Pieniä asioita

Olen huomannut että kohdatessa vastoinkäymisiä tai olon muutenkin ollessa stressaantuneempi, saa paljon lisäenergiaa kun muistaa iloita pienistä asioista. Kaikki lähtee siitä, että nämä asiat oivaltaa ja siitä mihin kaikkeen energiansa keskittää. 

Minulla, kuten varmasti monella muullakin, on tosin kieltämättä niinä ankarimpina ketutuspäivinä hankalaa olla näyttämättä ulkoapäin ärsyyntyneeltä ja kiukkuiselta ja hyvin helposti pari ärräpäätäkin lentää (Ei kai... :D)

Joillakin on kumminkin tapana valittaa ja keskittyä enemmän huonoon myös muulloinkin kuin kiukuspäissään. "Elämäntapavalittajat" saavat itselläni aikalailla niskavillat pystyyn. Valituksenkin takaa löytyy varmasti monia syitä ihan yleisestä ärsytyksestä tyytymättömyyteen omaan elämään ja siksi olisi hyvä tiedostaa mikä on valittamisen perimmäinen syy. 

Onko kaikki oikeasti niin huonosti, että joka ikisestä asiasta edes keksii valittamisen aihetta vai olisiko syytä hieman parantaa asennettaan? 

Myönnettäköön, että niinä huonoina kiukkupäivinä monesti sorrun itsekin valittamaan, mutta en tee sitä jatkuvasti. Keksin myös paljon hyviä puolia eri asioista. Liiallisesta valittamisesta olisi hyvä oppia pois, ainakin itse olen todennut monesti turhan valittamisen olevan täysin hyödytöntä. 

Viime viikonloppuna olin ystäväni kanssa käymässä alkuillasta hieman kaupungilla.

Sää oli ollut aika vaihteleva ja alkuviikosta lämmin, joten pistin tuon överilyhyen hameen päälle (virhe...)

Kävimme aluksi syömässä oikein mainiot pizzat Kaivokadun Splizzeriassa, jonka jälkeen päätimme vielä lähteä käymään jälkiruokakahveilla Cafe Ursulassa. Päätimme sporan sijaan kävellä, ihan vaan siksi että nyt on kesä.

Jo kävelyvaiheessa huomasimme viiman käyvän aika kylmäksi ja molemmat aloimme palella kauttaaltaan lyhyissä hameissamme. Myöhemmin selvisi, että lämpötila oli laskenut sieltä vähän päälle paristakympistä viiteentoista asteeseen ellei vielä senkin alle.

Huomasin myöhemmin hieman nauraen valittavan kylmyydestä ja olipahan hyvät asut valittu. Kumminkin huomasimme myös paljon muutakin, joka aikalailla tiedostamatta sai unohtamaan kylmyyden enemmän taka-alalle. 

Kävelymatkallallamme Kaivopuiston suuntaan joka puolella oli vehreää ja kaunista. Puut loistivat vihreydessään, kauniita kukkia näkyi vähän väliä ympärillä. Meri kohisi kadun toisella puolella (olenko kertonut aiemmin että merellä on itseeni ihan älyttömän rauhoittava vaikutus?). Linnut lauloivat. Välillä tuntui olevan aivan hiljaista. Välillä taas kuului basson jytke jostain kauempaa, joillain oli bileet. Se fiilis, tunne tuosta kaikesta, että kylmyydestä huolimatta nyt on kesä ja mikä parasta se on vasta ihan aluillaan. Negatiivisuuteen liikaa keskittyvä ei välttämättä olisi huomannut noita pieniä asioita, joita voi aisteillaan havaita ja kävelymatka olisi tuntunut aivan erilaiselta.

Päästyämme perille otimmekin Irish coffeet. Mukava sekoitus kahvista hieman terästettynä ja ennen kaikkea lämmin juoma. Kylmyydestä huolimatta menimme terassille istumaan sillä siellä oli huomattavasti tunnelmallisempaa. Tilanne taas, jossa joku olisi kylmyystohkeissaan voinut suoraan painua sisälle edes ajattelematta koko terassia. Ei sekään vaihtoehto väärä. Mutta kun ei keskity liikaa vain yhteen negatiiviseen tunteeseen, vaihtoehtoja voi löytyä enemmän. Me hautauduimme lämpimien vilttien alle Irish coffee'eiden (kirjoitetaanko noin monikossa?) lämmittäessä nauttimaan kello kymmenen iltauringosta, meren kohinasta, hyvästä seurasta, fiiliksestä ja luonnosta ympärillä. Ja voin sanoa että tilanne hymyilytti kun oli muumioituneena siinä viltin alla.

Arjesta ja elämästä tulee avartavampaa, kun löytää iloa pienistä asioista. Ennen kaikkea muistaa kulkea silmät auki aistien ja havaiten niitä jatkuvasti ympärillään.