Kylmyyttä pakoon

Viime päivinä oon varsinkin yrittänyt olla poistumatta mukavuus alueeltani. Mikä tarkoittaa, että välttänyt turhaakaan ylimääräistä askelta ulos. Kun mittariin pamahti -25 asteen pakkaslukemat, koin tuskaa jo pelkästä ajatuksesta mennä kylmyyteen edes roskien viennin ajaksi. Tämähän olisi tietysti tarkoittanut pystyyn jäätymistä hypotermian iskiessä ja olisin jäätynyt paikalleni ihan sinisenä jääkalikkana, sellaisena kuin näkee lasten piirretyissä.

Ei siis liene epäselvää, että rehellisesti sanottuna en pidä lainkaan talvesta ja lumesta. Oon lämpöä rakastava kesäihminen, jolle -10 astettakin tuntuu olevan jo aivan liikaa. Puhumattakaan että viime päivinä ne pakkaslukemat tosiaan ovat..köh..hieman ylittäneet sen oman sietokykyrajan näyttämällä -15, -20 ja pahimmillaan -27. En ehkä kestä.

Mantereen pahinpana vilukissana oon myös todennut, että on ihan normaalia oleskella kotonaan kolmet paksut sukat päällekäin ja hanskat kädessä. Sen verran tämä ruumis hytisee. Ulos menemisessä on oma henkinen tsemppaaminen kun tuntuu että kylmyys ottaa vallan, vaikka kuinka yrittäisi matkia eskimo-lookkia. Ja pukea parhaimmillan se viisi vaatekerrosta päällekäin. Ehkä se on se kylmyys, joka estää näkemästä kuinka kaunista ulkona on, kun lunta on satanut runsaasti. Ehkä se on se kylmyys, joka myös vie ajatukset liikaa itseensä, vaikka syytä muuten olisi enemmän hymyillä. Ehkä se on se pinttynyt asenne, joka olisi syytä muuttaa?

  
Vaikka edes väkisin yrittämällä tiedän etten varmasti koskaan tule pitämään talvesta. Ainakaan paljoa. Hymyilemällä kumminkin kaikki tuntuu aina paremmalta. Nytkin kun asteet ovat laskeneet "vain" viiteentoista ja välillä sen alle, ulkonahan on jo miltei lämmin. Kesää odotellessa!

Mulla on jatkuva tiedon ja kokemuksien nälkä, mitä tulee matkusteluun. Oon reissannut koko pienen ikäni ja kaukokaipuu on loputon. Ylimääräiset rahat pistän aina matkoihin. Voisin ristiä itseni ikuiseksi maailman valloittajaksi. En saa koskaan tarpeeksi reissaamisesta, rakastan aurinkoa, lämpöä, hiekkarantoja, uimista, trooppista luontoa ja kaikkea siihen kuuluvaa, paikallisia ruokia, uusiin kulttuureihin ja ihmisiin tutustumista, uusia kokemuksia ja Elastista kompaten "haluun käydä joka kolkas maailmas." Oon aina onnesta soikeana silloin kun pääsen matkalle ja oon hyvin kiitollinen niistä kokemuksista ja rikkauksista mitä se on elämääni tuonut. Ja äidille, jonka kanssa oon lapsesta asti reissannut vähän väliä, siitä että on antanut mulle mahdollisuuden nähdä ne.
Voin sanoa vaikka olen hyvin perusnainen mitä tulee shoppailuun ja että vaatteita ja kenkiä ei ole ikinä tarpeeksi, MIKÄÄN materia ei vastaa sitä tunnetta ja ah niitä koko elämän pysyviä muistoja, mitä reissaaminen ulkomaille tuo. Se on niin ainutlaatuista. Joskus luin horoskoopeista (ja nyt loppui ne kuittailut siihen paikkaan!) oman horoskooppimerkkini luonteesta kutakuinkin näin: "Jousimies on avarakatseinen ja matkustelu on hänelle hyvin tärkeää. Hänen utelias ja seikkailunhaluinen luonne ei saa koskaan tarpeeksi matkustelusta ja häntä on siinä asiassa hyvin vaikea pidätellä tai hidastaa. Hän ei halua pysyä liikaa aloillaan, sillä kyllästyy muuten helposti. Jousimies on iloinen ja optimistinen maailmanmatkaaja, joka haluaa nähdä, kuulla ja kokea kaiken itse." Ai osuiko nappiin?

   
Nämä kuvat ovat Meksikosta. Tarkemmin sanottuna sellaisesta paikasta kuin Tulum. Tänne lähden parin viikon päästä ystäväni Sonjan kanssa kylmyyttä hetkeksi pakoon ja ennen kaikkea viettämään kunnon railakas biletys rentoutumisloma. Ihanaa! Olen todella innoissani (siis aivan supersekaisin ilosta) tästä matkasta. Oon kerran aiemmin ollut Meksikossa vuonna 2004 Playa del Carmenissa ja se jätti erityisen paikan sydämeen puhtaan turkoosineen merineen, vaalealla hiekkarannallaan, kauniilla luonnollaan, taivaallisilla ruuillaan ja ihanilla ihmisillään. Olen siitä asti ajatellut ja halunnut palata Meksikoon uudestaan, aina on tosin ollut jotain tiellä, liian vähän rahaa, ei lomaa, matkakumppani halunnut johonkin muualle ja pitäisikö sitä nyt itsekin vaan sitten lähteä johonkin muualle missä ei ole ollut aiemmin. Mutta silloin jos jokin on niin vahvasti sydämessä ja palaa sieltä mieleen säännöllisesti vähän väliä, sinne on syytä palata. 11 vuotta on pitkä aika, mutta nyt mä viimein lähden! Ja vaikka olen kokenut mahtavia matkoja muuallakin, Meksiko on niistä ylivoimaisesti paras matkakohteena. Tähän voisi laulaa "I left my heart in Mexico..." no joo, kyllä sinne on ainakin pala sydämestä tainnut jäädä.

Tulum on paikkana vähän pienempi ja rauhallisempi kuin esimerkiksi Cancun (johon meidän lento laskeutuu) tai Playa del Carmen, jotka taitavat viimeaikoina olla aika turistisoituneita. Mitä luettiin Tulumista, se on aika rauhallinen, enemmän pitäisi olla paikallisia kuin turisteja. Tulumin ympärillä on viidakkoa, taivaallisen sininen meri, sekä lähellä historiaalliset Maya-temppeleiden rauniot. Läheltä löytyy myös Chichen Itza a'la Chicken Pizza eli arkeologinen entinen Maya-kaupunki, jossa on se suuri Maya temppeli, yksi maailman seitsemännestä ihmeestä. Siellä täytyy käydä. Ja kaikilla viidakkoretkillä.

Years & Years - King
Kygo feat. Conrad Sewell - Firestone
Major Lazer feat. Nyla & Fuse ODG Remix - Light it up

...biisejä, joita olen kuunnellut täysiä ja fiilistellyt tänään. Miten hyvälle tuulelle tuleekaan hyvästä musiikista! Lisäenergiaa talveen, nappaanpa muuten D-vitamiinin.

Vielä on vähän hommaa ennen matkaa, mutta enemmän ja enemmän alkaa pikkuhiljaa tuntua että on oikeasti lähdössä. Kohta alan varmaan laskea päiviäki. Tuolla lomalla aion niin nauttia ja ottaa kaiken energian mitä auringosta saan ja tuoda sitä mahdollisimman paljon mukanani. Näihin kuviin ja tunnelmiin...en saa silmiäni irti tuosta merestä. Paljon on rahaa tuohon reissuun jo uponnut ja tulee uppoamaan. Mutta edelleenkin, once in a lifetime-kokemuksia ei mitata rahassa. Tällä hetkellä koen olevani onnekas. :)