevan aivan hiljaista. Välillä taas kuului basson jytke jostain kauempaa, joillain oli bileet. Se fiilis, tunne tuosta kaikesta, että kylmyydestä huolimatta nyt on kesä ja mikä parasta se on vasta ihan aluillaan. Negatiivisuuteen liikaa keskittyvä ei välttämättä olisi huomannut noita pieniä asioita, joita voi aisteillaan havaita ja kävelymatka olisi tuntunut aivan erilaiselta.

Päästyämme perille otimmekin Irish coffeet. Mukava sekoitus kahvista hieman terästettynä ja ennen kaikkea lämmin juoma. Kylmyydestä huolimatta menimme terassille istumaan sillä siellä oli huomattavasti tunnelmallisempaa. Tilanne taas, jossa joku olisi kylmyystohkeissaan voinut suoraan painua sisälle edes ajattelematta koko terassia. Ei sekään vaihtoehto väärä. Mutta kun ei keskity liikaa vain yhteen negatiiviseen tunteeseen, vaihtoehtoja voi löytyä enemmän. Me hautauduimme lämpimien vilttien alle Irish coffee'eiden (kirjoitetaanko noin monikossa?) lämmittäessä nauttimaan kello kymmenen iltauringosta, meren kohinasta, hyvästä seurasta, fiiliksestä ja luonnosta ympärillä. Ja voin sanoa että tilanne hymyilytti kun oli muumioituneena siinä viltin alla.

Arjesta ja elämästä tulee avartavampaa, kun löytää iloa pienistä asioista. Ennen kaikkea muistaa kulkea silmät auki aistien ja havaiten niitä jatkuvasti ympärillään.

Rakas ruoka

Olen sellainen henkilö, joka pitää hyvää ja ravinteikasta ruokaa suuressa arvossa. Rakastan ruokaa! Ja kuten moni minut tunteva tietää, syön myös erittäin paljon. Kuulen paljon kuittailuita siitä kuinka oon koko ajan syömässä tai nälkäinen ja kuinka ihmeessä voin syödä niiin paljon ja silti pysyä niin hoikkana. Ei ole uutta sekään että saatan olla porukan pienikokoisin ja syödä tuplasti sen verran kuin joku muu. :D Muistan kerran kun olimme työporukkani kanssa syömässä ja olimme syöneet ensin pääruuan ja lopuksi ottaneet vielä jälkiruuaksi suklaakakut jätskeillä, eräs työkaverini ei halunnut syödä annoksestaan kuin jäätelön ja mähän heti ilmoittauduin et hei mä syön ton sun kakkupalan, jaksan hyvin. Mitä sitä nyt turhaa pois heittämään. Tämmönen on mulle aika normaalia :D Suhtaudun kuittailuihin aika huumorilla, monesti itsekin ihmettelen miten paljon syönkään.

Syön myös aivan kaikkea, olen kaikkea muuta kuin nirso ruuan suhteen. On todella vähän ruokia joista en pidä. Joskus heitän itse vitsillä, että olen kuin mies kun syön :D ei tarvitse kahta kertaa kysyä valitsisinko mielummin pizzan vai salaatin, sen kumpi maistuu paremmalta ja täyttää enemmän tietenkin. Joskus syön enemmän kuin jotkut miehistä joita tunnen ja tällöinhän alan itse patistamaan heitä että syökää nyt hitto enemmän :D
En noudata mitään tiettyä kaavaa tai ruokavaliota syödessäni. Kuten kuvista näkyy, mahtuu lautaselleni aika kaikenlaista. Osa näistä kuvista on ravintoloista ja kahviloista, osan ruuista olen tehnyt itse, osa on jotain mitä on tarttunut matkan varrelta mukaan. Mun heikkous näin kesäaikaan onkin kunnon jäätelötötteröt.

Miten sitten pysyn näin hyvässä kunnossa? Moni ihmettelee. Aina en itsekään täysin tiedä onko kyseessä vain omat elämäntavat vai voiko se myös osittain olla omissa geeneissäkin. En noudata mitään tiettyä ruokavaliota muuten, kuin että pyrin syömään mahdollisimman säännöllisesti, riittävästi niin että nälkä lähtee, niin en sorru liikaa napostelemaan ylimääräistä. Perusruokavalioni on aika terveellinen, aamupalaani kuuluu lähes aina puuroa tai ruisleipää. Pyrin myös syömään paljon hedelmiä. Lämpimäksi ruuaksi syön useimmiten arkena hyvin simppeliä pastaa kanakastikkeella, spagettia jauhelihakastikkeella, lasagnea yms. Tykkään ruuanlaitosta, mutta arkisin ei aina jaksa niin nähdä "vaivaa". Vapaapäivinä tykkään joskus tehdä jotain vielä erikoisempaa.

Tykkään hyvin paljon käydä ulkona ravintoloissa syömässä. Kun menen, tällöin viis veisaan miten terveellistä tai epäterveellistä lautaselleni tulee. Nautin hyvästä ruuasta suuresti ja saattaapa ravintolassa ruuan kaveriksi eksyä myös lasi valkoviiniä tai pari. Mielestäni tuommoiset hetket ovat sellaisia ettei pitäisi liikaa miettiä vaan nauttia hetkestä.

Urheilen paljon ja olen urheillut aikalailla jo pienestä iästä saakka. Se on suuri syy miksi paljon syöminen ei juurikaan näy. Kun treenaan, treenaan kovaa. Ja kun pidän välipäiviä, keskityn vaan rentoutumiseen ja yritän antaa lihaksien palautua. Hyvin syöminen ja liikunta kulkevat mielestäni aikalailla käsikädessä ja ruuan merkitystä ei pitäisi laiminlyödä. Ruoka on nautinnon lisäksi myös itselleni polttoaine, joka on edellytys niin fyysiselle kuin henkiselle jaksamiselle. Jos en syö tarpeeksi ennen treenejä tai niiden jälkeen, kroppa ei jaksa kauaa. Henkisellä puolella liian vähäinen syöminen näkyy joskus aika suurina mielialavaihteluina ja auta armias jos oon vaikka töissä liian kauan syömättä kuinka kiukkuinen ja äkkipikainen musta tulee :D
Muistetaan siis syödä. En tiedä oonko ainoa kenelle ruoka vaikuttaa näin paljon? Välillä tuntuu että liian nälkäisenä musta tulee ihan eri ihminen. Nyt menee jo pelottavaks. :D

En osaa sanoa mikä kaikista on lempiruokani, niitä on niin paljon. Suomalaisista ruuista kyllä ehdottomasti Karjalan paisti. Muuten pidän aikalailla kaikesta eksoottisesta, mausteisesta ja tulisesta ruuasta. Mutta kuten jo sanottu (lähes) kaikki käy. "Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta" -sanonta pätee kyllä myös hyvin omallakin kohalla. Mähän siis olin muutenkin syödessäni kuin mies :D

Arkisin pyrin syömään suht terveellisesti, viikonloppuina voi vähän löysäillä. En kumminkaan pidä mitään kirjaa mitä milloinkin syön tai mieti liikaa millon viimeksi ostin vähän herkkuja, se on ajanhukkaa. Teen asioita, kuten mitä syön, aika paljon hetken mielijohteesta. Hyvin vähän mulla kyllä näkee tiettyjä herkkuja, kuten limua, sipsejä tai karkkia. Heikkouksia ovat kumminkin suklaa, jäätelö, kaikki leivonnaiset, pizza ja kaikki mättöruoka :D mutta kaikkea kohtuudella. Jokaisella on omat ruokailutottumuksensa ja tapansa, ymmärrän esimerkiksi jos terveydellisistä tai eettisistä syistä ei halua jotain tiettyä ruokaa syödä. Itse pyrin kannustamaan ihmisiä urheilemaan, edes hieman, sillä se henkinen ja fyysinen hyvä olo mikä siitä tulee on niin upea, että tällöin ei yleensä sen jälkeen haluakaan syödä kovin raskaasti tai ravinnerikkaudetonta ruokaa. Urheilusta täytyisi tehdä kyllä oma postaus, siitäkin on niin paljon asiaa. Mutta kannustan liikkumaan, syömään hyvin, välillä herkutellen, mutta myös terveellisesti ja monipuolisesti.

Ja vielä mitä tarkoitan ravinnerikkaudettomalla ruualla, tarkoitan liian yksipuolista ruokaa ja ehkä myös hieman keinotekoista. Jokainen tietysti tehkööt mitä haluaa, mutta omasta mielestäni mättösyömistä (ai kun ihana sana) pahempi on liian yksipuolisesti syöminen. En esimerkiksi itse voisi elää vain maitorahkalla ja ananaksilla, vaikka terveellistä syömistä kannatankin. Pitää silti myös muistaa monipuolisuus. En myöskään suosi eineksiä ja hitto en oo ikinä ymmärtänyt tätä nuudelipolitiikkaa, miten jotkut syövät nuudeleita VAIN sellaisenaan... ilman mitään lisuketta. Eihän ne nyt mitään täytä :D ja paljon jää tarvittavaa proteiinia, rautaa ja vitamiineja puuttumaan. Terveisin kaikkea syövä mättömies :D

Kun aloitin tekemään tätä postausta söin (yllättävää) ja on jo pari kuppia kahviakin juotu. Aika varmaan lopettaa jaarittelu. Pointtini oli kumminkin, että muistakaa arvostaa ja nauttia hyvästä ruuasta. Kaikilla meinaan ei sitä välttämättä ole niin paljoa. Yllättäkää joskus läheinen hyvällä ruualla, sillä voi olla paljon hyviä seurauksia :)