Huh, miten nopeasti reilu viikko on mennyt!! Päivät ovat vaan juosseet ohitse, monet päivät viime viikosta kelloa kytäten minuuttiaikataululla suhaten paikasta a paikkaan b. Itse olen melko suurpiirteinen mitä tulee ajanhallintaan ja teen asioita yleensä aikalailla fiilispohjalta. En tykkää sopia liikaa menoja yhdelle päivälle ja jos koen että on liikaa liian lyhyessä ajassa, alan helposti ärsyyyntyä ja stressaantua.
Viime viikko sattui olemaan tavallista kiireisempi. Töissä tein 6 päiväisen viikon ja hyvin kiireistä oli sielläkin, kuten yleensä hieman ennen joulua on. Treenasin myös tavallista enemmän. Meillä on tanssista tulossa ennen joulua joulunäytösesitykset suht isolle yleisölle, joten viime lauantaina päätin mennä vielä ylimääräisiin treeneihin kertaamaan koreografioita. Tanssista on tosiaan kaksi kertaa vuodessa yleisölle esitykset, joihin aina tehdään oma koreografia. Näihin osallistuminen on vapaaehtoista ja oon aina (ihan alkua lukuunottamatta) ollut esiintymässä. Mä vaan niin tykkään siitä, esiintyä ja tanssia. Vaikka oon aina aivan kuolemanpaniikissa just ennen lavalle menoa, se tunne mikä siitä tulee silloin ja jälkeenpäin on aivan mieletön!
En oo vielä päättänyt kuinka moneen koreoon meen esiintymään, viiteen olisi mahdollista päästä ja viittä eri sarjaa eli koreota ollaan nyt harjoiteltu näytöksiä varten. Viisi erilaista koreografiaa on kumminkin aika paljon opeteltavaa saati muistettavaa, joten jostain mun on pakko karsia. Kolme sarjaa on maksimi missä tähän asti oon esiintynyt. Mua kyllä kutkuttaisi niin mennä nyt neljään.. Kahteen tai kolmeen meen ainakin, saa nähdä vielä miten opin ne kaikki.
Olin tosiaan viime lauantaina ainoana vapaapäivänä sillä viikolla treeneissä päivällä. Tämän jälkeen söin ja kävin kääntymässä äkkiä kotona, jonka jälkeen näin ystävääni Sonjaa ja suuntasimme katsomaan uutta Bondia. Hyvä leffa oli, niinkuin aiemmatkin uusimmat James Bondit, voin suositella. Daniel Graig on myös jo itsessään aikamoista silmänruokaa. Leffan jälkeen alkoi väsyttämään jo hieman ja kotiin päästessä uni tuli äkkiä. Sunnuntai meni töitä tehdessä.
Tosiaan viikko oli hektinen, aikaa vähemmän ja ne hetket kun aikaa oli hieman, olin sen verran väsynyt poikki ettei edes ajatus kulkenut, saati tekstin tuottaminen ollut mahdollista, ainakaan niin usein. Viimeisimpään positiivisuuspostaukseen sain inspiraation keskellä yötä ja päätin alkaa kirjoittamaan. No joo, eihän kello nytkään ole kuin vain... en edes halua katsoa. Löytyykö muita yhtä yökukkujia kuin minä? Mutta anyway, haluun satsata mielummin laatuun kuin määrään (siis nämähän on niiin laadukkaita..) ja kirjoittaa kunnolla ajatuksen kanssa kun kirjoitan kuin että väkisin vaan rustaan jotain kun on "pakko". Pyrin kumminkin tiettyyn säännöllisyyteen näissä postauksissa, ette te musta noin vain eroon pääse. Ja on tää kirjoittaminen kivaa myös. Eilen ja maanantaina olin tuttuun tapaan treeneissä ja alkuviikko onkin mulla aika treenipainoitteista. Se on ihana tunne kun odottaa koko päivän, että illalla pääsee tanssimaan ja vetämään kunnon hikitreenin.
No mutta, höpinät sikseen ja tässä tulee reseptiä mitä aiemmin lupailin. Tämän mud pien tein työkaverini läksiäisiin ja maistui kyllä eikä ollut niin paljoa katastrofin aineksia ilmassa kuin uumoilin.
Mississippiläinen mud pie
Ainekset:
Taikina:
225 g jauhoja ja ylimääräisiä jauhottamiseen
2 rkl kaakaojauhetta
150g voita
2 rkl hienoa sokeria
1-2 rkl kylmää vettä
Täyte:
175 g voita
350 g tummaa sirotesokeria
4 kevyesti vatkattua kananmunaa
4 rkl siivilöityä kaakaojauhetta
150 g tummaa suklaata
3 dl kahvikermaa
1 tl suklaauutetta
Koristeluun:
4 1/4 dl vaahdotettua kuohukermaa
Suklaalevystä vuoltuja lastuja ja suklaakiehkuroita
 |
| Tässä suklaakirjassa on niiin hyvännäköisiä reseptejä vaikka mihin! Ja olennaisena mun palvoma suklaa. Pakko päästä testaamaan näitä lisää! |
Kun aloitin leipomisen, olin aika pihalla aluksi. En ollut leiponut mitään hyvin pitkään aikaan, mutta siitä se lähti! Aineksista vielä sen verran että hieman jouduin soveltamaan tietyissä jutuissa. Koskaan ollut kuullutkaan mistään suklaauutteesta ja pöllämystyneenä pyörin kaupassa eri kuiva-ainehyllyjen välissä etsien tuotetta, josta ei ollut mitään käsitystä miltä näyttää ja mistä pitäisi etsiä. Nappasin lähellä olevan myyjän, joka ystävällisesti tuli etsimään kyseistä uutetta mun kanssa ja hetken päästä kumminkin totesi että sen verran harvinainen tuote ettei heidän valikoimista löydy (olin kumminkin Prismassa, joten valikoima ei ollut mikään aivan minimaalinen), vissiin nyt joku aika hifistelytuote kyseessä. Sitä olisi pitänyt lisätä vain yksi teelusikallinen, joten päätin jättää sen pois kokonaan.
Seuraavaa kysymysmerkkiä iski sitten tumma sirotesokeri. Sirotesokeri? Löytyi kaikkea mahdollista hienoa sokeria, palasokeria, raesokeria, ruokosokeria, tomusokeria... mutta ei puhettakaan sirotesokerista. Mitä edes tarkoittaa sirotesokeri? Manasin etten ollut tajunnut kysyä asiaa samalta ystävälliseltä myyjältä ennen kuin päästin hänet takaisin hommiinsa ja sillä hetkellä lähettyvillä ei näkynyt häntä tai ketään toista myyjää. Päätin todistaa ittelleni etten mä nyt niin avuton ole ja turvauduin netin ihmeelliseen maailmaan. Googlasin sanan sirotesokeri ja yhtäkkiä huomasin päätyväni johonkin Suomi24-keskusteluun eri sokerien koostumuksista. Kävi ilmi ettei sirotesokeria saa aivan kaikkialta (mistä helvetistä näitä sitten saa??) ja että tumman sirotesokerin voi korvata muulla tummalla sokerilla. Ite nappasin paketin tummaa ruokokidesokeria ja päätin että se saa kelvata, hain muut ainekset ja lähdin takaisin kohti kotia.
 |
| Ainekset kasassa. Älkäähän välittäkö taustalla pyörivistä kengistä ja kenkälaatikoista. Ne on tarkasti valittua kuvausrekvisiittaa. |
Sitten itse valmistukseen!
1. Taikina: Siivilöi jauhot ja kaakaojauhe kulhoon ja nypi voi joukkoon... mitä helvettiä? NYPI?!? Tässä vaiheessa jo alkujaan pää löi semmoista kysymysmerkkiä että bassorummutkin jäävät toiseksi. Nypi?? Liian absurdilta kuulostava sana siihen paikkaan miettiessä tarkoittaako se leipomisessa kirjaimellisesti sitä mitä siinä lukee. Turvauduin taas tuttuun ja turvalliseen googleen ja päädyin taas Suomi24-keskusteluun, josta kävi ilmi että leipomisessa nyppiminen tarkoittaa kirjaimellisestikin sitä mitä oikeasti. Jaa. No pitihän se varmistaa. Vähän kulmat koholla aloin sitten nyppimään voita joukkoon, niin kauan kunnes seos on nokareista. Sekoita sitten joukkoon sokeri ja kylmää vettä, kunnes saat pehmeää taikinaa. Kääri taikina tuorekelmuun ja laita 15 minuutiksi jääkaappiin.
2. Kauli taikinaa kevyesti jauhoitetulla työtasolla ja vuoraa sillä irtopohjainen tai posliininen (mulla ei ollut kumpaakaan, vaan semmonen ruma harmaa) torttuvuoka (halkaisija 23 senttiä). Peitä leivinpaperilla ja laita päälle painoksi kuivattuja herneitä. Paista 190 asteeseen esilämmitetyssä uunissa 15 minuuttia. Ota herneet ja paperi tai folio pois ja paista vielä 10 minuuttia.
3. Täyte: Vaahdota voi ja sokeri kulhossa ja vatkaa vähitellen sekaan kananmunat ja kaakaojauhe. Sulata suklaa ja vatkaa kahvikerman ja suklaauutteen kanssa seoksen joukkoon. (Tässä tapauksessa vaan kahvikerman kanssa).
4. Vähennä uunin lämpöä 160 asteeseen. Kaada täyte taikinapohjalle ja paista 45 minuuttia tai kunnes täyte kiinteytyy.
5. Anna tortun jäähtyä täysin ja siirrä sitten tarjoilulautaselle, jos haluat. Peitä kermavaahdolla ja koristele suklaalastuilla ja -kiehkuroilla. (Höyläsin juustohöylällä ja tuli viipaleita, mitenköhän niitä kiehkuroita saa?) Nosta jääkaappiin ja ota esille kun on tarjoilun aika.
Ei hassumpi amatöörileipuriksi. Kehuttiin hyväksi eikä tullut liian makeaa. Tarjolla läksiäisissä oli myös muunmuassa hyvää lohipiirakkaa ja fetapinaattipiirakkaa. Läksiäiset olivat reilu viikko sitten, joten tää resepti tuli nyt pienellä viiveellä (niinkuin ajatuksenjuoksu mulla muutenkin), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kannattaa kokeilla tota, tuli siit hyvää omastakin mielestä. :)
Läksiäiset sujuivat oikein mukavasti ja jälleen sai todeta Aliaksen olevan paras seurapeli illanvietossa. Kunnes sitten jossain vaiheessa huomaat olevasi niin tuiterissa ettei sanojen selittämisestä tule yhtään mitään. :D silloin vasta hauskaa onkin!
Nyt on tosiaan jo selitetty tarpeeksi ja aika painua nukkumaan kun kellokin on jo ties mitä sata. Kyllä tähän kirjoittamiseen ajan ihan hyvin saa kulumaan. Seuraavaksi aattelin tehdä postausta mulle yhdestä hyvin tärkeästä asiasta ja se on musiikki. Pysyhän kuulolla ;)
Good night!
-Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti