Anna sen soida

"Music speaks when words can't" -lause pätee ainakin itseni kohdalla monellakin tapaa. Musiikki ei ole vain taustalla kuuluva soittimien ja laulun hyvältä kuulostava yhdistelmäsoundi, jota nyt näin huvikseen kuuntelee, vaan paljon enemmänkin. Mulle musiikki on merkinnyt hyvin paljon aina.
Kuuntelen musiikkia aina ja kaikkialla kun on mahdollista, harvemmin näkee menossa mihinkään ilman kuulokkeita korvissa. Musiikin kuuntelusta on tullut oikeastaan jo niin tärkeä osa päivän rutiineita, joten päivä ilman musiikkia tuntuu jo pieneltä vihlaisulta sisuskaluissa.

Musiikkia kuunnellessa muun muassa aamulla herääminen, julkisilla kulkuneuvoilla matkustaminen, siivoaminen, treenaaminen, odottaminen, työnteko, lähes mikä vaan tuntuu paljon mieluisammalta.
Musiikki kuuluu lisätehosteena hyvälle fiilikselle, se antaa voimaa ja energiaa ja itselle ainakin on myös todella tärkeä stressinhallintakeino. Joskus jos tuntuu siltä, että fiilikset ja ajatukset ovat suurta sekamelskaa ja tunteiden vuoristorataa, tietynlaisen musiikin kuuntelu auttaa saamaan ajatuksia enemmän kasaan ja saa itsessä aikaan myös paremman olon. Parasta terapiaa mitä materiaalista voi saada.

Mä kuuntelen hyvin sekalaisesti lähes kaiken tyylistä musiikkia, aina sen hetkisen fiiliksen mukaan. Musiikkihan on myös olennainen osa mun tanssiharrastustani ja ehkä myös osasyynä miksi siitä tanssista pidän niin paljon. Oikeastaan se että siinä on yhdistettynä mulle kaksi niin tärkeää asiaa, musiikki ja liikunta, saa mussa aikaan niin suurta hyvän olon tunnetta ja onnellisuutta.
Tätä kirjoittaessanikin laitoin kai jotenkin vaistomaisesti musiikkia soimaan.

Mun musiikkimaku on tosiaan aika laaja, niin kuin kaikki sanoo. Hyvin paljon muhun tosin iskee EDM (electronic dance music) ja muu vastaava konemusiikki. Käsitehän on aika laaja ja on oikeastaan myös aika paljon kiinni artistista ja itse biisistä, tykkäänkö vai en. Jos pitäisi kaikista mahdollisista DJ:stä sanoa kuitenkin kuka on maailman paras, se olisi mun mielestä luultavasti joko Armin van Buuren, Tiesto tai David Guetta. Arminin musiikki on tullut tutummaksi itelle oikeastaan vasta reilu kolme vuotta sitten, mutta se iski heti. Ja onhan hän valittu monesti maailman parhaaksi DJ:ksi. Live-esiintyjänä aivan mieletön! Niin kauniin, monipuolisen, mieleenpainuvan vaihtelevia melodioita biiseissään (en tiiä miten sitä kaikkea parhaiten kuvailisi), mutta lähes aina Arminin musaa kuunnellessa päädyn jossain vaiheessa sellaiseen tiettyyn flow tilaan, jossa huomaan fiilisteleväni silmät kiinni hymyillen ja unohdan hetkeksi täysin koko muun maailman ympäriltä ja elän siinä hetkessä vain sitä musiikkia kuunnellen ja kaikki maailman huolet ja muut sellaiset unohtuvat.

Vaikka Armin on tunnettu ja arvostettu DJ konemusiikin saralla, osa hänen biiseistä on myös aika 'rauhallisia' (jos konemusiikista niin voi sanoa :D) Biiseissä on paljon melodiaa ja tosi kauniita lauluääniä, eikä vain pelkkää bassojytkettä. Arminin biiseissä monesti tosin itse musiikki on pääasiassa ja laulu voi jäädä hieman sivummalle tai pois kokonaan, mutta kannattaa kumminkin avoimin mielin kokeilla nappaisko. Oon kuullut eri mielipiteitä siitä että jotkut tykkäävät enemmän vanhemmasta Arminin musasta, joka ei oo niin "poppia" vaan raskaampaa konemusaa ja joihinkin sitten taas iskee paremmin tää uudempi matsku. Tai sitten osa tykkää paljon Arminin tekemistä remixeistä muihin biiseihin. Mä tykkään näistä kaikista. Ja niin hyvä livenäkin! Oon nähnyt kolme kertaa Arminin esiintymässä ja hän on niin iloinen, fiilistelevä, vetää aivan täysiä ja vaikuttaa suht jalat maassa-henkilöltä verrattuna siihen mitä voisi olla suosioonsa nähden.

Armin van Buuren (Lähteet Google)

Tiesto ja David Guetta ovat sellaisia, keiden musiikista olen tykännyt paljon lähestulkoon aivan alusta asti. Tieston Love comes again iskee hyvin edelleenkin. Tämä biisihän taisi ilmestyä jo joskus vuonna 2004 (?). Muistan myös niin hyvin sen 17-vuotiaan minän, joka niin fiilisteli Guettan ensimmäisiä hittejä kuten Love is gone ja Baby when the light. Aivan huippuina ovat nämä DJ:t pysyneet vuodesta toiseen. David Guetta on jo siinäkin ainutlaatuinen, että teki ensimmäisenä jotain ennenkuulumatonta: yhdisti dancen ja hip hopin. Tuolla tyylillä tehnyt suuren suosion saaneita kappaleita muun muassa Akonin, Flo Ridan, Snoop Doggin ja Nicki Minajin kanssa. Hänen kappaleensa ovatkin hyvin monipuolisia ja niitä soitetaan aivan jatkuvasti radiossa. David Guetta ei voi olla kenelläkään tuntematon, eihän? Muita hyviä DJ:tä mielestäni ovat muun muassa Calvin Harris, Alesso, Axwell & Ingrosso (entisen Swedish house Mafian tyypit), ATB, Zedd, Sander van Doorn, Martin Garrix, Pendulum, Avicii (vanhemmat veisut, uusimmat ei nappaa), Hardwell, Paul Oakenfold ja "rankempana jumputuksena" eli dubsteppinä Knife Party, Showtek ja Skrillex.
Jos konemusiikin käsite on sinulle vielä suht tuntematon ja haluat oppia kuuntelemaan ja mahdollisesti myös pitämään siitä, suosittelen aloittamaan kevyehköimmillä kuten Avicii, Zedd, Calvin Harris ja David Guetta. Näitä olet hyvin todennäköisesti joskus kuullut radiossa ja nämä varmasti takaavat menojalan vipatuksen.

Tiesto

David Guetta (Lähteet Google)

Koen olevani onnekas, niiden tuhansien muiden lisäksi, keillä on ollut mahdollisuus nähdä nämä maailmanluokan huippu dj:t esiintymässä pienessä pohjolassamme Summer Sound ja Weekend-festareilla. Armin van Buuren piti ison yksityiskeikan Messukeskuksessa talvella 2014 ja soitti yhteensä putkeen kuusi ja puoli (6,5) tuntia!! Sitä keikkaa en kyllä koskaan unohda. Aivan mieletöntä reivaamista ja se fiilis! Taas semmoisia hetkiä, joita ei pysty sanoin kuvailemaan, ne pitää kokea. Kyllä näitä kiikkustuolissa muistelee.

Muuten musamakuuni kuuluu hip hop ja jonkin verran myös räppi, vaikka en suomiräpin suurin ystävä ole Elastista lukuunottamatta. Se riippuu myös biisistä. Elastisesta oon viimeaikoina alkanut pitämään entistä enemmän ja väittäisin että suurin syy tähän on oikeasti todella hyvät sanat biiseissä ja myös se hyvä lauluääni. Lyriikat on tärkeet, vaikka joskus tykkää myös niistäkin missä ei tyyliin hoeta kuin kahta sanaa, tai sitten sanat saattavat mennä vähän överiksi, mutta melodia on hyvä.

Popin ja rockin suhteen oon myös hieman valikoiva. Suomipoppi ei natsaa yhtään! PAITSI Kaija Koota, Sannia ja Haloo Helsingin tiettyjä biisejä lukuunottamatta. Tai joitain muita harvoja tarkkaan valittuja biisejä lukuunottamatta. Suosikki rock bändini on Nickelback, juurikin niiden hyvien sanoituksien takia. Laulajalla on myös todella hyvä ääni. Suomiräpistä ehdoton suosikki on se Elastinen. Ihailen häntä myös henkilönä, niin iloinen ja positiivisen asenteen maailmanmestari. Oonkin viimeaikoina kuunnellut paljon Elaa ja hänen vanhemmistakin biiseistä tullut hyviä löytöjä. Ela on tosiaan myös yksi niistä harvoista suomiräppäreistä, joiden musiikista pidän.
Yks mistä tykkään myös tosi paljon on Linkin Park. Niin hyviä sanoituksia ja laulajalla tosi hyvä ääni myös. En oo ihan varma mihin musatyyliin se kuuluisi kategoida, raskaampaa musiikkia kumminkin. Linkin Parkia oon kuunnellut paljon vaikeita asioita kohdatessani ja rakastan heidän lyriikoita musiikissaan. Linkin Parkista oon pitänyt jo hyvin monta vuotta, se on joskus PAKKO nähdä livenä. Poppia kuuntelen paljon. Ehdoton suosikki poppari tulee tässä:

Ellie Goulding. Tällä naisella on maailman kaunein ääni.

Ellie Goulding. Hänen musiikista oon tykännyt siitä lähtien kun kuulin Figure 8:tin radiossa. Hänellä on niin kaunis, joukosta erottuva ja mieleenpainuvin ääni! Ihan kananlihalle menee hänen biisejä kuunnellessa. Ellie on tehnyt myös yhteistyötä paljon muun muassa Calvin Harrisin ja Skrillexin kanssa. Skrillexin Summit-biisi oli oikeastaan ensimmäinen missä kuulin ensimmäistä kertaa sekä Skrillexin, että Ellien. Silloin ei vielä ollut Figure 8:tiä julkaistu. Ellien lauluosuus on kumminkin niin pieni Summitissa, ettei kokonaiskuvaa saanut silloin vielä täysin. Kuuntelin kyllä et jessus miten kaunis ääni. Calvin Harrisin kanssa tehty I need your love-biisi kuuluu kyllä Top 10-kaikkien aikojen suosikki-listaan (älkää vaan pyytäkö tekemään sellaista, aivan liian vaikeaa valita siihen vain 10!) Ellie oli aivan huikea nyt viime kesänä Ruisrockin lavalla. Niin ihanan nöyrän ja jalat maassa-oloinen ja näki että hän arvosti paljon yleisöään siitä millä tavalla hän meitä puhutteli. "I'm so shy!" oli mieleenpainuvin heitto. Hän on upea! Kun hän soitti silloin livenä Love me like you do-biisin taisi itselläkin mennä vähän roskia silmiin.

Kun löydän todella hyvän biisin, saatan kuunnella sen aivan puhkiloppuun joku 10 kertaa välillä putkeen repeatilla. Kun kyllästymisen vaihe tulee, pidän välillä pitkänkin tauon etten kuuntele sitä ollenkaan. Sitten kun kyllästyminen on kaikonnut on ihanaa löytää vanha hyvä biisi uudelleen. Toisin sanoen harvemmin koskaan kyllästyn täysin kokonaan. Kun hyvän biisin tai jonkun muunkin hyvän asian löydän, se kolahtaa niin hyvin, että vaatii hyvin paljon että sen mun pääkopasta saisi pyyhittyä pois. Tällaisia veisuja oon kuunnellut eniten tällä viikolla:

Elastinen - Menisit jo, Uus, Rikki, Kunnon ukkoi, Bäkkii stadiin 

(Eka ja kaksi vikaa hyviä löytöjä vanhempaa Elaa. Uus-biisi ennestään tuttu, hyvä, toimii. Rikki-biisi mun mielestä Elastisen yksi parhaimmista ellei parhain. Mitkä lyriikat! Ei sillä että toisinaan itse samaistuisin..) 

Olly Murs - Kiss me

Ina -Fort Sierra 

(Vau miten kaunis ääni ja vielä suomalaisella! Vielä musiikkivideoon yhdistettynä sai kyllä kylmät väreet aikaan.) 

Tove Lo - Talking Body - Gryffin remix

Years & Years - Desire - Gryffin remix (Hyvä etkoilubiisi!) 

Tiesto, KSHMR feat. Vassy - Secrets

David Correy - Selfish 

(Tanssitunneilta voi löytää usein hyviä biisejä kuunneltavaks myös vapaa-ajalla)

Chris Brown - Zero (Sama kuin edellisessä)

The Weeknd - Can't feel my face 

(Tähän ollaan tehty koreografiaa ja niin hyvä biisi, vaikka kohta kuunnellut jo ihan puhki)

Robin feat. Elastinen - Kipinän hetki

(Kyllähän täällä muutkin kuuntelee Robinia, eiks niin? Elan kohta tässä niin hyvä.)  

Sigala - Easy love (Niin iloinen fiilistelybiisi!)

Jack U, Skrillex, Diplo & Kiesza -Take u there

Calvin Harris - Blame
(Varmaan Calvinin yks lempparibiiseistä, toimii!)

Clean Bandit - Stronger

Ellie Goulding - On my mind (Hyvää uutta Ellietä!)

Nämä plus paaaljon muita. Kohta laitan taas musiikin päälle (välillä piti keskittyä kirjoittamaankin) ja alan valmistautumaan ja fiilistelemään tämän illan pikkujouluja. Lähdetään duuniporukan kanssa vähän syömään ja juomaan ja tällä porukalla ilta ei voi olla kuin hyvä! Robinin sanoin "Heittäydy täysii, mitä ikinä teetkin ja elä nyt missä ikinä meetki", noudattakaamme tätä sekä myös Elastisen ohjeita "Älä pysäytä musiikkii, älä koskaan pysäytä sitä".  

-Emilia 

This weekend

Tältä näyttää mun viikonloppu tällä kertaa. Lupaamani musiikkipostausta on tulossa kyllä, nyt päätin vaan fiilistellä mielummin ensin näitä kahta vapaapäivää. Kuvat saavat puhua puolestaan, mutta sanonpahan jokusen lauseen myös itse kun enhän mä nyt täysin hiljaa osaa olla.

Mulla on niin mahtava viikonloppu takana! Hymyilyttää vaan. Miten ihanaa olikaan päästä pitkästä aikaa ravintolaan syömään oikein kunnolla! Lauantai alkoi mulla ensin parin tunnin tanssitunneilla. Lähin aamutuimaan (klo 12 jälkeen, mutta ei aamuvirkkuihmiselle kuten minä se on aikaisin vapaapäivänä liikkeellelähtö) kohti Helsingin keskustaa treeneihin. Treenien jälkeen menin pitkästä aikaa myös hieman shoppailemaan (ihanaa) sekä ostin treenien jälkeiseksi virvoitusjuomaksi Citycenterin Jungle juice barista smoothien, joka osoittautui paljon odotettua paremmaksi. Ostanpa toistekin. Tuli myös näitä take away-kahveja ostettua viikonlopun aikana jokunen.
Ystäväni Sannan kanssa treffattiin vähän ennen kuutta ja mentiin syömään Primula nimiseen ravintolaan. Ne ruuat siellä oli aivan taivaallisia! Mä kyllä niin rakastan hyvää ruokaa. Jos tili näyttäisi loputonta summaa, olisin ravintoloissa syömässä aina. Suomessa tosin ulkona syöminen on aika kallista yleensä. Niitä kertoja kun ulkona syömässä käy, oppii kyllä myös arvostamaan sitä enemmän. Primula oli positiivinen yllätys, todella kodikas ja tunnelmallinen paikka. Ruuissakin oli yllättävän hyvä hinta-laatusuhde. Nuo pizzan tyyliset Skiffer liuskat, jotka tilasimme maksoivat noin 17€ yksi ja se "liuska" oli tosiaan niin iso että hyvä kun mahtui lautaselle. Mutta ennen kaikkea se maku! Mun skifferpizzaliuskassa oli niinkin perus täytteitä kuin uppomuna, kylmäsavulohta, muikkuja ja mätiä. Suosittelen kokeilemaan, todella hyvää. Jälkkärin kruunasi suussa sulava suklaavanukas. Oli niin kiva nähdä Sannaa pitkästä aikaa kuulumiset vaihtaen ja ruokaa rakastavana enpä äkkiseltään parempaa paikkaa olisi keksinyt.

Tänäänkin tuli käytyä keskustassa tällä kertaa omatoimisesti treenaten tyttöjen kanssa. Helsingin keskusta on kyllä todella kaunis näin jouluaikaan, itse tykkään välillä ihan vain katsella ja kävellä ympäri keskustaa kun pidän siitä miljööstä ja kaupungin hälinästä.
Oltiin kyllä varmaan kisiksen kovaäänisin naurava nurkkaus, jää cheerleadereidenkin huudot toiseksi. Parhautta tanssissa on juuri se, että se on niin hauskaa hommaa. Koomisinta on katsoa itseään peilistä kun tekee välillä aivan päin prinkkalaa ja todeta miten hölmöltä näyttääkään ja se vasta naurattaakin. Ja kun ei meinaa koreografiassa pysyä mukana, säheltää siihen vaan jotain omaa :D Päätettiin just että sit vedetään sellaista tosi siistiä ufokävelyä mikäli näytöksissä joku kohta unohtuu. Taidampa vetää huomenna eikun tänään töissä ja antaa muiden todeta et nyt toi muija sekos lopullisesti.
Sellaista, oli kyllä tosi hauska päivä tänäänkin. Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko. Tulihan tätä tekstiä taas, en näköjään osaa lainkaan tuota tiivistämisen jaloa taitoa. :D Yritys hyvä kymmenen.

Hyvää yötä ja iloista alkavaa viikkoa itse kullekin säädylle!

-Emilia

Mississippiläinen mud pie

Ennen kuin pääsen vauhtiin kertomaan tämän aika hyväksi osoittautuneen suklaapiiraan reseptistä, kerron hieman kuulumisia. Jos ylimääräiset löpinät ei kiinnosta, vaan haluat suoraan herkkukakun ohjeeseen, skippaa huoletta seuraava osio.

Huh, miten nopeasti reilu viikko on mennyt!! Päivät ovat vaan juosseet ohitse, monet päivät viime viikosta kelloa kytäten minuuttiaikataululla suhaten paikasta a paikkaan b. Itse olen melko suurpiirteinen mitä tulee ajanhallintaan ja teen asioita yleensä aikalailla fiilispohjalta. En tykkää sopia liikaa menoja yhdelle päivälle ja jos koen että on liikaa liian lyhyessä ajassa, alan helposti ärsyyyntyä ja stressaantua.
Viime viikko sattui olemaan tavallista kiireisempi. Töissä tein 6 päiväisen viikon ja hyvin kiireistä oli sielläkin, kuten yleensä hieman ennen joulua on. Treenasin myös tavallista enemmän. Meillä on tanssista tulossa ennen joulua joulunäytösesitykset suht isolle yleisölle, joten viime lauantaina päätin mennä vielä ylimääräisiin treeneihin kertaamaan koreografioita. Tanssista on tosiaan kaksi kertaa vuodessa yleisölle esitykset, joihin aina tehdään oma koreografia. Näihin osallistuminen on vapaaehtoista ja oon aina (ihan alkua lukuunottamatta) ollut esiintymässä. Mä vaan niin tykkään siitä, esiintyä ja tanssia. Vaikka oon aina aivan kuolemanpaniikissa just ennen lavalle menoa, se tunne mikä siitä tulee silloin ja jälkeenpäin on aivan mieletön!
En oo vielä päättänyt kuinka moneen koreoon meen esiintymään, viiteen olisi mahdollista päästä ja viittä eri sarjaa eli koreota ollaan nyt harjoiteltu näytöksiä varten. Viisi erilaista koreografiaa on kumminkin aika paljon opeteltavaa saati muistettavaa, joten jostain mun on pakko karsia. Kolme sarjaa on maksimi missä tähän asti oon esiintynyt. Mua kyllä kutkuttaisi niin mennä nyt neljään.. Kahteen tai kolmeen meen ainakin, saa nähdä vielä miten opin ne kaikki.
Olin tosiaan viime lauantaina ainoana vapaapäivänä sillä viikolla treeneissä päivällä. Tämän jälkeen söin ja kävin kääntymässä äkkiä kotona, jonka jälkeen näin ystävääni Sonjaa ja suuntasimme katsomaan uutta Bondia. Hyvä leffa oli, niinkuin aiemmatkin uusimmat James Bondit, voin suositella. Daniel Graig on myös jo itsessään aikamoista silmänruokaa. Leffan jälkeen alkoi väsyttämään jo hieman ja kotiin päästessä uni tuli äkkiä. Sunnuntai meni töitä tehdessä.
Tosiaan viikko oli hektinen, aikaa vähemmän ja ne hetket kun aikaa oli hieman, olin sen verran väsynyt poikki ettei edes ajatus kulkenut, saati tekstin tuottaminen ollut mahdollista, ainakaan niin usein. Viimeisimpään positiivisuuspostaukseen sain inspiraation keskellä yötä ja päätin alkaa kirjoittamaan. No joo, eihän kello nytkään ole kuin vain... en edes halua katsoa. Löytyykö muita yhtä yökukkujia kuin minä? Mutta anyway, haluun satsata mielummin laatuun kuin määrään (siis nämähän on niiin laadukkaita..) ja kirjoittaa kunnolla ajatuksen kanssa kun kirjoitan kuin että väkisin vaan rustaan jotain kun on "pakko". Pyrin kumminkin tiettyyn säännöllisyyteen näissä postauksissa, ette te musta noin vain eroon pääse. Ja on tää kirjoittaminen kivaa myös. Eilen ja maanantaina olin tuttuun tapaan treeneissä ja alkuviikko onkin mulla aika treenipainoitteista. Se on ihana tunne kun odottaa koko päivän, että illalla pääsee tanssimaan ja vetämään kunnon hikitreenin.

No mutta, höpinät sikseen ja tässä tulee reseptiä mitä aiemmin lupailin. Tämän mud pien tein työkaverini läksiäisiin ja maistui kyllä eikä ollut niin paljoa katastrofin aineksia ilmassa kuin uumoilin.

Mississippiläinen mud pie

Ainekset: 

Taikina:

225 g jauhoja ja ylimääräisiä jauhottamiseen 

2 rkl kaakaojauhetta

150g voita

2 rkl hienoa sokeria

1-2 rkl kylmää vettä 

Täyte: 

175 g voita

350 g tummaa sirotesokeria

4 kevyesti vatkattua kananmunaa

4 rkl siivilöityä kaakaojauhetta

150 g tummaa suklaata

3 dl kahvikermaa

1 tl suklaauutetta 

Koristeluun: 

4 1/4 dl vaahdotettua kuohukermaa

Suklaalevystä vuoltuja lastuja ja suklaakiehkuroita

Tässä suklaakirjassa on niiin hyvännäköisiä reseptejä vaikka mihin! Ja olennaisena mun palvoma suklaa. Pakko päästä testaamaan näitä lisää!

Kun aloitin leipomisen, olin aika pihalla aluksi. En ollut leiponut mitään hyvin pitkään aikaan, mutta siitä se lähti! Aineksista vielä sen verran että hieman jouduin soveltamaan tietyissä jutuissa. Koskaan ollut kuullutkaan mistään suklaauutteesta ja pöllämystyneenä pyörin kaupassa eri kuiva-ainehyllyjen välissä etsien tuotetta, josta ei ollut mitään käsitystä miltä näyttää ja mistä pitäisi etsiä. Nappasin lähellä olevan myyjän, joka ystävällisesti tuli etsimään kyseistä uutetta mun kanssa ja hetken päästä kumminkin totesi että sen verran harvinainen tuote ettei heidän valikoimista löydy (olin kumminkin Prismassa, joten valikoima ei ollut mikään aivan minimaalinen), vissiin nyt joku aika hifistelytuote kyseessä. Sitä olisi pitänyt lisätä vain yksi teelusikallinen, joten päätin jättää sen pois kokonaan.
Seuraavaa kysymysmerkkiä iski sitten tumma sirotesokeri. Sirotesokeri? Löytyi kaikkea mahdollista hienoa sokeria, palasokeria, raesokeria, ruokosokeria, tomusokeria... mutta ei puhettakaan sirotesokerista. Mitä edes tarkoittaa sirotesokeri? Manasin etten ollut tajunnut kysyä asiaa samalta ystävälliseltä myyjältä ennen kuin päästin hänet takaisin hommiinsa ja sillä hetkellä lähettyvillä ei näkynyt häntä tai ketään toista myyjää. Päätin todistaa ittelleni etten mä nyt niin avuton ole ja turvauduin netin ihmeelliseen maailmaan. Googlasin sanan sirotesokeri ja yhtäkkiä huomasin päätyväni johonkin Suomi24-keskusteluun eri sokerien koostumuksista. Kävi ilmi ettei sirotesokeria saa aivan kaikkialta (mistä helvetistä näitä sitten saa??) ja että tumman sirotesokerin voi korvata muulla tummalla sokerilla. Ite nappasin paketin tummaa ruokokidesokeria ja päätin että se saa kelvata, hain muut ainekset ja lähdin takaisin kohti kotia.

Ainekset kasassa. Älkäähän välittäkö taustalla pyörivistä kengistä ja kenkälaatikoista. Ne on tarkasti valittua kuvausrekvisiittaa. 

Sitten itse valmistukseen!

1. Taikina: Siivilöi jauhot ja kaakaojauhe kulhoon ja nypi voi joukkoon... mitä helvettiä? NYPI?!? Tässä vaiheessa jo alkujaan pää löi semmoista kysymysmerkkiä että bassorummutkin jäävät toiseksi. Nypi?? Liian absurdilta kuulostava sana siihen paikkaan miettiessä tarkoittaako se leipomisessa kirjaimellisesti sitä mitä siinä lukee. Turvauduin taas tuttuun ja turvalliseen googleen ja päädyin taas Suomi24-keskusteluun, josta kävi ilmi että leipomisessa nyppiminen tarkoittaa kirjaimellisestikin sitä mitä oikeasti. Jaa. No pitihän se varmistaa. Vähän kulmat koholla aloin sitten nyppimään voita joukkoon, niin kauan kunnes seos on nokareista. Sekoita sitten joukkoon sokeri ja kylmää vettä, kunnes saat pehmeää taikinaa. Kääri taikina tuorekelmuun ja laita 15 minuutiksi jääkaappiin.

2. Kauli taikinaa kevyesti jauhoitetulla työtasolla ja vuoraa sillä irtopohjainen tai posliininen (mulla ei ollut kumpaakaan, vaan semmonen ruma harmaa) torttuvuoka (halkaisija 23 senttiä). Peitä leivinpaperilla ja laita päälle painoksi kuivattuja herneitä. Paista 190 asteeseen esilämmitetyssä uunissa 15 minuuttia. Ota herneet ja paperi tai folio pois ja paista vielä 10 minuuttia.

3. Täyte: Vaahdota voi ja sokeri kulhossa ja vatkaa vähitellen sekaan kananmunat ja kaakaojauhe. Sulata suklaa ja vatkaa kahvikerman ja suklaauutteen kanssa seoksen joukkoon. (Tässä tapauksessa vaan kahvikerman kanssa).

4. Vähennä uunin lämpöä 160 asteeseen. Kaada täyte taikinapohjalle ja paista 45 minuuttia tai kunnes täyte kiinteytyy.

5. Anna tortun jäähtyä täysin ja siirrä sitten tarjoilulautaselle, jos haluat. Peitä kermavaahdolla ja koristele suklaalastuilla ja -kiehkuroilla. (Höyläsin juustohöylällä ja tuli viipaleita, mitenköhän niitä kiehkuroita saa?) Nosta jääkaappiin ja ota esille kun on tarjoilun aika.

Ei hassumpi amatöörileipuriksi. Kehuttiin hyväksi eikä tullut liian makeaa. Tarjolla läksiäisissä oli myös muunmuassa hyvää lohipiirakkaa ja fetapinaattipiirakkaa. Läksiäiset olivat reilu viikko sitten, joten tää resepti tuli nyt pienellä viiveellä (niinkuin ajatuksenjuoksu mulla muutenkin), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kannattaa kokeilla tota, tuli siit hyvää omastakin mielestä. :)

Läksiäiset sujuivat oikein mukavasti ja jälleen sai todeta Aliaksen olevan paras seurapeli illanvietossa. Kunnes sitten jossain vaiheessa huomaat olevasi niin tuiterissa ettei sanojen selittämisestä tule yhtään mitään. :D silloin vasta hauskaa onkin!

Nyt on tosiaan jo selitetty tarpeeksi ja aika painua nukkumaan kun kellokin on jo ties mitä sata. Kyllä tähän kirjoittamiseen ajan ihan hyvin saa kulumaan. Seuraavaksi aattelin tehdä postausta mulle yhdestä hyvin tärkeästä asiasta ja se on musiikki. Pysyhän kuulolla ;)

Good night!

-Emilia

Positiivisuuden puolesta

"Alotan ittestäni, korjaan mun mielen, nostan mun katseen ja mun suunpielet. Katse eteen ja suunpielet ylöspäin, teen vastoinkäymisistä voimaa" laulaa Elastinen. 

Positiivisuus on sellainen asia jota arvostan paljon ja johon olisi kaikkien hyvä pyrkiä monestakin syystä. Itse en siedä, tai kauniimmin sanottuna en pidä lainkaan, liiallisesta negatiivisuudesta muissa ihmisissä. Positiivisuus, vaikkakin yleensä luokitellaan enemmän luonteenpiirteeksi, lähtee omasta asenteesta ja halusta muuttaa itsestään turha negatiivisuus pois. Tähän asiaan on kykenevä joka ikinen ihminen tässä maailmassa ja sekin lähtee halusta kehittää itseään, jolloin myös vaikutat hyvin moneen muuhunkin asiaan ympärilläsi. 

Pidän itseäni positiivisena henkilönä. Vaikka tulinen temperamentti ja äkkipikaisuus ovat toisinaan isonakin osana mun luonnetta, näen kuitenkin että mun elämänasenne kokonaisuudessaan koostuu enemmän positiivisuuden värittämistä väreistä kuin negatiivisista vivahteista. Olen kuullut kehuja olevani iloinen, rento, hauska ja rehellinen. Mielestäni nämä asiat liittyvät ja ovat saaneet suurempaa osaa positiivisesta ajattelusta. 

  

    

Olen kohdannut paljon negatiivisen ajattelun omaavia ihmisiä elämäni matkan varrella. Niin omassa lähipiirissäni kuin esimerkiksi työssäni. Asiakaspalvelutyössä tulee vastaan ties minkälaista ihmistyyppiä. Iloiset ja hyväntuuliset asiakkaat ovatkin mitä parhaimpia. Silti monesti saattaa törmätä myös negatiivisiin ja katkeriin ihmisiin. Tämä on mun mielestä tosi surullista katseltavaa. Toisin sanoen nähdä jonkun tuhlaavan kallisarvoista aikaansa jatkuvasti liialla murehtimisella ja ajatuksella että huonosti ne asiat kumminkin menee. Ei ne mene. Tai kuka sen tietää, ainakaan jatkuva murehtiminen ja synkistely ei asiaa milläänlailla auta. 

Tähän asti negatiivisimpana olleen ihmisen kenet olen kohdannut tunnen hyvin. Hän oli monta vuotta todella negatiivinen monessa asiassa, hyvin epävarma, eikä siksi uskaltanut ottaa riskejä missään. Hänen mielestään asiat kumminkin menevät huonosti, mikäli hän yhtään tekisi asiat tavallista poikkeavalla tavalla. Ja jos ne asiat eivät menneet juuri niinkuin hän suunnitteli, päivä oli pilalla. 

Tämä ihminen tuijottaa mua joka päivä peilistä. Tai se ihminen, kuka nuorempana omisti hyvin huonon asenteen. Huonolla asenteella oli lähtökohtansa, niinkuin aina kaikella. Olen kohdannut hyvinkin kipeitä asioita jo todella nuorella iällä, enkä silloin osannut käsitellä niitä lainkaan. 

Aika parantaa haavat, niinkuin aina sanotaan, mutta se pitää paikkansa. Miten oudolta voikaan tuntua se, että on joskus ollut täysin hukassa itsensä kanssa, vaikka olen ainoa joka tietää tarkalleen missä milloinkin olen. 

Onneksi ennemmin tai myöhemmin silloin niinsanotusti löysin itseni. Tiedostin liiallisen negatiivisuuden itsessäni ja tajusin että en halua olla sellainen ja pystyn paljon parempaankin. Toisinsanoen myös en halunnut antaa vaikeiden kokemuksien vaikuttaa itseeni enää. Vastoinkäymiset eivät määrittele sitä kuka itse olet. 

Paatuneinkin negis tai kyynikkokin voi muuttua. Kaikki lähtee itsestä ja omasta ajattelutavasta. Fakta on se, että elämä ei koskaan mene niinkuin olet sen suunnitellut. Sekä hyvässä että pahassa. Kaikki lähtee siitä miten suhtaudut vastoinkäymisiin. Annatko niille vallan murskata sinut täysin ja vaivut synkkään epätoivoon, vai ajatteletko että hei, nyt on vaikeaa, todella vaikeaa. Mutta selviän kyllä! 

Jokaisella tietysti on enemmän tai vähemmän huonoja päiviä, jolloin tuntuu että mikään ei suju, kaikki kaatuu niskaan ja koko maailma on juuri sinua vastaan. Se on kumminkin vain huono päivä, ei huono elämä. Positiivisuus ei ole pelkästään ajattelutapa, se on paljon enemmänkin. Kun päätät ajatella positiivisemmin, huomaat jossain vaiheessa itsessäsi muutoksen. Olet vapautuneempi, rennompi, iloisempi, onnellisempi. Tällöin sinulla on kyky iloita pienistäkin asioista ja löydät myös huonoista asioista jotain hyvää, jonka käännät voimavaraksi. Sinunkin luonteesi pohja koostuu siitä miten katsot maailmaa ja koet ihmiset ja asiat ympärilläsi.

Positiivisuus vaikuttaa myös muihin ihmisiin lähelläsi. Kun hymyilet olet helpommin lähestyttävä ja varmasti paljon parempaa seuraa kuin vakavempana. Ja mikä parhainta, kun ajattelet positiivisesti, sekin asia minkä ajattelit sujuvan tietyllä tavalla, voi mennä vielä paremmin kuin luulitkaan. 

Negatiivisuus juontaa juurensa pelosta ja epävarmuudesta. Joko tietoisesti tai tiedostamatta. Jatkuva negatiivisuus ei ole hyväksi. Kun positiivisuus lisää hyviä tunteita itsessä, negatiivisuus ruokkii niitä huonompia. Huomaat olevasi stressaantuneempi, ärsyyntyneempi ja koet kaiken vaikeampana ja raskaampana. Sellainen uuvuttaa ja sehän tiedetään ettei liika stressaaminen ole koskaan hyväksi. Jatkuva stressi voi aiheuttaa myös somaattisia oireita eli ruumiillisia oireita, jolloin henkinen kipu käy myös fyysiseksi. Sitä ei kukaan halua. 

Kumminkin elämässä väistämättä jokaiselle tulee vastaan tilanteita, jolloin tuntuu että hallinnan tunne on menetetty. Väittäisin että sydänsurut ovat yksi ja pahin niistä. Luin joskus tutkimuksesta, jossa tutkittiin ihan asteikolla, mitä fyysistä kiputilaa hyvin paha sydänsuru vastaisi. Vastauksena oli tilanne, jossa joku murtaa väkisin sinulta luun. 

Läheisten ihmisten menetykset ovatkin pahinta henkistä tuskaa mitä tästä elämästä voi keksiä. Monesti onnenlahjat eivät ole suotu tasan ja tuntuu että pahimmat surut osuvat niille, joilla on suurin sydän. Kuitenkin joka ikinen menetys on sinulle jälkeenpäin voimavara, mikäli vain suhtaudut asiaan selviytyjänä. Olet selvinnyt jo näinkin pahasta tilanteesta ja kipeästä menetyksestä, joten tulet selviytymään jatkossakin. Sinä olet menettänyt jotain hyvin tärkeää, mutta sinä itse et ole menehtynyt. Sinä elät. 

  

Läheiseen ihmiseen suhtautuu kumminkin niin voimakkaasti tunteella, että tuntuu siltä kuin olisi menettänyt osan itseään samalla. Niitä haavoja parantaessa voi mennä kauankin ja jokaisen toipuminen on jokaisen oma asia. Ihmissuhdeongelmat, ero rakastamastaan ihmisestä ja läheisen kuolema ovat niin suuria kivun kuoppia, että niistä nouseminen voi pahimmillaan tuntua aivan mahdottomalta. Näitä asioita ei niitä kokematon henkilö pysty ymmärtämään kunnolla. Oli tilanne mikä tahansa, on hyvä kumminkin muistaa keskittyä myös asioihin jotka omassa elämässä ovat hyvin. Itse pyrin vaikeimpina hetkinä ajattelemaan, että asiat voisivat aina olla huonomminkin. Monesti suuren vastoinkäymisen kohdalla tulee sokeaksi kaikelle hyvälle ympärillä, kun kaikki energia on keskittynyt käsittelemään vain tätä huonoa asiaa. Se on toki inhimillistä ja ymmärrettävää. Surun käsittely on raskasta, sillä oma mieli on se kaikista hankalin koulutettava. 

On hyvä kumminkin oivaltaa se, että sinulla on jotakin muuta mitä jollain toisella ei ole. Sinulla saattaa olla paljon hyviä ystäviä, kun taas jollain toisella ei ole edes yhtä riittävän läheistä ystävää ja hän kokee itsensä todella yksinäisiksi. Sinulla saattaa olla molemmat vanhemmat, kaikilla ei ole. Sinulla on luultavasti työpaikka, ei ole itsestäänselvyys nykypäivänä. Jos olet löytänyt rinnallesi täydellisen sielunkumppanin miehestä tai naisesta, PIDÄ KIINNI ja ole onnellinen! Ei todellakaan itsestäänselvyys nykypäivänä. Sinulla on luultavasti rahaa, ei koskaan riittävästi, mutta kumminkin niin että pärjäät. Monet elävät kädestä suuhun. Sinulla on katto pään päällä, ei ehkä hulppein mahdollinen lukaali, mutta sinulla on koti missä asut. Sinä olet terve! Sinä hengität ja elät samalla kun jossain joku toinen haukkoo viimeisiä henkosiaan taistellen pysyäkseen hengissä. 

Kun todella mietit nyt omaa elämääsi, niistä vastoinkäymisistä huolimatta, asiat eivät ehkä olekaan niin huonosti, eihän? 

Kun kumminkin pääset vaikean asian käsittelyssä eteenpäin ja päätät olla se selviytyjä, voit ajatella itsesi menossa ylöspäin portaita. Se ylöspäin nouseminen kuvastaa hyvin asian käsittelyä, jota mielessäsi käyt. Se ei ole aina niin helppoa ja se on vaihtelevaa. Siinä on kumminkin yksi tärkeä pointti. Välillä kaksi askelta eteenpäin, joskus yksi taakse. Välillä paikalleen jumittuen. Toisinaan isoja askeleita harppoen ylöspäin, joskus kontaten tai ryömien. 

Sama se, kunhan suunta on oikea. 

-Emilia 

      

   

Hiusten hoidosta

Vähän aikaa sitten Sokoksella oli käynnissä hiustenhellimisviikko, josta oli mahdollista ostaa kampaamoalan huipputuotteita -40% hintaan. Aika hyvä tarjous sanoisinko. 
Piti kaverini kanssa käydä siellä silloin vain nopeasti pyörähtämässä, mutta noh... voitte arvata lopputuloksen. :D Kyse oli nyt kumminkin tosi laadukkaista hiustenhoitotuotteista lähes puoleen hintaan, joten uskon että oli ihan kannattava satsaus. 

Oon muutenkin viimeaikoina yrittänyt kiinnittää enemmän huomiota hiusteni hoitoon. Mulla on luonnostaan todella paksut ja pitkät hiukset, jotka kasvavat nopeasti ja joilla on myös ikävämpi taipumus kuivua, katkeilla ja takuuntua helposti, varsinkin talvella. En valita, tykkään paljon hiuksistani. Luulen myös että nää kutrit tykkäävät ja vaalivat enemmän meidän välistä yhteistyötä kun hemmottelen niitä välillä.

Mulla on viime talvina pahimmillaan tullut sellaisia hirveitä rastatakkuja niskaan, joiden aukominen ollut niin raastavan työlästä, että ranteiden auki viilto oli lähellä. Satsaamalla hyviin hiustenhoitotuotteisiin, pidän huolen että näin ei enää koskaan käy tässä elämässä ja enkä kirjaimellisesti joudu repimään hiuksia päästäni.

Ostin Schwarzkopfilta Bonacure Oil Miracle shampoon ja hoitoaineen. Nämä sisältävät argan-öljyä ja lupaavat hiuksiin kauniin ja sileän pinnan. Tältä merkiltä mulla on paljon hyviä kokemuksia, siispä päätin kokeilla näitä taltuttamaan kuivia ja karheita latvoja.

Sen verran hintavia ovat kumminkin että ihan jatkuvaan käyttöön eivät pääse. Aattelin silti että jo kerran viikossakin näitä tuotteita käyttämällä hiukset pysyvät jo paremmassa kunnossa ja säästyypähän näitä tököttejä hieman talvipakkasillekin. Tänään oikeastaan vasta ekan kerran näitä kokeilin ja hiukset tuntuvat terveiltä ja vahvoilta.

Muuten mulla on aika pitkäaikaisessa käytössä ollut Tresemmén Keratin Smooth shampoo ja hoitoaine, joihin olen ollut myös tyytyväinen. Keratiini saa hiukset silkinpehmeiksi. Siitä huolimatta monina talvina saanut tapella takkujen kanssa, mutta nämä seuraavat tuotteet toivon mukaan vähentävät myös niiden riskiä:

Schwarzkopf Bonacure Moisture Kick hiuksiin suihkutettava hoitoaine, luottotuotteeni! Tästä putelista oli erittäin hyvä tarjous. Normaalisti näitä myydään puolet pienemmissä pulloissa hintaan 16,90 (muistaakseni) ja tämä oli 14,90 ja tuplasti isompi pullo, 400ml! Käytän tätä ympäri vuoden aina suihkun jälkeen suihkutan pyyhekuiviin hiuksiin. Hiukset ovat sileämmät ja miellyttävämpiä harjata. Erinomainen takkujen selvittäjä! Tämän avulla olen aukonut kaikki hiuksiin ilmestyneet takut.

Ostin näiden lisäksi vielä SP Luxeoil Keratin Restore hiusnaamion. Tältä merkiltä mulla on käytössä jo hiusöljy, joka sisältää kolmea eri öljy, argan-, jojoba- ja manteliöljyä. Voin suositella myös sitä, paras hiusöljy itsellä tähän mennessä, todella hyvä! Hinta taisi olla noin 25 euroa.
Eiköhän tämä hiusnaamio tee myös tehtävänsä mainiosti. Kun avasin purkin tuoksui ainakin aivan ihanalta.

Valitettavasti, niinkuin aina teen lähes kaikkien kuittien kanssa, kuitin heitin pois jo maksettuani niin tarkkaa hintaa näille en muista. Yhteensä maksoivat noin 55e (-40% alennuksen jälkeen), joten odotukset korkealla näiden suhteen sillä helposti en tuollaista summaa käytä vaan pelkkiin hoitoaineisiin. Mutta kampaamotuotteita kun ovat niin eiköhän laatulupaus täyty. Säästyn ainakin hetkeksi kampaamokäynneiltä, jotka maksaisivat vielä enemmän! Lisäksi itsensä hemmottelu silloin tällöin saa luvan olla enemmän sääntö kuin poikkeus.

Johan se aika rientää, tän yökukkujan on aika mennä nukkumaan viimein. Tänään on ollut vapaapäivä, joka meni rennosti, mitä nyt joitain pakollisia kämpän siivoiluita lukuunottamatta ettei ala liikaa muistuttamaan minkään sotatantereen räjähdysaluetta.

Huomenna päivä meneekin aikalailla töiden parissa. Minä (siis MINÄ!) aion myös leipoa töistä päästyäni lauantaiksi työkaverin läksiäisiä varten. Joko sitä nyt taas joutuu lähtemään viihteelle riekkumaan.. Hauskaa tulee olemaan tällä porukalla taatusti.

Reseptiä mun mahtavasta leipomusluomuksesta luvassa myös. Ja tosissaan en ole mikään leipuri Hiiva eli harva se päivä leivon, vaikka ruuan laitosta pidänkin paljon. Joten tulos ei välttämättä ole se upein mahdollinen, mutta jospa sitä tästä vaikka innostuisi; kävin jo ostamassa sähkövatkaimenkin. Ensiksi kumminkin tsekkasin että edes jonkinlaiset perusvälineet kuten kaulin löytyy. Löytyihän se laatikon uumenista, ei ollut laatikko niellyt kokonaan. Eikä tule skumppapullolle uudelleenkäyttöä. Ja te ihan ok (parhaat) työkaverit, saatte syödä omalla vastuulla sitten ;) Jos ei maistu miltään niin kaadetaan siihen vaikka Bailey'siä päälle.

Nyt alan nukkumaan ja tuskin kauaa tarvitsee laskea lampaita kun simmut painuu kiinni jo.

Unia ja zzzzz..

-Emilia

Halloween Partyt

Huh mikä viikonloppu! Oli kyllä hyvin tapahtumarikas riemukkaineen huippuhetkineen, mutta pari ikävempää muuttujaakin mahtui silti mukaan.
Keskitytään mielummin kumminkin niihin mukavempiin asioihin.
Kaverini oli koristellut kämppänsä jälleen aivan upeasti Halloween-teemalla, ihanaa miten joku jaksaakin noin paljon panostaa!

Hyvin oli porukkaa paikalla ja oli niin kiva nähdä myös vanhoja tuttuja ja duunikavereita, jotka pääsivät paikan päälle. Myös hauskoja asuja oli keksitty, tälläisiä iltoja pitäisi ehdottomasti olla myös useammin!

Bileiden loputtua jatkoimme Helsingin yöelämään. Note to self ja kaikille muillekin korkeita korkoja rakastaville naisille: älä IKINÄ laita niitä tappokorkoja jalkaan ilman että otat matalia vaihtokenkiä mukaan!.... Tällä hetkellä jalat päästää vielä eilisten ja toissapäiväisten treenien jälkeen sellaista kuolonkorinaa että kävelykin muistuttaa jo Walking Deadin zombie laahustusta.

Seuraavaksi itse asuihin! Aivan mahtavia asuja tyypeillä, hienoa! Pukukoodi ei tosiaan ollut pakollinen, joten ihan ymmärrettävää että ne jotka vähäksi aikaa poikkesivat käymään eivät ole halunneet siihen käyttää vaivaa ja aikaa. Te rakkaat ja ihanat tyypit jotka kumminkin vietitte kanssamme koko illan ja jotka tulette joka vuosi "vain omina itsenä", yrittäkää edes! ;) No ei mut pääasia että pääsette itse paikanpäälle.

Tänä vuonna päätin olla sitten tämmöinen musta paholaisenkeli. Facebookista näki muilla tosi hienoja aidon näköisiä zombiemaskeerauksia, jonka jälkeen toi oma pieni veripläntti tuntui hieman pliisulta. Mutta ensi vuonna sitten sillälailla tai sitten on taas överivetovuosi ja vedän jonkun banaanipuvun päälle.

Pahoittelut muuten jos teksti ja kuvat näkyvät jotenkin hassusti. Teen tätä postausta puhelimella kun jostain syystä mun läppäri ei antanut siirtää kuvia puhelimesta koneelle, jolloin niiden asettelu olisi huomattavasti helpompaa. Tekniikan ihmelapsena pyrin korjaamaan ongelman mahdollisimman pian. Tietokone 1, Emilia 0, mut ei kauaa!

Ilta oli railakas ja jatkui aam... pitkään. Tuli törmättyä myös tuttuun ketä ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Hyvällä porukalla saatiin myös hyvät jatkot aikaan ja oli oikein hauskaa. Aamun eikun yön pikkutunneilla tuli sitten hoiperreltua niillä helvetinkoroilla jossain ei niin keskeisellä paikalla kuin Rautatieasema, suuntana hima. Oli kyllä niin väkisin nilkuttamista megahitaalla temmolla että repeilin vaan yksin itelleni. Taisin pari huvittunutta katsetakin saada. Kaiken kruunasi kun mua hieman nuorempi jamppa ketä en tuntenu käveli suoraan mun eteen, repesi nauramaan ja näytti peukkua. Hyvin mä handlaan tän. Nauraen hain kahvia ja kuulokkeista kuunnellen Tieston Wastediä, menin kotiin nukkumaan. Silloin tuntui että ilta ei voinut olla kuin hyvä. Se biisi on erittäin hyvä virittäytyä menevän viikonlopun tunnelmaan, hyvä etkoilu, biletys ja jatkoiluveisu. Kandee kuunnella. Loppuun kuva mun illan lemppariasuista. Noi oli vaan niin hellyyttäviä! Hyvää pikkulauant... keskiviikkoa kaikille!

-Emilia