Vuosi 2016 täällä ollaan valmiina. Edellinen vuosi on pitänyt hyvin paljon sisällään, ollut tapahtumarikas sekä hyvässä ja pahassa. Oon joutunut äärirajoille omassa heikkoudessa, kärsivällisyydessä, mutta samalla koen, että se kokemus on kasvattanut myös hyvin paljon henkisesti. Menetyksiltä, sydänsuruilta ja stressiltä ei olla vältytty ja oonkin jälleen saanut aikamoisen puraisun siitä, miltä tuntuu todella pärjätä yksin. Pyrin kumminkin uskomaan siihen, että asiat tapahtuvat niinkuin ne ovat tarkoitettu tapahtumaan. Ei tietysti laajemmalta näkökannalta päde aivan kaikkiin asioihin, esimerkiksi perjantai 13 päivän Pariisissa tapahtunutta ei kukaan terve ihminen pysty ymmärtämään. Eikä pidäkään. Lähinnä se, että huonoissa kokemuksissa ja vastoinkäymisissä mitä jokainen väistämättä kohtaa, on se kolikon kääntöpuoli kun asian kääntää voimavaraksi. Joka kokemuksesta oppii jotain ja niitä tapahtuu siksi, että kasvamme ihmisinä ja opimme arvostamaan enemmän kaikkea hyvää mitä on. Oli se sitten ystävyyttä tai parisuhdetta, oon tullut omien kokemusteni myötä entistä tietoisemmaksi siitä mitä haluan ja ennen kaikkea mitä ansaitsen.
Jos on pahaa niin on hyvääkin, viime vuosi on avannut enemmän silmiäni kuinka upeita ihmisiä on ympärillä. Oon ikuisesti kiitollinen mun hyville, tosi ystäville, jotka pysyvät vierellä silloinkin kun ovat nähneet mut "pahimmillani" ja kun en aina osaa käsitellä juuri sillä hetkellä niitä vastoinkäymisiä yhtään hillitsemättä tunnepuuskia ja en varmasti oo helpoin mahdollinen ihminen käsitellä. Draamakuningatar täällä siis hei. Mutta lainaten lausetta: "If you can't handle me at my worst, you don't deserve me at my best."
Oon myös tutustunut paljon paremmin uusiin tyyppeihin, jotka ennen olivat vain tuttuja ja joihin tutustumalla paremmin oon huomannut kuinka mahtavia ihmisiä he ovat. Mun mielestä koskaan ei oo liian myöhäistä saada uusia ystäviä. Omiin parhaimpiin ystäviini oon tutustunut itse vasta aikuisiällä. Luulenkin että silloin ihmiset lähelleen valitsee vielä tarkemman seulan läpi. Mulle ainakin tärkeintä on luottamus, kaiken a ja o tietysti, rehellisyys, aitous ja että on henkisesti suht samalla aaltopituudella. Hyvä huumorintaju ja iloinen elämänasenne ovat myös tärkeitä. Ne tekevät kenestä tahansa ihmisestä vielä viehättävämmän. Ystävyydestä oonkin miettinyt tekeväni ihan omaa postausta.
Kuvassa 17-vuotias minä suht tarkalleen 8 vuotta sitten Uuden Vuoden illallisella Mauritiuksen saarella Etelä-Afrikassa äidin kanssa. Muistan tuon illan aika hyvin, tuohon aikaan oli myös siistiä tupeeraa hiukset mahdollisimman tuuhean näköisiksi ja tykkäsin käyttää paljon värillisiä piilolinssejä. Semisti yöpaidan näköinen kultainen mekko taisi olla myös suuri muotivillitys tuohon aikaan. Tuona iltana syötiin todella hyvä Uuden Vuoden rapuillallinen hotellimme ravintolassa ja maistoin ensimmäistä kertaa hyvää rosee-viiniä.
Sain luvan tuona iltana, vaikkakin olin ala-ikäinen, juoda hieman alkoholia. Kohtuudella, "Uuden vuoden kunniaksi vedä nyt ekat kännisi" :D vaikka salaa olin vetänyt ne jo aiemmin.. Kun oltiin syöty, hotellimme tarjosi ilmaiset drinkit, joiden kanssa mentiin sankoin joukoin rannalle katsomaan mun tähän asti näkemistä upeimmat ilotulitukset. Tuossa hetkessä oli jotain niin maagista, katsottiin vaan paljain varpain hiekassa seisten kun tyynen meren päälle pilkkopimeään taivaaseen piirtyi niin kauniita eriväristen rakettien siluetteja. Ja se porukka, jossa niitä katsottiin: kaikki olivat niin iloisia ja niin eläytyivät hetkeen. Täysin ventovieraat ihmiset toisilleen maailman joka kolkasta ja kukaan ei tietystikään puhunut edes samaa kieltä, toivotimme yhteen ääneen sen minkä nyt kaikki osasi englanniksi hyvää Uutta Vuotta ja halasimme vuorotellen toisiamme ja nostimme maljaa yhdessä. Ja lopulta teimme vielä suuren ryhmähalin.
Tuo, monen muun pieneltä kuulostavan asian lisäksi muistuttaa ainakin minua miten tärkeää on elää ja nauttia joka hetkestä. Oon ollut aina huono tekemään Uudelle Vuodelle sen suurempia lupauksia, mutta tänä vuonna lupaan ainakin seuraavia millä on suuri merkitys. Ensimmäisenä keskityn enemmän omaan hyvinvointiin. Tämä tarkoittaa niinkin nykyään aliarvostettuja perus asioita kuten se että nukun enemmän. Mulla liiallinen väsymys vaikuttaa suoraan mielialaan ja jo valmiiksi äkkipikainen luonne saa lisäkiukkua turhasta väsymyksestä, jolloin myös kaikki tuntuu raskaammalta. Unen merkitystä ei oo syytä liikaa laiminlyödä. Kun itse voi hyvin ja on fyysisesti kunnossa, kaikki muukin näyttää paremmalta. Toinen asia on tämä hetkessä eläminen. Mulla, kuten varmasti monella muullakin, on toisinaan huonona tapana stressata ja joskus miettiä liiaksi etukäteen asioita, miten ne tulevat tapahtumaan. Kun näin tekee, ei ole täysin läsnä nykyisessä hetkessä kun mieli ja ajatukset ovat muualla. Tietty on fyysisesti läsnä, mutta hetkestä ei samalla tavalla nauti tai saa irti, kuin vain keskittymällä hetkeen, joka juuri sillä hetkellä tapahtuu. Asiat jotka ovat tarkoitettuja tapahtuvaksi tulevat kyllä tapahtumaan silloin kun on niiden aika. Muistetaan nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä, sillä ne ovat juuri niitä, jotka tekevät tästä elämästä kokonaisuudessaan ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti