Positiivisuus on sellainen asia jota arvostan paljon ja johon olisi kaikkien hyvä pyrkiä monestakin syystä. Itse en siedä, tai kauniimmin sanottuna en pidä lainkaan, liiallisesta negatiivisuudesta muissa ihmisissä. Positiivisuus, vaikkakin yleensä luokitellaan enemmän luonteenpiirteeksi, lähtee omasta asenteesta ja halusta muuttaa itsestään turha negatiivisuus pois. Tähän asiaan on kykenevä joka ikinen ihminen tässä maailmassa ja sekin lähtee halusta kehittää itseään, jolloin myös vaikutat hyvin moneen muuhunkin asiaan ympärilläsi.
Pidän itseäni positiivisena henkilönä. Vaikka tulinen temperamentti ja äkkipikaisuus ovat toisinaan isonakin osana mun luonnetta, näen kuitenkin että mun elämänasenne kokonaisuudessaan koostuu enemmän positiivisuuden värittämistä väreistä kuin negatiivisista vivahteista. Olen kuullut kehuja olevani iloinen, rento, hauska ja rehellinen. Mielestäni nämä asiat liittyvät ja ovat saaneet suurempaa osaa positiivisesta ajattelusta.
Olen kohdannut paljon negatiivisen ajattelun omaavia ihmisiä elämäni matkan varrella. Niin omassa lähipiirissäni kuin esimerkiksi työssäni. Asiakaspalvelutyössä tulee vastaan ties minkälaista ihmistyyppiä. Iloiset ja hyväntuuliset asiakkaat ovatkin mitä parhaimpia. Silti monesti saattaa törmätä myös negatiivisiin ja katkeriin ihmisiin. Tämä on mun mielestä tosi surullista katseltavaa. Toisin sanoen nähdä jonkun tuhlaavan kallisarvoista aikaansa jatkuvasti liialla murehtimisella ja ajatuksella että huonosti ne asiat kumminkin menee. Ei ne mene. Tai kuka sen tietää, ainakaan jatkuva murehtiminen ja synkistely ei asiaa milläänlailla auta.
Tähän asti negatiivisimpana olleen ihmisen kenet olen kohdannut tunnen hyvin. Hän oli monta vuotta todella negatiivinen monessa asiassa, hyvin epävarma, eikä siksi uskaltanut ottaa riskejä missään. Hänen mielestään asiat kumminkin menevät huonosti, mikäli hän yhtään tekisi asiat tavallista poikkeavalla tavalla. Ja jos ne asiat eivät menneet juuri niinkuin hän suunnitteli, päivä oli pilalla.
Tämä ihminen tuijottaa mua joka päivä peilistä. Tai se ihminen, kuka nuorempana omisti hyvin huonon asenteen. Huonolla asenteella oli lähtökohtansa, niinkuin aina kaikella. Olen kohdannut hyvinkin kipeitä asioita jo todella nuorella iällä, enkä silloin osannut käsitellä niitä lainkaan.
Aika parantaa haavat, niinkuin aina sanotaan, mutta se pitää paikkansa. Miten oudolta voikaan tuntua se, että on joskus ollut täysin hukassa itsensä kanssa, vaikka olen ainoa joka tietää tarkalleen missä milloinkin olen.
Onneksi ennemmin tai myöhemmin silloin niinsanotusti löysin itseni. Tiedostin liiallisen negatiivisuuden itsessäni ja tajusin että en halua olla sellainen ja pystyn paljon parempaankin. Toisinsanoen myös en halunnut antaa vaikeiden kokemuksien vaikuttaa itseeni enää. Vastoinkäymiset eivät määrittele sitä kuka itse olet.
Paatuneinkin negis tai kyynikkokin voi muuttua. Kaikki lähtee itsestä ja omasta ajattelutavasta. Fakta on se, että elämä ei koskaan mene niinkuin olet sen suunnitellut. Sekä hyvässä että pahassa. Kaikki lähtee siitä miten suhtaudut vastoinkäymisiin. Annatko niille vallan murskata sinut täysin ja vaivut synkkään epätoivoon, vai ajatteletko että hei, nyt on vaikeaa, todella vaikeaa. Mutta selviän kyllä!
Positiivisuus vaikuttaa myös muihin ihmisiin lähelläsi. Kun hymyilet olet helpommin lähestyttävä ja varmasti paljon parempaa seuraa kuin vakavempana. Ja mikä parhainta, kun ajattelet positiivisesti, sekin asia minkä ajattelit sujuvan tietyllä tavalla, voi mennä vielä paremmin kuin luulitkaan.
Negatiivisuus juontaa juurensa pelosta ja epävarmuudesta. Joko tietoisesti tai tiedostamatta. Jatkuva negatiivisuus ei ole hyväksi. Kun positiivisuus lisää hyviä tunteita itsessä, negatiivisuus ruokkii niitä huonompia. Huomaat olevasi stressaantuneempi, ärsyyntyneempi ja koet kaiken vaikeampana ja raskaampana. Sellainen uuvuttaa ja sehän tiedetään ettei liika stressaaminen ole koskaan hyväksi. Jatkuva stressi voi aiheuttaa myös somaattisia oireita eli ruumiillisia oireita, jolloin henkinen kipu käy myös fyysiseksi. Sitä ei kukaan halua.
Kumminkin elämässä väistämättä jokaiselle tulee vastaan tilanteita, jolloin tuntuu että hallinnan tunne on menetetty. Väittäisin että sydänsurut ovat yksi ja pahin niistä. Luin joskus tutkimuksesta, jossa tutkittiin ihan asteikolla, mitä fyysistä kiputilaa hyvin paha sydänsuru vastaisi. Vastauksena oli tilanne, jossa joku murtaa väkisin sinulta luun.
Läheisten ihmisten menetykset ovatkin pahinta henkistä tuskaa mitä tästä elämästä voi keksiä. Monesti onnenlahjat eivät ole suotu tasan ja tuntuu että pahimmat surut osuvat niille, joilla on suurin sydän. Kuitenkin joka ikinen menetys on sinulle jälkeenpäin voimavara, mikäli vain suhtaudut asiaan selviytyjänä. Olet selvinnyt jo näinkin pahasta tilanteesta ja kipeästä menetyksestä, joten tulet selviytymään jatkossakin. Sinä olet menettänyt jotain hyvin tärkeää, mutta sinä itse et ole menehtynyt. Sinä elät.
Läheiseen ihmiseen suhtautuu kumminkin niin voimakkaasti tunteella, että tuntuu siltä kuin olisi menettänyt osan itseään samalla. Niitä haavoja parantaessa voi mennä kauankin ja jokaisen toipuminen on jokaisen oma asia. Ihmissuhdeongelmat, ero rakastamastaan ihmisestä ja läheisen kuolema ovat niin suuria kivun kuoppia, että niistä nouseminen voi pahimmillaan tuntua aivan mahdottomalta. Näitä asioita ei niitä kokematon henkilö pysty ymmärtämään kunnolla. Oli tilanne mikä tahansa, on hyvä kumminkin muistaa keskittyä myös asioihin jotka omassa elämässä ovat hyvin. Itse pyrin vaikeimpina hetkinä ajattelemaan, että asiat voisivat aina olla huonomminkin. Monesti suuren vastoinkäymisen kohdalla tulee sokeaksi kaikelle hyvälle ympärillä, kun kaikki energia on keskittynyt käsittelemään vain tätä huonoa asiaa. Se on toki inhimillistä ja ymmärrettävää. Surun käsittely on raskasta, sillä oma mieli on se kaikista hankalin koulutettava.
On hyvä kumminkin oivaltaa se, että sinulla on jotakin muuta mitä jollain toisella ei ole. Sinulla saattaa olla paljon hyviä ystäviä, kun taas jollain toisella ei ole edes yhtä riittävän läheistä ystävää ja hän kokee itsensä todella yksinäisiksi. Sinulla saattaa olla molemmat vanhemmat, kaikilla ei ole. Sinulla on luultavasti työpaikka, ei ole itsestäänselvyys nykypäivänä. Jos olet löytänyt rinnallesi täydellisen sielunkumppanin miehestä tai naisesta, PIDÄ KIINNI ja ole onnellinen! Ei todellakaan itsestäänselvyys nykypäivänä. Sinulla on luultavasti rahaa, ei koskaan riittävästi, mutta kumminkin niin että pärjäät. Monet elävät kädestä suuhun. Sinulla on katto pään päällä, ei ehkä hulppein mahdollinen lukaali, mutta sinulla on koti missä asut. Sinä olet terve! Sinä hengität ja elät samalla kun jossain joku toinen haukkoo viimeisiä henkosiaan taistellen pysyäkseen hengissä.
Kun todella mietit nyt omaa elämääsi, niistä vastoinkäymisistä huolimatta, asiat eivät ehkä olekaan niin huonosti, eihän?
Kun kumminkin pääset vaikean asian käsittelyssä eteenpäin ja päätät olla se selviytyjä, voit ajatella itsesi menossa ylöspäin portaita. Se ylöspäin nouseminen kuvastaa hyvin asian käsittelyä, jota mielessäsi käyt. Se ei ole aina niin helppoa ja se on vaihtelevaa. Siinä on kumminkin yksi tärkeä pointti. Välillä kaksi askelta eteenpäin, joskus yksi taakse. Välillä paikalleen jumittuen. Toisinaan isoja askeleita harppoen ylöspäin, joskus kontaten tai ryömien.
Sama se, kunhan suunta on oikea.
-Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti