Paikallinen whatsapp-puhelu, ihana hotelli ja outoja töräyksiä

Kun heräsin maanantaina Denpasarin hotellista huomasin nukkuneeni vähän pommiin. Jos nyt niin voi edes sanoa lomalla ollessa. Kumminkin huoneen luovutus oli klo 12 niinkuin yleensä ja huomasin havahtuvani hereille klo 11.40. Olihan mulla kello soimassa, mutta ilmeisesti päätin puoliunessa sammuttaa sen ja nukkua vähän lisää. :D Taapersin respaan ihan unenpöpperössä selittämään että vasta heräsin ja onko huoneeseen mahdollisesti tulossa kohta seuraava tyyppi ja että jos ei niin onko mahdollista saada vähän lisäaikaa. Kuulemma ei ollut. Pakkasin äkkiä kamani ja luovutettuani huoneen sain sen kauan odotetun kahvikupposen ja aamupalan syödä hotellin pienellä terassilla. Mietin seuraavaa kuljetusta Canggun hotelliin ja heti ekana tuli mieleen eilinen taksikuski, heitti mut kentältä tosi halvalla Denpasarin hotlaan, sen jälkeen kun oli lentokenttätaksikuskit pyytäneet aivan ylihinnoiteltuja summia. Tää halvemmalla heittänyt kuski (joka oli muutenkin huomattavasti ystävällisempi kuin nämä ylihintaa pyytäneet ja muuten aivan täyskopio Heroes sarjan Hiro Nakamurasta) oli antanut mulle numeronsa jos tarvitsen vielä jatkossa taksikyytiä muihin paikkoihin. Hän sanoi itse että käyttää whatsappia ja voi soittaa tai laittaa viestiä sitä kautta. Okei. No, otinpa luurin sit käteen ja yritin soittaa whatsappin kautta hänelle. Koko tilanne tuntui siihen paikkaan jotenkin absurdin koomiselta puhua paikallisen taksikuskin kanssa whatsapp-puhelua.

Luuriin vastattiin "haloo-o?"
"Hey, it's Emilia, the girl you drove last night to Denpasar. I'm just thinking if you have time to take me to Ganggu soon?"
*kenttä pätkii*
*Balin kieltä*
"Who are you?"
"Emilia, the finnish girl you drive last night to Denpasar from the airport".
"Aaaa, yes! To Ganggu?"
"Yes! Do you have time to drive me there now?"
*hiljaisuus, pätkintää, rätinää* jonka jälkeen hyvin epäselvä "ehhh..."
??
Jonka jälkeen vähän vielä rätinää ja puhelu katki :D:D
Eli hmmm, ootkohan nyt tulossa vai et? :D
Pari kertaa kokeilin soittaa uudelleen, ei vastattu ja laitoin viestinkin että kenttä huono ja pääsisitköhän heittämään. Ei vastausta. Ootin hetken (noin vartin kahvia juodessa) jonka jälkeen päätin antaa olla ja pyysin respasta et soitatteko mulle taksin :D

Viesti luettiin myöhemmin ja ei vastattu, jonka jälkeen aloin miettimään et eikö se vaan tunnistanut mua ilman meikkiä kun näki mut naturellina ja whatsapp-kuvassa on meikkiä :DD
Sain uuden taksin hetken päästä ja matka uuteen paikkaan voi alkaa.

Eka hotelli sijaitsi vähän syrjäisellä downtownilla (ei kuvissa :D), joka oli rakennustyömaan ympäröimänä ja ehkä vähän huonolla sijainnilla kun ensinnäkin oli vaikea löytää. Kun ajoimme taksilla pois Denpasarista Gangguun, matka kesti ainakin tunnin (eivät ole kaukana toisistaan) josta puolet jumitimme auto-skootteri ruuhkassa :D
Tuntui, että kuskia otti ruuhka enemmän päähän kuin mua. Balilla on kuulemma aina paljon liikennettä, vaikka tiet ovat pieniä. Skoottereita on pilvin pimein ja autot ja skootterit ajavat sikin sokin, lähinnä skootterit pujoittelevat autojen välistä ristiin rastiin jopa liikennevaloissa. Liikenne on vilkas ja vasemmanpuolimmainen ja vaikka liikennevaloja löytyy vähän, ne ei tunnu koskettavan skoottereita.

Matka kesti yllättävän kauan ja aloin hieman jo kärsiä autossa matkapahoinvoinnista ja oli pakko avata ikkuna. Toivoin että olisimme nyt ihan just kohta perillä.
Pahoinvointi unohtui samantien kun löysimme hotellin tai no täähän on Villa ja suuni loksahti auki kun näin kyltin sen päällä ja mitä siinä luki. Tervetuloa-kyltti, jossa luki mun nimi?! Totesin ällistyneenä taksikuskille ääneen "That's my name!" Ja kun vastassa oli liuta paikallisia työntekijöitä, jotka jokainen hymyilivät leveästi ja vuorollaan jokainen kätteli ja esittäytyi ja toivottivat tervetulleeksi olin aivan haltioitunutta hymyä itsekin. Unohdin muutamaksi nanosekunniksi taksikuskin olemassaolon, joka oli tullut sinne asti myös kantamaan mun painavan rinkan, jonka alle hänkin näytti pian kuolevansa. Kiitin kovasti kuskia ja päästin hänet menemään ja hän näytti suuresti huojentuneelta.

Mulle esiteltiin huone ja hotellin tilat ja ennen kuin ehdin juuri mitään edes sanoa mulle iskettiin drinkki hymyillen käteen ja "You must be thirsty. Hope you like it." Jokapuolella ystävällisiä hymyjä ja täytyy sanoa että tää hotelli on aivan IHANA. Oon todella fiiliksissä vesiautomaatista (?!!!) huoneessani, isosta sängystä, kylpyammeesta, hotellin kauniista puutarhasta ja rauhallisesta uima-allasalueesta, jonka takana on riisipelto, kauneus-ja hierontapalveluista, joita voi halutessaan tilata... Mutta ennen kaikkea ne ystävälliset hymyilevät kasvot ja hymyt, jotka ovat AITOJA.

Oonkin hieronnassa ollut jo kaksi kertaa täällä ollessani ja ovat kyllä todella hyvää tehneet jumissa olevalle selälleni.
Ekalla kerralla hierontaan mennessäni oli aurinko jo laskenut ja hieronta tehtiin ulkona "terapia-alueella". Hieroja oli mukava nainen ja melkein samantien aloitettuaan hieronnan muuten raukean hiljaisuuden rikkoi kaksi kovaäänistä töräystä...
...mietin heti että nyt kävi nolo moka hierojalla, sillä äänet kuulostivat aivan sekaisin olevan mahan seurauksilta. Siis aivan täysin! Mietin et onpa kiusallinen tilanne hänelle ja yritin pitää naamani peruslukemilla. Ihmeen neutraalein elein hän kumminkin jatkoi. (En nähnyt ilmettä kunnolla kun makasin mahallani). Sen jälkeen taas kaksi kovaäänistä töräystä! Mietin et mitä muuta ne nyt voivat olla kuin... eihän tässä mitään muuta mahdollista edes ole?! Sen jälkeen kolme töräystä. Jatkuivat. Sarjoissa. Mitä helvettiä tapahtuu. Hetken päästä välähti vasta ja kysyin: "Are they frogs??"
"Yes", hän vastasi.
Sammakoiden kurnutusta! Tietysti...
Tämän jälkeen oli työn takana peittää oma nauruunrepeäminen omalle tyhmyydelle mikä ei jäänyt häneltäkään huomaamatta.
"Are you ok?"
Jonka jälkeen aloin nauraa entistä enemmän ja ihan totaalisesti kysymyksestä ja siitä kun hän hieroi mun jalkapohjia sillä hetkellä ja ote sattui juuri siinä tilanteessa olemaan liian hellä ja kutisin ihan saatanasti. :D:D
Yritin selittää hänelle että kutisen jalanpohjista, mutta tietysti sillä hetkellä unohdin mikä on "kutittaa" englanniksi ja naurun seasta sanoin vaan "my feet feels like hehehe" jonka jälkeen hautasin pääni käsieni alle tajutessani miten urpolta toi mun kuvaus kuulosti eikä naurusta meinannut tulla millään loppua.
Hänkin onneksi oli rento ja nauroi vaikka piti mua varmaan ihan pimeenä :D

Loppuun vielä pari faktaa.

Ganggu sanotaankin täällä Zanguu, eikä hienosti suomalaisesti vääntäen kankku ceellä ja geellä.

Hotellin omistaman ihanan koiran nimi on Lucky.

Wifin salasana on bigsmile.

Hymyilin leveästi nuo kuultuani.

Alan todella tykkäämään tästä paikasta.

Lentokenttäfiilistelyä!

Terkkuja Dohan kentältä Qatarista! Jos et tiedä missä se on, kato Googlesta niinkuin mäkin tein ennen lippujen varaamista. Täällä on oltu jo jokunen tovi, 10h aika odotella seuraavaa lentoa. Seuraava lento Balille lähtee klo 3.15 yöllä. Reilu vuorokausi tulee matkustusta nyt :D mut eipä haittaa kun määränpään tietää ja nytkin oon aika hyvin saanut aikani täällä kulumaan. Paremmin itseasiassa kuin ajattelin. Jo ennen kuin pääsin itse määränpäähän Balille, tutustuin lennolla Helsingistä Dohaan kahteen mun vieressä istuvaan tyyppiin, jotka osoittautuivat todella mahtaviksi sellaisiksi. Äiti ja tytär Elisa ja Anna olivat matkalla Dohan kautta lomalle Sri Lankaan. Juteltiin koneessa hieman, mutta paremmin kun huomattiin kaikki toisemme Dohan kentän erään ravintolan ulkopuolella ja siitä se sitten lähti kun todettiin että nälkähän tässä on ja he pyysivät mut liittymään seuraansa syömään juuri samalla kun mä päästin suustani että saanko liittyä heidän seuraan. Syötiin, juotiin kahvia ja juteltiin pitkään kaikkea matkustelusta enimmäkseen, mutta myös muistakin jutuista. Tosi mukavia ja ystävällisiä olivat. Saatoin heidät pari tuntia sitten heidän portilleen kun heidän lento lähti jo aiemmin kuin mun. Hymyiltiin toisillemme, halattiin ja toivotettiin todella hyvät matkat puolin ja toisin ja todettiin että olipa kiva tutustua ja viettää toi aika yhdessä. Tälläiset kohtaamiset ihmisten kanssa ovat matkustamisessa aivan parasta. Hyviä hetkiä mahtavien uusien tyyppien kanssa. Jäävät mieleen loppuelämäksi.

Eka lento Helsingistä Dohaan kesti noin seitsemän tuntia ja aika väsyneen höpsähtäneissä meiningeissä se meni. 

... Näin aloitin kirjoittamaan tekstini eilen Dohan kentältä ja kirjoitinkin loppuun kunnes! ... joku helvetti oli heittänyt mut ulos wifistä jossain vaiheessa niin etten ollut huomannut ja noin kaks kolmasosa tekstistä ei ollut tallentunut ja katosi sen sileän tien. :D Yritin toki uudelleen kirjautua wifiin ja onnistukin kirjautumaan, mutta heitti mut niin paljon ulos sieltä että käyttäjän hermot eivät enää kestäneet, joten kirjoitan eilisen tapahtumista tänään ja voinkin todeta tähän jo hyvillä mielin että PERILLÄ OLLAAN :) 

Majoitun nyt yhden yön Denpasarin keskustan liepeillä suht lähellä lentokenttää, huomenna siirryn uuteen paikkaan. 

Palatakseni vielä mihin jäin eli ekaan lentoon. Se lähti aamukymmeneltä. Vaikka kuinka yritin tehdä omalle luonnolleni poikkeuksellisesti ja hoitaa kaiken ajoissa ilman kiirettä ja loppustressiä niin eipä se onnistunut tälläkään kertaa. Erittäin vähillä yöunilla yöhön asti venähtäneestä pakkaamisesta johtuen lähdin aamulla koikkelehtimaan yliväsyneenä megasuuren rinkan kanssa, jonka painon alle hetkittäin mietin kuolevani. En mä tajua miten se noin paljon painaa kun enhän mä edes ottanut nyt niiiin paljoa tavaraa mukaan. Rinkka oli paisunut niin isoksi etten saanut edes mukana ollutta lentopussia mahtumaan sen päälle. Sehän olis tietty ollut ihan hyvä testata jo kotona eikä äheltäen säheltäen lähtöselvityksessä. No mut mitä pienestä. Kunnolla ängeten sain senkin mahtumaan rinkan sisälle ja nyt sinne ei taidakaan mahtua enää mitään muuta.

Sai huomata ettei ole englantia taas hetkeen puhunut kunnolla. Helsingistä lennolla Dohaan brittistuertti pyysi ystävällisesti mua avaamaan lentokoneen ikkunan edessä olevan kaistaleen, joka estää valon pääsyn sisälle. Sehän puhui vaan niin helvetin nopeesti että enhän mä mitään ymmärtäny. Jäin vain tuijottamaan ja ennen kuin ehdin ees sanomaan "sorry?" samalla kun äkkipaniikissa yritin miettiä mitä hittoa se nyt pyysi mua tekemään, toisti hän lauseen hymyillen. Tällöin kysyin "sorry?"  Meni muutama sekuntti kunnes hoksahti ja huomasin toteavani ääneen suomeksi "aa joo!" jonka jälkeen mun suusta tuli "Sorry" kun tajusin puhuvani väärää kieltä ja sit vielä "Yes". Sit huomasin vaan jumittavani muutaman sekunnin jonka jälkeen havahduin ja vedin äkkiä sen verhohärpäkkeen ylös ja hymyilin vähän vaivaantuneesti samalla kun pääni sisällä apina takoi päätään seinään. Syytän tästä brittejä, puhutte liian nopeasti. Ei voi pysyä perässä. Enkä mä tolle verhohärpäkkeelle nimeä englanniks tiennyt.

Oon aina pitänyt lentämisestä. Vaikka oonkin hyvin korkeanpaikan kammoinen, lentämistä en oo ikinä pelännyt. En edes lapsena. Oon aika pienestä lapsesta asti ollut suht säännöllisesti lentokoneessa ja  tottunut siellä oloon. Aika ei käy pitkilläkään lennoilla pitkäksi kun vaan keksii tekemistä. Pari hyvää kirjaa mukaan, kuulokkeet ja Spotifyn omat listat päivittää offline-tilaan niin musaa voi kuunnella koneessakin kun vaan muistaa laittaa puhelimen asetukset lentotilaan. Korttia voi pelata tai ratkoa ristikoita (jälkimmäinen ei kyllä iteltä onnistu). Koneen edessä olevan istumen tv-ruudusta näkee nykyään hyvin kattavan leffatarjonnan. Siitä voi pelata myös hauskoja pelejä. Tänään pelasin sellasta siistiä sammakkopeliä, missä sammakko sylkee suustaan erivärisiä palloja. Kyllähän ennen pitkää pitkillä lennoilla kaikilla jäsenet puutuu. Muistaa vaan jaloitella riittävän usein ja venytellä niin vähän helpottaa.

Lentokoneruuat on kehittyneet myös parempaan. Muistan vielä pienenä kun en meinannut millään syödä lentokoneruokia kun en tykännyt niiden mausta. Se ruuasta nirso E ei kyllä missään ruokamuodossa jatkunut aikuisiälle. 

Lentokentillä on aina ihan oma tunnelmansa ja voin sanoa tykkääväni siitä. Fiilis on odottava ja lähes poikkeuksetta kaikki ovat hyvällä tuulella ja iloisia.

On kiva tarkkailla ihmisiä lentokentillä ja miettiä mielessään millainen kenenkin tarina on ja mihin mahtavat olla matkalla. Kaikenlaisia ihmisiä löytyy ihan niistä businessmiehistä ja -naisista rantasandaalityyppeihin, joilla on aurinkolasit sisälläkin. 

Dohan kenttä oli aika kiva. Palmuista tykkäävänä innostuin sisällä olevista palmuista ja ihailin ylhäällä suhahtelevaa skytrainiä, joka ajelehti edestakaisin porttien välillä. Kävin mäkin aikani kuluksi sillä muutaman kerran suhailemassa. Dohan kenttän ihmiskirjoa rikastuttivat myös ne sulttaanit, jotka vähän väliä ajelehtivat ohi pikkuautoillaan. 

Perille pääsin, pitkän lentojen ja odotusten jälkeen. Mutta sehän kuuluu asiaan ja odotus palkitaan. Alan olla sen verran rättipuhkipoikki kumminkin yli vuorokauden kestäneestä matkustuksesta ja liiasta univajeesta, että nyt kuuluu tyynystä kohta zeta. Onhan kellokin jo paikallista aikaa täällä kohta yks yöllä. 

Majoitun nyt yhen yön täällä ja huomenna viideksi päiväksi uuteen paikkaan, surffareiden suosimaan Cangguun. Toi nimi jaksaa aina hymyilyttämään mua. Kattoo uskaltaako sitä itsekin laudalle. 

Huomen aamulla saatan olla aika kiitollinen parista jutusta. Pitkistä kunnon yöunista ja aamupalasta, joka tuodaan mulle huoneeseen ja siitä kupposesta aamukahvia. En oo tänään juonut laisinkaan kahvia kun noin 14h lennolla ei tarjottu sitä ollenkaan. Johtuen turbulensseistä, joita tuli lennon aikana monta. Mua ei kyllä olisi haitannut kun olin niin kahvin tarpeisena väsymystokkurassa. Mutta hyvä jos jotain muuta haittaa ettei ne kahvit lennä mun naamaan vahingossa. Kahvin ystävät tietää miltä tuntuu päivä ilman kahvia... illalla en viittinyt juoda ettei se kofeiini häiritse yöunia. Kuvia itestäni en tähän postaukseen ottanut ja hyvä vaan  niin, kun tällähetkellä silmäpussit roikkuvat tuolla polvien tasolla. Nytkin meinaan nukahtaa luuri käteen, joten hyvää yötä :D huomenna pääsen siihen aiemmin hehkuttamaani hotelliin. Ihanaa! Kohta vielä enemmän kohti uusia seikkailuita. 

Salmiakki- & lakritsifestarit

Pari kuukautta sitten tuli käytyä aika kivoilla ja mielenkiintoisilla festareilla. Pikkasen erilaisilla kuin mihin sitä on yleensä tottunut kun aiheena olivat salmiakki ja lakritsi. Katajanokalla Pikkusatamakadulla on jo parina aikaisempana vuotena järjestetty kyseiset makeisfestarit ja yhtenä kysymysmerkkinä vaan olin siitä miten en näin suurena ruuan ja makeisten ystävänä oo kuullut tapahtumasta aiemmin. Yhtinä sydänsilmäemojina vaan tuijotettiin aluksi vakkarisyöppökaverini Sannan kanssa kaikkea mitä oli tarjolla (siis lähes aivan kaikkea mahdollista mitä voi salmiakista ja lakusta keksiä!!) ja mun sydän hyppäs tasajalkaa kun huomasin, että lähes kaikista oli maistiaiset. 

Porukkaa oli ihan pipona ja hetken sai jonottaa joka lakupöytään. Mutta se ei haitannut kun pääni leijui sillä hetkellä jossain salmiakki-laku-taivaassa. Kaikki oli niiiin hyvää! 

Tosin jos sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä olis vähän koeteltu liian pitkään odottelulla, läheltä löytyi hätävarana salmarishottipöytä, josta sitten odottelun janojuomaksi olisi voinut huitaista huiviin yhet tai kahet salmarit.  

Salmiakkeja ja lakritseja löyty jos minkämoista, tulisia, suolaisia, kirpeitä ja makeita yksilöitä. Kaikki sieltä olivat myynnissä ja joka tuotteella omat tuote-esittelijät. Löytyi myös niinkin villejä yksilöitä kuin lakritsijugurttia, lakritsihunajaa ja erilaisia mausteita, missä oli käytetty salmiakkia ja lakritsia. Oli jopa koruja tehty lakritsi-ja salmiakkiteemalla. Hetken siinä niitä hypistelin ihmisjoukossa ja mietin onko tää salmiakkikorvakoru nyt oikeaa salmiakkia. Päättelin sitten että okei, ehkä ei ole... 

En osaa sanoa kummasta tykkään enemmän, salmiakista vai lakusta. Kummastakin paljon. Hetken aikaa jo lakritsijäätelö on ollut mun suosikkimaku ja nyt täytyy sanoa, että euforia lakujädestä ylitti uuden asteen kun maistettiin sekä Jymyn että Kolmen Kaverin Jäätelön lakritsijäätelöä... Täydellistä!! Parhainta jätskiä ikinä!! Huomasin molempien jätskikojujen holleilla miettiväni kehtaako näitä maistiaislusikallisia näistä jätskeistä mennä hakemaan vielä kahdeksannen kerran. 

Aivan parhaimmaksi kaikista voin kumminkin julistaa tästä tekstistä kolmanneksi alimmassa kuvassa olevat salmiakkikolat! Niistä maistiaset olivat pieninä muruina, joten aluksi sain vain nyppytuntuman koko mausta ja sekin oli jo taivaallinen, mut sit kun söin koko patukan kunnolla kotona... aivan sanoin kuvaamattoman hyvää!! Kaikille salmiakin ystäville suosittelen lämpimästi! Parasta ikinä syömääni salmiakkia. Se cola ei niinkään maistu siinä vaan on enemmänkin häivähdyksen makean ja suolainen salmiakki, mutta ei liian vaan juuuuuuri täydellinen. Tämä salmiakkikola on ruotsalainen valmistaja ja sitä ei myydä Suomessa kaupoissa, mutta netistä voi tilata valmistajalta osoitteesta: www.desserterutangranser.se ja Facebookista sekä Instagrammista löydät nimellä Salmiakkola. 

Hinta noille oli festareilla 3 patukkaa 10:llä eurolla ja kuulostaahan se paljolta, mutta voin taata että oli hintansa väärti. Hyvänä kakkosena pitivät paikkaa käsintehdyt merisuolatoffeet, jotka myytiin irtonaisina 1€/kpl. Jälleen paras toffee mitä olen syönyt ja siinä oli myös pienenä vivahteena salmiakkia. Kolmanneksi parhainta olivat Jymyn ja Kolmen Kaverin Jäätelön lakritsijäätelöt, joista oli hyvin vaikea valita kumpi olisi ollut parempaa. Vähän erimakuisia keskenään, molemmat erinomaisia. Kolmen Kaverin Jäätelöä saa ainakin monesta ruokakaupasta. Saatoin festareiden jälkeen syödä sitä vahingossa kaksi isoa purkkia noin kolmeen vuorokauteen. 

Alhaalla vielä kuva lopullisesta saaliista: 

Enpä muista milloin oon viimeksi käyttänyt rahaa kerrallaan noin 30 euroa pelkkään karkkiin, mutta kannattihan se :D Suosittelen lämpimästi näitä festareita. Lippu sinne taisi olla noin 20€ tai vähän alle. Kannattaa varautua näihin festareihin parilla vesipullolla. Itse ainakin kun kahmaisin sylin täydeltä maistiaiskarkkeja oli jo hetken päästä hieman jano.