Erityisherkkä

Olen pitkään jo tiennyt olevani monissa asioissa herkempi kuin moni muu. Viimeaikoina tämä piirre on korostunut niin voimakkaasti, että välillä on ollut itsekin hieman vaikeaa ymmärtää sitä.

Sana herkkyys ei tarkoita vain stereotyyppisesti parempaa kykyä herkistyä ja liikuttua helpommin kuin muut. Tai sitä, että itkee helpommin kun tuntee surua tai iloa. Jotkut saattavat rinnastaa sen helposti myös ujouteen ja sisäänpäinkääntyneisyyteen, mikä on sekin toki mahdollista, mutta kaikki herkät tai erityisherkät eivät myöskään kuulu tähän ryhmään. Minut tuntevat henkilöt tuskin ihan esimmäisenä kuvailisivat mua sanalla ujo - oon hyvin ulospäinsuuntautunut, puhelias ja nautin paljon muiden ihmisten seurasta ja hyvistä keskusteluista. 

Ostin vähän aikaa sitten kirjan nimeltä HSP - Highly Sensitive Person, Erityisherkkä ihminen. Kirjoittajana on Elaine N. Aron, psykologian tohtori, joka on erikoistunut aisti-ja tunneherkkien ihmisten tutkimiseen ja auttamiseen. Hän on myös itse erityisherkkä. 

Sain suosituksen tähän kirjaan henkilöltä, joka on omasta mielestään myös erityisherkkä. Keskusteltuamme aiheesta hyvinkin antoisasti, ei voinut olla huomaamatta, että näinhän se on. 

Sain suosituksen tähän kirjaan ennen kuin edes tiesin kaltaiselleni ihmiselle olevan mitään erityistä käsitettä tai termiä. Tai mitä erityisherkkä edes tarkoittaa. Ajattelin olevani vaan erilainen ja että mun kaltaisia ei ole lähipiirissäni muita samanlaisia. 

Erityisherkkä ihminen reagoi voimakkaammin ja muita helpommin ulkoisiin ärsykkeisiin, sekä tunneherkkyydellä, että aistiherkkyydellä. Mulla on tunneherkkyyspuoli hyvin vahvana. Erityisherkät saavat myös muita helpommin ylilatauksen stressistä ja kiireestä. Yllätyin todella tuosta kirjasta lukiessani, että erityisherkkiä on jopa viidesosa väestöstä.  

Jotkut eivät välttämättä katso hyvällä liiallista herkkyyttä tai eivät ymmärrä sitä oikein. Moni saattaa nähdä ja ymmärtää sen esimerkiksi liiallisella dramaattisuutena tai huomionhakuisuudella. 

Mutta se mitä erityisherkän mielessä, sydämessä ja koko kropassa tuntuu tuolla ylilatautumisen hetkellä on aivan jotain muuta, jota on herkkyyteen taipumattomalle ihmiselle hyvin vaikea selittää. Itsestäni ainakin tuntuu, että joidenkin "järki-ihmisten" on välillä hyvin vaikea ymmärtää kun kuvailen miten pahalta tai hyvältä jokin asia tuntuu. 

Herkkyys ei ole vain huono asia tai korosta vain huonoja puolia, herkkyydellä on myös hyvät puolensa esimerkiksi siinä, että reagoimme myös hyviin asioihin voimakkaammin kuin muut ja olemme yleensä hyvin vähään tyytyväisiä. Saatamme huomata asioita, jotka saattavat muilta jäädä huomaamatta. Kuten pieniä yksityiskohtia eri asioissa tai aistia hyvin muiden ihmisten tunnetiloja. Erityisherkkien sanotaan ajattelevan ja pohdiskelevan asioita tavallista enemmän (pätee hyvin mun kohdalla) ja sillä on myös mahdollisuudet keksiä asioille enemmän ratkaisuita. 

Erityisherkkyys korostuu mulla parhaiten näissä asioissa: 

* Olen hyvin, hyvin tunteellinen. Teen paljon ratkaisuita kaikkeen tunteen pohjalta. Tuntuuko jokin asia hyvältä vai ei.

* Ajattelen myös hyvin syvällisesti ja pohdin paljon suurten ja syvällisten asioiden merkityksiä. Kun tutustun uuteen ihmiseen, kyllästyn keskusteluun hyvin nopeasti mikäli tämä henkilö ei ole mun kanssa lähellekään samalla aaltopituudella. Ei välttämättä juuri siinä syvällisyydessä, mutta jos ei vaikka huumorintaju tai muu tärkeä asia kohtaa lainkaan, saatan kyllästyä äkkiä mielestäni liian tylsään keskusteluun. Small talkit ja yhtään pintaa syvemmälle menemättömät jutut eivät ole lainkaan mua varten. Tosin small talk on yleensä lähes jokaisen keskustelun alussa, mutta tärkeintä on että keskustelu etenee eikä jää vain siihen.

* Koen kaikki tunnetilat hyvin voimakkaasti. Voimakkaammin kuin moni muu. Sekä hyvät ja huonot tunteet.

* Kun innostun jostain, oli kyseessä asia tai ihminen, innostun siitä todella käsinkosketeltavan ja kuultavan paljon, saatan hehkuttaa sitä koko ajan ja suhtaudun siihen suurella tunteen palolla, hyvin sitoutuneesti ja intohimoisesti.

* Mulla on hyvin voimakas ja vilkas mielikuvitus. Hyvissä asioissa se näkyy tietynlaisena luovuutena ja ehkä vähän lennokkaana huumorina, huonoissa asioissa mietin liikaa ja yli, niin että oma olo muuttuu helposti huonoksi. Saatan miettiä asioita monimutkaisesti tai saada päähäni huonoja skenaarioita miten kuvittelen jonkun asian menneen, vaikka todellisuudessa ei ole välttämättä lähellekään sinne päinkään. "Sä mietit ihan liikaa" on lause, jota kuulen ehkä noin joka toinen päivä.

Erityisherkkien sanotaan enemmän pohtivan ja jaottelevan asioita, siinä missä ei-erityisherkkä ihminen keksii ratkaisuita mielessään 2-3, erityisherkkä keksii niitä 10. 

* Olen hyvin herkkä kofeiinin, riittävän ruoan ja unen vaikutukselle. Tai lähinnä niiden puuttumiselle. Musta tulee kuin eri ihminen kun nämä ovat jääneet liian vähäiselle. Lievästi sanottuna aika kiukkuinen.

* Liika kiire, stressi ja liian moni samaan aikaan hoidettava asia aiheuttaa helposti ylilatautuneen tunteen, jolloin tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja tällöin se vaikuttaa niin että koen helposti väsymystä, ärtymystä, masentunutta fiilistä, turhautumista ja saamattomuutta. On vaikea aloittaa tietyt hommat kun töitä on liikaa. Tällöin tartten totaalisen rauhan ja levon niin että saan olla vähän aikaa itsekseni rauhassa, rentoutua ja palautua. Saatan tarvita tämän joskus todella helposti.

* Liika lataus stressistä vaikuttaa todella helposti mulla unen laatuun. Nukun tällöin usein huonosti, katkonaisesti ja näen helposti painajaisia. Saatan tulla myös helposti fyysisesti kipeäksi liian stressin ja huonosti nukuttujen öiden seurauksena.

* Tietyssä mielentilassa (väsyneenä tai ärtyneenä) kovat äänet ja ihmispaljous ovat usein liikaa ja aiheuttavat ahdistusta. Eikä välttämättä tarvitse juuri sillä hetkellä olla tuolla mielentilalla. Vähän aikaa sitten olin messuilla sitten monen vuoden jälkeen. Kivat messut oli, mutta se ihmispaljous oli liikaa enkä pystynyt olla ihan täysin rento oma itseni. Stockan Hulluja päiviä välttelen viimeiseen saakka. Pelkkä se ajatuskin siitä metelistä ja tungoksesta ahdistaa.
Talvisin myös kova pakkanen, se kylmyys, tuntuu monesti ylivoimaiselta.

* Muiden ihmisten mieliala vaikuttaa omaan mielialaani paljon. Sekä hyvässä että pahassa.

* Säikähdän helposti, silloinkin kun ei edes tarkoituksella yritetä säikyttää. Joskus oon jopa säikähtänyt asiakkaita, jotka ovat yhtäkkiä tulleet selän takaa kysymään jotain :D

* Tunnetilani näkyvät muille hyvin selkeästi, olenkin kuullut että mua pystyy lukea kuin avointa kirjaa. Kun olen iloinen tai onnellinen ja hyvällä tuulella, se näkyy ja kuuluu kauas. Surullisena se niinkään ei heti kuulu, mutta näkyy. Vihaisena myös. Sama pätee pidänkö jonkun ihmisen seurasta vai en. Näkee helposti kasvojen pienistä ilmeistä, vaikka en sanoisi mitään. Olen todella huono teeskentelemään mitään enkä edes näe mitään hyvää syytä semmoiselle. Olen kuullut hyviltä ystäviltä, että yksi mun parhaista puolista on se että oon niin rehellinen ja puhun kovin suoraan.

* Saatan joskus (yleensä ylilatautuneessa mielentilassa) loukkaantua todella helposti. Sen ei tarvitse olla kovin ilkeitä sanoja, joskus pelkkä tyly äänenpaino riittää. "Älä ota niin itseesi" on myös lause mitä kuulen paljon.

* Saan suurta nautintoa hyvistä ja koskettavista elokuvista ja pystyn eläytymään ja uppoutumaan niihin aivan totaalisesti. Monesti itken hyvien leffojen aikana, ei tarvitse olla välttämättä kovin traaginen tapahtuma kyseessä, monesti syvälliset ja koskettavat sanat tai teot riittävät. Sama pätee musiikkiin. Se on mulle yksi elämän suola sekä stressinhallintakeino. Kun jokin biisi iskee syvältä on kyyneleet aina taattuja. Herkistyn ja itken muutenkin joskus helposti kuin vain elokuvissa tai musiikkia kuunnellessa. Sydänsuruista, stressistä, läheisten tuesta, syvällisistä oivalluksista, ihanista sanoista ja välillä vaan siitä jos koen jonkun tunnetilan hyvin voimakkaana.

* Tykkään lukea ja tulkita paljon muita ihmisiä. Monesti joistain henkilöistä saatan jo hyvin pienistä kasvojen ilmeistä tai käyttäytymisestä huomata, että jokin painaa mieltä. Joskus saatan arvata mitä läheinen miettii, vaikkei hän sanoisikaan sitä ääneen. Joskus tuntuu, että huomaan tälläisiä asioita hyvinkin helposti ja välttämättä jotkut muut eivät huomaa niitä juuri lainkaan. Erityisherkkä ihminen-kirjassaan Elaine kertoo, että erityisherkillä on tutkitusti tietynlainen kuudes aisti havaitsemaan ja aistimaan ympärillään asioita, jotka saattavat jäädä muilta huomaamatta. Oon kirjasta lukenut ensimmäisen luvun kokonaan ja alan olla yhä enemmän myyty.

* Olen todella altis kosketukselle. Tietynlaiselle läheisyydelle. Halaan ystäviäni todella paljon ja välillä joissain tilanteissa saatan vaan yhtäkiä huomata halaavani mulle tärkeää ihmistä, vaikka tilanne ei muuten välttämättä olisi sellainen missä odotetaan halausta. Saatan myös helposti tällöin kehua häntä tai kertoa miten tärkeä hän on. Erästä ystävää, joka on mulle kuin toinen äiti, pussaan välillä poskellekin. Saatan myös helposti henkilöä, jota pidän hyvänä tyyppinä, koskettaa olkapäälle hänelle puhuessa. Näin kun teen on tämä tyyppi ikäänkuin tehnyt jollain lailla muhun vaikutuksen. Eikä se tarkoita nyt romanttisessa mielessä vaan sillä että pidän henkilönä tästä tyypistä ja vaikka erityisesti jostain hänen luonteenpiirteestään mikä on korostunut.
Jos seurustelisin, suhteessa tulisi olla paljon kosketusta ja läheisyyttä. Se on mulle hyvin tärkeää.

* Olen kuullut kehuja olevani tarkka työssäni. Pitää paikkansa silloin kun saan riittävän työrauhan ja riittävän ajan. Kiireessä saattaa käydä joskus vähän typeriäkin mokia ja virheitä, mutta muuten voisin väittää olevani tarkka ja tunnollinen.

* Oon mielestäni aika kykeneväinen empatiaan, tykkään siitä kun mulle puhutaan vaikeita ja henkilökohtaisia asioita. Tunnen hyvää oloa siitä jos koen olevani jollekin avuksi. Oon monesti aika ratkaisukeskeinen ja yritän keksiä asioille ratkaisuita, jotka ovat mielestäni oikein. Näissäkin tunne on vahvana ja monesti luotan omaan sisäiseen vaistooni, joka yleensä vain harvoin on väärässä.

* Haluan että ihmisillä mun lähellä on hyvä olla. Kun vaan huomaan että lähelläni henkilö, josta pidän on huonolla päällä ja itsellä on sillä hetkellä riittävästi energiaa, yritän piristää parhaani mukaan, oli se sitten halauksella, huumorilla tai kannustavilla sanoilla.
Läheisille huomaan joskus tarjoavan paljon tukea silloinkin kun omissakin asioissa olisi jo riittävästi käsiteltävää.


Olen mielestäni erityisherkkä. Kaiken lukemani, kuulemani ja erityisesti tuntemani jälkeen asiat tuntuvat yhä enemmän loksahtelevan paikoilleen. En tosin oo ollut itse se, joka tämän on ensimmäisenä huomannut. Henkilö, joka mulle tuota kirjaa suositteli, tuskin olisi suositellut jos ei olisi havainnut mussa piirteitä, jotka vastaavat kuvailua erityisherkästä. Hän sanoi kirjan luettuaan ymmärtävänsä itseään paremmin, luulen että itsellä tapahtuu sama. Pari läheistäni, joille jaan elämästäni kutakuinkin aivan kaiken, sanovat todella usein sitä kuinka herkkä olen. Välillä ehkä hieman ihmetellen, välillä ihaillen.

Välillä tosin tuntuu, että herkkyys ja erityisherkkyys ovat piirteitä, joita moni ei ymmärrä tai katso hyvällä. Joskus oon kuullut joiltain pientä ivaa siitä kuinka tunteellinen olen. Mun on vaan jotenkin vaikea käsittää sitä, miten kukaan voi tai kellään mielestään on mitään sanottavaa siihen miten kenenkin pitäisi milläkin hetkellä tuntea? Tunteet on jokaisen oma asia, joihin emme kovin voi vaikuttaa muutenkaan. Kaikki olemme erilaisia ja saatamme reagoida asioihin eri tavalla.
Lapsena ei myöskään herkkyyttä aina ymmärretty ja sainkin osakseni kiusaamista tästä luonteenpiirteestä. Kai silloin ei tarpeeksi opetettu/ymmärretty sitä että ihmiset ovat erilaisia.

Niistä kokemuksista vahvistuneena oon nykyään aika aito itseni juuri mitään peittelemättä. Asenteeni on aikalailla se että pidä minusta juuri tälläisenä kuin olen tai älä ollenkaan :D Ketään en ala miellyttämään käyttäytymällä yhtään erilailla kuin mitä oon.
Joissain tilanteissa on ollut itelläkin aikamoinen haaste ymmärtää erityisherkkyyttä itsessäni, ennen kuin edes kuulin tuosta kirjasta tai tiesin koko termiä.

Joskus kun sydämeen on kirjaimellisesti sattunut niin paljon että kaikki on tuntunut ylivoimaiselta, oon saattanut epätoivon hetkellä miettiä että oonko joku helvetin epänormaali, miksi kaikki pitää tuntea niin musertavan voimakkaasti... Enkö edes joskus onnistuisi pitämään päätä - ja varsinkin sydäntä - yhtään kylmempänä ja tuntemaan vähemmän? Mutta... eihän se silloin olisi MINÄ.

Sydänsurut, pettymyksen, surun, liian stressin koen hyvin voimakkaasti ja tällöin saatan olla todella eksyksissä oleva maansa myynyt surunaama autiolla saarella, joka epätoivoisesti yrittää pohtia asioille syitä ja tarkoituksia. Ja sitä miten päästä tuosta voimia vievästä tunnetilasta eroon pian.
Erityisherkkä ihminen-kirjassa Elaine opastaa voittamaan ja välttämään tämän ylilatautumisen tunteen ja kääntämään taipumuksen eduksi. Luulenpa, että kirja on parempi kuin luulenkaan.

Mutta siinä missä huonot, niin hyvätkin tunteet koen hyvin voimakkaina. Onnistuminen, hyvät pienet asiat mitä tapahtuu, hyvät teot ja sanat, todella hyvä huumori jonkun kanssa, hyvä ruoka, hyvä fiilis jostakin, pienikin ihastumisen tunne - oon hetken taas maailman onnellisin tyyppi ja hyvä fiilis näkyy, kuuluu ja ennen kaikkea itsellä tuntuu mahan pohjassa saakka ja silloin sitä Hangon keksi-hymyä on vaikea hyydyttää.

Niinkuin sanontakin kuuluu "It's both blessing and curse, feel everything, so very deeply." Allekirjoitan tämän. Loppuun vielä linkki erityisherkän 10:stä huippuominaisuudesta. Pystyn samaistumaan hyvin ja fiilis noi luettuani oli enimmäkseen kiitollinen ja raukea.

Olisi mukava kuulla, minkälaisia fiiliksiä tälläinen teksti herätti? Löytyykö ihmisistä keitä tunnen henkilöitä, jotka pystyvät samaistumaan tiettyihin tunnetiloihin? Onko mun tuttavapiirissä mahdollisesti toinen erityisherkkä kenestä en tiedä? Jos on niin haluun ehdottomasti kuulla :)

Mukavaa viikon alkua kaikille! Mä korkkaan kohta tämän päivän kolmannen Finrexin ja yritän sillä taltuttaa flunssan ja kurkkukivun. Kuume onneks jo hieman laski. :)