Jämähdin Ubudiin vähän pidemmäksi aikaa kuin oli alunperin tarkoitus. Yhden ekstrapäivän otin aluksi siksi, että ehdin paremmin rauhassa näkemään ne nähtävyydet, joita olin suunnitellut ilman että yhdelle päivälle kertyy liikaa kohteita ja liikaa aikatauluitusta. Liiallinen aikatauluitus ja paikasta toiseen ravaaminen lyhyen ajan sisään ei oo lomalla lainkaan mun juttu. Ajattelutapa on ennemminkin että eihän mulla ole mitään aikatauluja, oon lomalla :) Haluun nauttia nähtävyyksistä täydessä rauhassa ilman mitään kiirettä mihinkään.
Ubudissa on sen verran paljon nähtävää ja koettavaa, että vaikka olinkin siellä lopulta 5 kokonaista päivää, koettavaa jää seuraavallekin kerralle. Pääsin kumminkin näkemään ne mitä eniten halusin eli Apinametsä, Tegalalangin iso riisipelto, temppeleitä ja kahviplantaasi. Näistä kerron varmasti myöhemmin vielä paremmin, sen verran mahtavia olivat :)
Ubudin jälkeen tarkoitus oli mennä sinne mitä oon lomalta eniten odottanut, paratiisirannat omaaville Gilin saarille. Gilin saaria on kolme, Gili Air, Gili Meno ja Gili Trawangan. Ne ovat pieniä ja ne voi kävellä ympäri tunnissa. Saaret ovat kaikki vierekkäin ja sijaitsevat Balin saaren koillispuolella ja niihin pääsee fast boatilla parissa tunnissa. Sää ei vaan ole ollut mulle suotuisa tässä asiassa, sillä merenkäynti on ollut nyt viimeisen viikon ajan niin voimakasta, että kaikki venekyydit Gileille on peruttu ja käsky siihen on tullut jostain korkeampaa merivoimilta. Liian tuulista ja kuulemma useampiin metriin kohoavia voimakkaita aaltoja, joten on liian suuret riskit lähteä pienellä veneellä kyyditsemään turisteita sinne. Gilit sijaitsevat aika avomerellä, vähän kuin keskellä ei mitään ja ainoa tie niihin on veneen kyydissä, lentokenttiä niissä ei ole.
Onneksi en ollut vielä ehtinyt maksaa Gileiltä hotellia tai muuta, kuulin monelta muulta turistilta, että heille kävi sama juttu. Olivat aikeissa mennä Gileille, mutta kuulivat myös että veneet sinne peruttu. Osa oli maksanut jo hotellinsa ja osa sai rahansa takaisin, mutta kaikki eivät.
Ubudissa olin ehtinyt jo vähän pakata rinkkaani, kunnes sain tiedon tästä että seuraavan aamun venekyyti on peruttu. Ei osattu vielä sanoa varmuudella olisiko mahdollista lähteä sitä seuraavana päivänä. Päätin viettää yhen ylimääräisen päivän Ubudissa ja toivoa että sitä seuraavana päivänä olisi mahdollista ja pääsen lähtemään. Selvisi sitten myöhemmin ettei ollut ja venekyydit olisi peruttu koko viikolta. Great... no ei se aina suunnitelmien mukaan mene ja päätin ottaa selvää, kulkeeko mikään vene mihinkään muualle saarille. Kuulemma isommille saarille veneetkin ovat isompia ja muut saaret ovat niin paljon lähempänä, joten mahdollisuudet paremmat. Mulle oltiin suositeltu Nusa Lembongania eli Lembonganin saarta, joka on myös pieni saari, mutta Balin saaren kaakkois osassa paljon lähempänä kuin Gilit ja veneellä sinne pääsee puolessa tunnissa. Selvisi, että tänne on mahdollista päästä ja nyt oon ollut täällä kaksi päivää ja kyllä on ihana paikka! Pieni rauhallinen saari, jonka voi hölkätä reilussa tunnissa ympäri. Hiekka on vaaleaa, merivesi turkoosia ja jälleen paljon ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Majoitun tälläisessä aika söpössä ja sympaattisessa tummassa puutönössä :D mulla on oma pieni terassi ja kylpyhuone sijoittuu ulos niin että katto puuttuu ja taivas on kattona. Tunnelmallista. Ainoa miinus että näin tähän asti isoimman hämähäkin eilen kyhjöttämässä nurkassa. Se oli jalkoineen noin reilun puolen nyrkin kokoinen ja huomasin puhuvani ääneen sille älä tule lähelle. Hämis hävisi eilisen aikana ja pystyin rentoutuneemmin kävelemään sen jälkeen kylppärissä ja pienemmän hämikset, joita välillä näkyy eivät enää juuri haitanneet.
Toissapäivänä illallistin hyvän kalaillallisen lyhyen kävelymatkan päässä olevassa ravintolassa, missä hyvä-ääninen paikallinen mies lauloi ja soitti kitaraa. Olin ihan unohtanut miten rentouttava vaikutus on rauhallisella livemusiikilla, kitaralla, hyvällä ruualla ja viinilasillisella. Totaalinen hetkeen pysähtyminen. Siinä tilanteessa olis voinut jättää vaan puhelimenkin täysin huoneeseen kun ei edes tehnyt mieli kaivaa sitä esille missään vaiheessa.
Innostuin livemusiikin innoittamana ennen nukkumaanmenoa kuuntelemaan sängyssä kuulokkeilla kahta rockballadisuosikkibiisiäni pitkästä aikaa. Näitä biisejä olen kuunnellut ainakin kymmenen vuotta ja edelleen Aerosmithin I don't wanna miss a thing ja Bon Jovin Bed of roses saavat kyyneleet silmiin sillä miten kauniita kappaleita ovat, niin tunteikkaita ja voimakkaita. Lauluäänet, musiikki, sanat ja kaikki niissä on aivan täydellistä.
Sillä hetkellä kun vähän kyyneleet karkasivat noita biisejä kuunnellessa juuri sillä hetkellä täällä tunsin tietynlaista onnellisuutta ja kiitollisuutta aivan kaikesta.
Lembongan, sydän sykkii tälle paikalle. Täällä olen ainakin maanantaihin, jolloin päätän kysyä venetilannetta Gileille uudelleen. Jos en pääse silloinkaan Gileille on hyvin todennäköistä että loppuloma (viikko vielä.. miten tää aika meneekin niin nopeasti!) menee täällä rentoutuen, ellen innostu jälleen lähteä tutkimaan uutta kohdetta. En tiedä vielä, päivä kerrallaan elän, niinkuin täälläkin sanon kaikille, saatan ehkä olla täällä vielä ensiviikolla, who knows :)
Täällä olisi ainakin täydelliset puitteet kokeilla jälleen sitä mikä vei sydämen jo vuosi sitten Meksikossa. Snorklaus.
Pääsin just illalliselle eli kohta aika taas syödä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti